lauantai 13. tammikuuta 2018

Furawaa pawaa

Chirinu beki toki shirite koso yononaka no hana mo hana nare hito mo hito nare, tieto varisemisen hetkestä tekee kukasta kukan ja ihmisestä ihmisen. Näin runoili homegirl Hosokawa Gracia vuonna 1600 valitessaan kuoleman, jotta vihollinen ei häntä sieppaisi. Siispä tässä erinäisiä kukkia eloni poluilta viime kesältä. Tällä hetkellä sijaitsen Seinäjoen keskitalvessa kynäilemässä viisumihakemusta (unohtui mainita, että viimevuotisen blogitaukoni aikana tein vihdoin Virallisen Päätöksen Japaniin muuttamisesta), mutta sentään nämä kuvat on vähäsen ajankohtaisempia kuin edelliset Hokuriku-jorinat! Mulla on näitä kesäkuvia taskussa varmaan kymmeneen postaukseen, että stay tuned sinä arvoisa ainoa lukijani. :D

Ensiksi parit kurjenmiekat! Kurjenmiekkapelto osui silmään kauppamatkalla, siispä käytiin siellä jolkottelemassa. Hortensiatkin olivat mukana menossa, ja mäelle kiivettyämme männyssä surisi alkukesän ensimmäinen kaskas. Tämä jäikin yhdeksi harvoista kaskaskohtaamisista koko kesänä, koska Sendai kietoutui kalman kiroukseen, ja pääsimme todistamaan ennätyksellisesti yli kuukauden putkeen jatkunutta sadetta, jossa ei kaskas laulanut eikä runosuoni sykkinyt.



Kotitien rikkaruohot ja riisipellot! Asutaan paikassa landelähiö, mutta jos Miyagissa liikutta niin tervetuloa kylähä! Näin Kauhavalta ponnistavana asfaltin läpi sojottavat varret tuovat kotoisaa tunnelmaa kaukomailla, vaikka Miyagissa maa halkeileekin enemmän maanjäristysten kuin roudan voimasta. Mulla on muuten joka ikinen kesä Miyagissa vaivannut elokuussa silmäongelma, ja tällä kertaa vihdoin tajusin, mistä kenkä puristaa. Oon allerginen heinän siitepölylle ja riisi on heinäkasvi. ::::::::::::D Rest in peace minä.



Heinäkuussa reippailin Shifukujin (資福寺) zen-temppeliin hortensioita ihaalemhan. Shifukuji on yksi Date Masamunen Sendaihin 1600-luvulla rakennuttamista temppeleistä, ja se on Sendaissa tunnettu eritoten hortensiapuutarhoistaan. Sinne kävelee Kita-Sendain metroasemalta viitisentoista minuuttia. Kävelytietä ei oo, vaan matka sujuu tienviertä tasapainoillessa.


Hortensiareissu alkaa Nakanosakaen kotiasemalta. Kakkosraiteen takana on yakiniku-ravintola, josta leijailee aina tirisevän lihan käry junaa odottaessa.


Kita-Sendain kylänraittia! Seinällä itseään mainostavat muun muassa Japanin kommunistinen puolue, Koufuku no kagaku (Happy Science) -kultin kommunisminvastainen puolue Koufuku jitsugentou ('onnellisuuden toteen tekemisen puolue'), buddhalaisen Souka gakkai -liikkeen puolue Koumeitou ja pari yksityisetsivää, niistä on Japani tehty. :D With you -julisteen leidit eivät ole iskelmäduo vaan kommunistitovereita. Japanin kommunistinen puolue on yksi maailman suurimmista kommunistipuolueista, ja sen päätavoitteisiin kuuluu sotilaallisen yhteistyön lopettaminen USA:n kanssa.


I love Sendai!



Käännyin väärästä paikasta ja päädyin temppelin hautuumaalle, vaikka ihan kiitettävästi sielläkin näitä palluroita oli. Vipassa kuvassa ovat lyhtypylväs, haudat ja temppelin roskat sulassa sovussa. Puisiin liuskoihin kirjoitetaan kuolemanjälkeiseen käyttöön annettava (=ostettava) dharma-nimi (戒名, kaimyou), joka kuvastaa vainajan elettyä elämää. Eläessään Ismo Laitela, kuoltuaan Kaupankäynnin ja lemmen hyveellinen uskonmies. Mitä komiee nimi, sitä korkiee hinta.



Aikani hautojen seassa harhailtuani löysin jopa oikean portin! Siispä seuraavaksi hortensiakuvaspam. Olin kyllä vähän myöhään liikenteessä, ja kukkien suurin loisto oli jo karissut. Ajisai ya kinou no makoto kyou no uso, hortensia eilisen totuus tämän päivän valhe. Näin meille haikuili Masaoka Shiki.

perjantai 5. tammikuuta 2018

Let's marrying

Tänään opimme askartelemaan japanilaisen avioliiton itselle tai vaikka kaverille pukinkonttiin! Siitä onkin pitkä aika, kun tässä blogissa on viimeksi askarreltu!

Kuvien henkilöt liittyvät tilanteeseen.


Tarvitset:

kaksi passeissaan eri sukupuolta olevaa henkilöä :(
Japanin laki ei tällä hetkellä takaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteelle minkäänlaista virallista asemaa. Ihan viime vuosiin saakka hallitus yritti jopa rajoittaa kansalaistensa avioitumista ulkomailla ohjeistamalla virastoja kieltäytymään myöntämästä avioliiton esteettömyystodistuksia, jos suunnitteilla oli muu kuin Pseudoperinteinen Kansainvälinen Miehen Ja Naisen Välinen Liitto, mutta tästä politiikasta sentään on luovuttu.

avioliiton esteettömyystodistuksen (+apostille)
Suomalaisen kanssa avioituessa hakeminen hoituis netissä, mutta ulkomaalaisen kanssa tutkintapyyntö pitää tulostaa ja liittää mukaan kopio ulkomaalaisen passista. Lisäksi pitää täyttää japanilaisosapuolen tietoja varten erillinen lomake, johon vaaditaan asianosaisen allekirjoitus. Husbandini ei osaa kaunokirjoitusta eikä ollut koskaan ennen allekirjoittanut länkkäriaakkosilla yhtikäs mitään, ja sain selitellä notaarille, että nämä tikkukirjaimet tässä on babby's first ei-japanilainen allekirjoitus. :D Todistus tuli postissa pari viikkoa hakemisesta ja on voimassa kolme kuukautta, joten kovin aikaisessa vaiheessa sitä ei kannata pyytää.

virkatodistuksen (+apostille)
Tämän voi tilata netistä maistraatin sivuilta ja siihen voi valita kaikenlaista sälää. Itse otin paperiin vain omat ja vanhempien henkilötiedot. Apurahoja Japanista hakiessa piti aina listata koko henkilöhistoriansa ala-asteen päättymispäivästä lähtien, mutta avioitumiseen riittää the very best of -setti.

japaninkieliset käännökset edellä mainituista
Nämä voi onneksi fansubata omin kätösin omassa pirtissään! Mitään virallistettuja leimoja ei tarvita, pelkkä maininta käännöksen tekijästä piisaa. Käänsin paperit itse ja säästin pitkän pennin. Ennen sitä olin kyllä tehnyt kandin ja gradun Japanin tutkimuksesta ja käyttänyt miljoona penniä erilaisiin japanin kielen materiaaleihin, joten pennin pituus on suhteellinen käsite.

japanilaisosapuolen perherekisteriotteen
Sähköiset asiakirjat ovat japanilaisvirastoille tieteisfiktiota, joten tämä lappu piti hakea Ishinomakista, jossa husbandin suku esi-isien henkineen on kirjoilla.

☂ avioliiton rekisteröintikaavakkeen
Avioliiton rekisteröintikaaveke eli kon'in todoke on tuskastuttavan pitkä paperi, joka täytyy toki täyttää hartaasti käsin. Paperissa kysytään muun muassa, monesko lapsi kukin on perheessään ja mikä on puolisoiden työtilanne. Mikäli viraston ankea peruskaavake ei miellytä, voi netistä tulostaa kaavakkeeseensa vaikka pari vesimelonia ja flamingon instagram-estetiikan maksimoimiseksi. Paperin loppuun vaaditaan kahden täysi-ikäisen (Japanin laissa 20 vuotta) todistajan tiedot henkilökohtaisine inkan-sinetteineen. Suomalaisesta siviilivihkimisestä poiketen todistajien fyysistä läsnäoloa ei virastolla vaadita. Istuin alttarihuoneen tatamilla polviasennossa, kun japanilaiset sukulaiseni lätkivät leimojaan. Seinällä keisari nosti hattua.

Ishinomaki City! Tämä on päivältä jona hajimma husbandin perherekisteripaperin virastotalosta.
Ishonomakin pinkki virastotalo ja ikkunaan heijastunut käteni tyystin toiselta päivältä. Virastotalo toimii konkurssiin menneen tavaratalon toisessa kerroksessa ja lienee siksi yksi Japanin randomeimmista virallisista rakennuksista.

Kon'intodoken täyttämistä fukushimalaisessa majatalossa.

Nyt kun meillä on kaikki tarvittava, let's get married!

Ensiksi tarvitset sopivan päivän avioitumisellesi. Japanissa päivämääriin liittyy erinäisiä uskomuksia siitä, milloin on onni myötä, ja mitä tilaisuuksia minäkin päivänä on soveliasta järjestää. Japanilaisessa almanakassa kuukauden jokaisen päivän kohdalla lukee joko senshou, tomobiki, senbu, butsumetsu, taian tai shakou. Husband välittää näistä päiväuskomuksista sen verran, että butsumetsu-päivä ei tullut kysymykseenkään vihkipäiväksi, koska butsumetsu tarkoittaa buddhan tuhoutumista, ja silloin kaikkia mahdollisia kissanristiäisiä ja bisneksiä uhkaa epäonni. Butsumetsun vastakohta taian puolestaan ei käynyt aikataulullisista syistä, vaikka onkin päivistä ihanteellisin, ja lopulta päädyttiin toimittamaan paperit 29.8. koska siihen osui tomobiki, jolloin sekä hyvä että huono onni tarttuu muihin niin, että hautajaisten järjestäminen ei ole suotavaa mutta avioituminen on oo ja koo. Avaa siis kalenteri ja katso, että toivomasi päivän kohdalla lukee 大安 (taian) tai vähintäänkin 友引 (tomobiki).


Nyt kun meillä on päivämäärä tiedossa, on aika herätä kyseiseen päivään! Käyttämämme päivämäärä alkoi pirteästi vähää vaille kuus hälytysjärjestelmien ujelluksella, kun Pohjois-Korean ohjus ampaisi Pohjois-Japanin yli, mutta mikäli kotoasi ei löydy ohjusuhkaa todistettavaksi, voit myös ohittaa tämän kohdan ja siirtyä suoraan askartelun seuraavaan vaiheeseen. Meidän makuuhuoneen ikkunan takana on pelastuslaitoksen kovaääninen, ja ensimmäinen ajatukseni sen pauhuun havahtuessani oli että tsunami tulee, kunnes metelin seasta alkoi kuulua misairu hassha, misairu hassha, ohjus ammuttu. Ei mennyt top kymmenen elämyksiin kyllä tämä herätys. Joku on siitä Youtubeen videonkin laittanut kotikatsomoihin:



Ohjuksen plumpsahdettua mereen menin takaisin petihin ja salaryman lähti töimaalle. En tiedä, kuuluuko hääpäivänään vedellä tirsoja tai käydä töissä, mutta enpä oo kyllä ikinä eläessäni minkäänlaisista häistä haaveillut, joten omasta mielestäni tämä päivä oli ohjusta lukuun ottamatta menestyksekäs. :D Puoleen päivään mennessä olin kampeutunut tirsoiltani ja salaryman taputellut työpäivänsä. Taisin siinä vielä laattiankin pikaisesti mopata, ja sitten lähdettiin avioitumaan.

Romanttinen vihkipaikkamme Tagajoun virastotalo.

Olemme nyt päässeet askartelun viimeiseen vaiheeseen! Japanissa vihkiminen ei ole seremonia vaan samanlainen toimenpide kuin työvoimatoimistossa asioiminen. Toimituksen nimi on nyuuseki (入籍) eli laittaminen perherekisteriin. Käytännössä virastolla käydään siis luomassa jomman kumman puolison nimiin uusi perherekisterimerkintä, jonne kummatkin osapuolet siirtyvät vanhempiensa rekisteristä, Japanissa kun ihmisiä ei rekisteröidä yksilöinä vaan perheinä. Samaan perherekisteriin kuuluvilla on kaikilla oltava sama sukunimi, ja siksi Japanissa jomman kumman on edelleen pakko vaihtaa sukunimeään naimisiin mentäessä. Poikkeuksena sääntöön on ulkomaan kansalaisen kanssa solmitut avioliitot, koska perherekisteriin voidaan rekisteröidä ainoastaan Japanin kansalaisia. :D

Mikäli japanilainen osapuoli haluaa ottaa ulkomaalaisen puolisonsa sukunimen, pitää päätös tehdä kuuden kuukauden kuluessa tai muuten lupaa joutuu hakemaan tuomioistuimesta. Suomessa ei onneksi vastaavia lakeja ole, vaan sukunimestään voi päättää koska tahansa. Otin japanilaisen sukunimen niinkin romanttisesta syystä, että se on Japanissa helpompi kuin 10-kirjaiminen ääkkösellinen Suomi-sukunimi. Tosin tämän meidän Japani-sukunimikin on aikamoinen murhenkryyni, jota kukaan ei osaa lukea, koska meidän lukutapa ei vastaa merkkien normaalia lukutapaa, ja kaiken hyvän lisäksi näillä samoilla merkeillä on toinenkin sukunimi, joka käyttää merkeistä muuten samaa poikkeuksellista lukutapaa, mutta o-äänne on lyhyt kun meillä se on pitkä. Ja jottei menisi liian helpoksi, niin tämä samoilla merkeillä kirjoitettu mutta lyhyellä o:lla lausuttu sukunimi vastaa äänteellisesti täysin toisilla merkeillä kirjoitettua huomattavasti yleisempää ja helpommin luettavaa sukunimeä, jota aviomiehenikin käyttää salanimenään esim. pöytävarauksia tehdessä, että kenenkään ei tarvitse nolata itseään yrittämällä lukea tätä fiaskonimeä. Pitkän o:n romanisointisäännöistä johtuen sukunimeni kirjoitusasuksi Suomessa tuli tämä lyhyen o:n sukunimi, joka ei siis oikeasti ole meidän sukunimi, vaikka voidaankin kirjoittaa samoilla merkeillä, ja joka lyhyellä o:lla yleensä tulkitaan olevan tämä täysin eri merkeillä kirjoitettava salanimi, koska se on näistä yleisin. ::::::::::::::::::::::::D Olisinpa nainut Yamadan.

Mutta niin takaisin siihen avioitumiseen! Otettiin jonotusnumero automaatista, vietiin paperit luukulle ja siinä se! Mitään aviopuolisoiksi julistamisia tai muitakaan seremoniallisuuksia ei ole tarjolla. Halukkaat voivat sitten laittaa puoli omaisuutta shintolaisiin häämenoihin tai amerikkalaisiin feikkipappeihin, mutta mitään lainopillista merkitystä näillä häähupailuilla ei ole, ja moni järjestääkin kekkerit vasta viikkoja tai kuukausia virallisen avioitumisen jälkeen. Husbandin sisko taisi ehtiä olla naimisissa vuoden ennen bileitään. Siskon bileet onneksi piisasivat sukulaisille, joten en tule koskaan japanilaisia häitä larppipappeineen ja pomon puheineen järjestämään.

Avioiduimme Tagajoun virastotalon upeissa puitteissa. Romanttisessa televisiotaulussa kerrotaan, että yli 70-vuotiaiden omavastuuosuus lääkärikäynneistä on noussut elokuusta alkaen.


Mikäli noudatit ohjetta tarkasti, olet nyt Japanin lain silmissä aviossa! Lämpimät onnittelut! Suenagaku o-shiawase ni! Voit juhlistaa liittoasi esimerkiksi tällä häähumpalla, jonka esittäjä on Oohashi Torio: