maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kesälomani Fukushimassa

Huhuu huhtikuu! Jäi vähän kesken Fukushima-eepokseni taannoin, palaanpa siihen siis. Tavalliseen tapaani en ole kuratoinut kuviani, vaan lätkäisen sekalaisen kasan, jotta hiirikättä varmasti pakottaa. Olen muuten ottanut nämä sittemmin eläköityneellä puhelimella, joten laatu ei päätä huimaa.

Viime jaksossa Siiri ja Salaryman saapuivat hikisinä ja kulahtaneina jännittävään mysteeripaikkaan. Mysteeripaikka oli tämä:

Tadaa!

Kyltissä lukee Oouchijuku. Oouchijuku on Edo-kauden aikainen perinnekylä, joka ruokokatoistaan tunnetaan. Ruokokattoja harvemmin nyky-Japanissa näkee, niiden ylläpito kun ei ole mitään halpaa tahi helppoa lystiä, niin pitihän sitä päästä kattoja kattomahan. T. Pirkka-vitsit 1996. Alkujaan tämä kylä on rakennettu matkalaisten Sokos-hotelliksi, kun suljetun maan aikakaudella paikasta toiseen piti siirtyä jalan ja lupalappu kourassa. Japanilainen majoitus- ja ravitsemusala puhkesi kukkaansa samaisella aikakaudella, kun valtamittelöiden tukahduttamiseksi samurai-hallitsija määräsi pienemmät pomot asumaan vuoroin pääkaupungissa, vuoroin kotiseudullaan, ja kilpavarustelun sijaan tyyppien rahat hupenivat seurueidensa karavaanireissuihin.


Toveri.
Kylän turistiton puoli.
Sateisen kesän ansiosta hortensioissa piisasi vielä virtaa!
Tässä niitä taloja nyt on.


Oouchijukussa oli maalaisidylliä ja -romantiikkaa kerrakseen! Vesi liplatti, tuuli humisi, humaltunut paappa hiekkaisella kylänraitilla kommentoi ulkoista olemustani.

Mumman posti.
Kylässä myös asutaan ja maata viljellään.
Paapan kauppa ja jonkin sortin hibiskus, onko tämä laji nyt sitten mukuge vaiko fuyou. Oon yrittänyt opetella tunnistamaan japanilaisia kasveja lähinnä siksi, että tuntuu avaruusoliolta, kun ei osaa nimetä ympäriltään jokapäiväisiä asioita, jotka kuuluu varmaan ala-asteen oppimäärään. 
Tämä vähemmän japanilaista runoutta innoittanut toveri puolestaan on ilmeisesti hatsuyukisou ('ensilumiruoho') eli lumityräkki! Tyräkki, siinä on taas kukkaa suomenkielisellä nimellä paiskattu! :D Suomenkielisen haikun siitä kyllä sais! Ankea keli Aina tyrin asiat Lumityräkki.
Vanha hiragana seinässä kiinnitti huomioni. Siinä lukee Yebisuya, mutta nykyjapanin kielestä ye-tavua ei enää löydy, ja Yebisusta on tullut Ebisu. 




Ruoka-aikaan seurueesemme liittyi aika monta Ebisua!
Tästä puupenkistä tuli jotenkin mieleen ala-asteen puukäsitöillä veistelty kippo, jonka luomistyön tiimellyksessä onnistuin saattamaan itseni ensiapukuntoon enkä käsipuolena voinut saattaa liukumäkitilassa olevaa tekelettäni loppuun, niin että lakkausvaiheeseen meni varsin moderni ja aistikas näkemys kauhavalaista muotoilua.
Teemestari-autonkuljettaja-omalääkäri-tyyny työssään since 2011. Thank u for ur continued service.
Soppani oli vanha kunnon sansaisoba, koska olen kaavoihini kangistunut jamppa.
Husband puolestaan tarttui rohkiasti sipulinvarteen lapioidakseen suuhunsa tämän paikallisen negisoba-perinneannoksen, jota en suostunut tilaamaan, sillä kuten minut tuntevat tietävät, on haarukan käyttökin minulle haasteellista.
Ravintolassa näytti tältä.
Ja sivupihalla tältä.
Fukushiman höyryvät vuoret!! Niitä en voi unhoittaa, koska ne olivat ensimmäinen näky, joka ei saanut minua tuskan valtaan ekaa kertaa Japaniin saavuttuani.
Oli komiaa!
Mumman mochi-bisnekset. Sendai on kasvava kaupunki, mutta kun sieltä piipahtaa muualle Touhokuun, saa nopean muistutuksen Japanin väestörakenteen tilasta.
Sobaa ja dangoja.
Gentlemanni. Yritysten eläkeläisklubilaiset ryhmämatkailevat aina parhaimpiinsa sonnustautuneena.
Toveri! Nuupahtanut kukka on kikyou/jalokello.
Välillä oli kuin Miyazakin kynästä tämä kylä.
Jäi vähän kaivelemaan, että en vieläkään tullut ostaneeksi ultimate Fukushiman-tuliaista eli punaista akabeko-puulehmää.
Tämä kukka lienee keisarinelämänlanka, japaniksi asagao eli aamunaama. Naamojen kanssa sillä ei kyllä ole tekemistä, vaan nimi juontuu kaunista kukkaa tarkoittavasta sanasta kaobana. Joka tapauksessa ahkerasti japanilaisessa taiteessa kuvattu kukka on tämä.
Aamunaamaa uudempi tulokas on kosmos.
Otin aika monta samanlaista kuvaa jepjop. Kesällä putiikkien edustoja koristavien lippujen punainen suhru on muuten jään merkki 氷 ja merkitsee, että paikasta saa kakigoori-jäähilettä.
Soba-aterian jälkeen popsimme tämän, sitten kävimme kaupassa hakemassa limpsaa ja painuimme hotellille syömään lisää.


Ensi jaksossa Siiri ja Salaryman ovat hotellissa!

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Babby's first fansub: Going my home

Haroo paatii piiporu! Näin kolmenkympin kriisin yhteydessä aloitin uuden harrastuksen ja yksin tietokoneen ääressä japanilaista televisioviihdettä tekstitin! Tekele of choiceni on muutama vuosi sitten Fuji Terebin myöhäisillassa pyörinyt minisarja Going My Home, jonka on ohjannut lempielokuvaohjaajani Koreeda Hirokazu. Hänen elokuvansa Umimachi Diary on tällä hetkellä katsottavissa Areenassa tästä näin. Ozun perilliseksikin on tätä kääpää tituleerattu, ja perhe-elämä näyttää olevan suosikkiaiheensa. Hällä on myös merkillinen taito kuvata elettyä elämää tässä ja nyt sitä sen kummemmin selittelemättä tai dramatisoimatta, ja siksi nämä tekeleensä ovatkin mielestäni mainioita nojatuolimatkoja Japaniin. Umimachi Diaryn vanhan talon lautalattiaa kuunnellessa nenässä alkoi haista kesälomat anoppilassa, ja muutama vuosi sitten Kisekin katsottuamme husbandin kommentti oli, että täähän on Japani.

Niin tämä televisiotekele! Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. Tsuboi Ryouta on paikalleen jämähtänyt mainosmies, joka elelee Tokiossa menestyneen vaimonsa ja sulkeutuneen tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä hänen isänsä saa sairauskohtauksen, minkä myötä perheenjäsenet tekevät pienen matkan itseensä ja toisiinsa. Tokion lisäksi liikutaan paljon Naganon komeissa vuorimaisemissa. Käsikirjoitus on hykerryttävän hauska ja näyttelijänsuoritukset erinomaisia, mikä on japanilaisen televisiotarjonnan osalta harvinaista herkkua. Kaiken kaikkiaan tämä on kerrassaan liikkis hyvän mielen sarja elämästä ja kuolemasta Japanissa ja maailmassa.

En yleensä käännöksiäni ilmaiseksi jakele, kun jollakin sitä on leipänsä tienattava, mutta kukaan tuskin tulee minua kotoani noutamaan tätä sarjaa tekstittämään muutenkaan, vaikka se mielestäni sopisikin hyvin vaikka Teeman ohjelmistoon, ja sen netissä pyörivä englantifansub on niin hirveä ja täynnä virheitä, että minen kestä. Sarja sopii mielestäni hyvin elävän japanin ymmärtämisen harjoittelemiseen, koska lauseet ovat katkonaisia ja niiden merkitys on pääteltävä kontekstista. Tässä ekassa jakossa on muun muassa dialogi, joka menee näin:

- Demo nande otousan Nagano nanka? Shutchou toka janaindeshou?
- Sotchi no hou wa mou are dakara. Gorufu ka nanka janaika.

Kirjaimellisesti siinä sanotaan näin:
- Mutta miksi isä Nagano? Työmatka tai muu eihän ole?
- Se puoli on jo se koska. Golf tai eiköhän.

Ja käänsin sen näin:
- Mutta mitä isäsi Naganossa teki? Ei kai hän työmatkalla ollut?
- Ei sillä mitään työmatkoja enää ole. Mahtoi olla golfaamassa.

Soredewa tässä eka jakso: https://drive.google.com/open?id=1L8o7S4aesx7l8chLI6biiWOyf1z-nIxq
En sitä loputtomiin tuu tuolla pitämään, ettei fbi-agenttini minua vie. Jaksoja on kokonaisuudessaan kymmenen, laitan loputkin tässä harrastukseni edetessä. Eka jakso kestää poikkeuksellisesti tunnin ja 40 minuuttia, mutta ne on nopiaa istuttu. Tekstitystiedosto on .ass, ajoitin ja väänsin sen Aegisubilla.