torstai 19. syyskuuta 2013

Haikeutta ja haikuja

6 päivää lähtöön. Uus kutittava villapaita pesty. Sata lomaketta ja limaketta tulostettu ja monistettu. Kelan kanssa asioitu. 2136 kanjia jotenkuten kerrattu. Skypessä käyty torakka-aiheinen keskustelu, jossa toverini ilme oli 8-------D ja meitsin D------: .Vipatkin tuliaiset ostettu. Ja jokuset thermo-sukkikset, vaikka Tokioon on luvattu huomiseksikin 30 astetta japanilaisen syyskuun hellettä.  Zansho, se on elo-syyskuun viipyilevä kuumuus. Tosin noiden tuliaisten takia mun kahteen matkalaukkuun mahtuu omia kamojani varmaan yhdet alkkarit ja pariton sukka. =D Yamagataan piti viedä vaan tuliaisia vielä tuntemattomille; tällä kertaa uusien tuntemattomien lisäksi pitää lahjoa niitä, jotka muuttui vuoden aikana tuntemattomista tovereiksi. Meen luultavimmin esim. vaihtamaan vuotta japanilaiseen kotiin, eikä sellasessa tilanteessa oikein kehtaa mennä pelkkä hattu kourassa.

Viikon päästä tähän aikaan lienen Japanin ilmatilassa ellen peräti Naritan lentokentällä vuodattamassa jo perinteeksi muodostuneita Naritan Kyyneleitä. Naritan Kyyneleet irtoaa mennen ja tullen! Meen maahan joka on jo tuttu mutta silti vieras, ja siellä on vastassa ihmisiä jotka on jo tuttuja ja turvallisia ja silti vielä vieraita. Vuosi on taas pitkä ja lyhyt aika ja eniten jänskättää kaikki. Oon ehkä vähäsen hullu kun toistamiseen tahallani hankkiudun tällaseen tilanteeseen. :D Erityisjännitysmaininta menee yliopiston kursseille ja niillä pärjäämiselle. Nyt kun mulla ei oo turvanani yhtäkään japanin kurssia, joilta repiä opintopisteet jos seminaareissa menee luu kurkkuun. Vaikka tiedostankin, että tässä vaiheessa kielitaitoni on sellanen, että sitä parantaakseni mun on hyödyllisempää vapista kauhusta siellä seminaariluokassa ku tarkistella jotain kuivakkaa kielioppiehtävää muiden japanin opiskelijoiden kanssa turvassa oikealta maailmalta. Vaatimaton tavoitteeni on saavuttaa japanin kapulakielessä sellanen osaaminen, että palattuani joku haluaa maksaa mulle sen puhumisesta. Kun palattuani pitäis valmistua ja valmistuttuani elantoni jotenkin tienata.

Muistelin vähäsen ihanaa-kamalaa haikukurssia ja kirjotin inspiraation vallassa pitkästä aikaa haikun! Tässäpä uutuushaikuni:
なかないでまた会えるから蝉時雨
nakanaide mata aeru kara semishigure
Karsea palikkakäännös: älä itke (/älkää laulako) sillä tapaamme vielä, kaskaiden laulu kuin syyssateen pauhu
Vaadin, että kiinnitätte erityishuomiota siihen, kuinka verbin kirjottaminen hiraganalla luo haikuuni monimerkityksellistä tunnelmaa. :---D

Haikukurssilla menestysluomukseni oli tää:
ただの溝でもほらそこに蛍たち
tada no mizo demo hora soko ni hotaru-tachi
Karsea palikkakäännös: pelkkä oja, mutta katso sielläkin [loistaa] tulikärpäset
Vaadin, että kiinnitätte erityishuomiota myös siihen, kuinka kanjit oja ja tulikärpänen kontrastoituu tässä muuten niin hiraganaisessa haikussa. <3____<3

Ehkä tämän blogini elinaikana selviää, uskallanko mainita vastuuprofessorilleni harrastelevani toisinaan haikuilua japaniksi.





Koirat ja marjat eivät liittyneet mihinkään. Ja te muut: kohdatkaamme blogiraportissani viimeistään jahka oon asettunut jälleen Japanin epävakaalle maaperälle. Ennen asuntolaan majoittumista tiedossa on budjettimatkailua erinäisissä majoissa ympäri Kantouta ja vähän Chuubunkin puolella. Toivottavasti näissä majoissa on animea näyttävä kanava (Yamagatassa ei ollut, onnistuin menemään just siihen prefektuurin jossa joku lapsosten suosikki Narutokin televisioitiin primetimen sijaan viideltä aamulla ja muita sarjoja ei mihinkään kellonaikaan) sillä Shingeki no kyojinin kauden päätösjakso – se lähestyy! Tämä on Shingeki no kyojin aka Attack on Titan:




Näihin tunnelmiin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Meguro no Shiiri

Asuntolatoimiston viisahat ovat puhuneet! Uusi kotikaupunkini on oleva Meguro. Majoitun Komaba Lodgen C-rakennuksessa viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. 20 minuutin reippailun päässä tönöttää Shibuya ja Shinjuku muutamine pilvenpiirtäjineen, joten aika asioiden ytimessä ollaan. Etenkin tää lyhyt koulumatka lämmittää mieltäni, sillä aamukasin täpötäysi ruuhkajuna paatuneen käpäilijän käsi hanurillani ei kuitenkaan oo se mitä elämältä haluan.

Maksan tästä 9 neliön kaupunkiresidenssistäni kaikkine laskuineen 41000 jeniä eli rapsakat 300 euroa kuussa. Vessattomuus ja suihkuttomuus on melko ankeaa, mutta toista tilaisuutta asua maailman suurimman metropolin siimeksessä muutamalla satasella tuskin tulee, joten aion löytää sisältäin zeniläisen lähestymistavan tuntemattomiin karvoihin lavuaarissa. Keittiökin on yhteinen, mutta onneksi Japanissa on tarjolla liikuteltavia keittolevyjä. Oikeastihan nää levyt on kai tarkoitettu yhteisiin illanviettoihin, jotta pataa voitaisiin porisutella sosiaalisesti pöydässä, mutta mä aion käyttää kyseistä levyä välttääkseni mahdolliset yhteiset illanvietot ja kokatakseni oman komeroni pimeydessä................. Yamagatassa kävin pari kertaa kurkkaamassa yhteismikroon ja siellä oli joka kerta sellaset kryptoniittiroiskeet että hinku kokkailla sadan tyypin kanssa samoilla vehkeillä ei oo kova. Keittolevyn miinuspuoli on se, että ne on tarkoitettu lähinnä pataruokien valmistukseen, joten se on sit nabea nassuun seuraavat 365 päivää. :D

Niin ja mä asun ekassa kerroksessa! Yamagatassa naisväki majoitettiin kaikki korealaisten kimppakämppää lukuunottamatta kakkoskerroksesta ylöspäin siltä varalta että ahdistelija tunkeutuu ikkunasta??? Ykköskerroksen miesväen oli kai tarkotus sit päihittää tällaset tunkeilijat combatissa ennen kuin ne ehtii kavuta portaita neitosten huoneisiin. (Naisellisten alushepenien ripustaminen pihalle kuivumaan oli myös alusvaatevarkauksien pelossa kielletty, mutta tuulessa liehuvat miehiset kalsongit olivat ok.) Meitsi asui hissittömän asuntolamme neloskerroksessa ja alko siinä vuoden mittaan kyrsiä bodailla kauppakassia kerroksesta toiseen, joten ykköskerros on tällä kertaa ihan tervetullut sijainti. Vaik toisaalta ylempien kerrosten Tokio-näkymätkin olisivat lienneet poikaisaa. Sikäli mikäli sieltä jotain näkymiä avautuu. Yamagatassa neloskerroksen käytävän ikkunasta näkyi horisontissa siintävä vuorijono, mutta omasta ikkunastani vain vastakkaisen betonitalon parkkipaikka.

Mulla on viisumi! Mulla on osoite! Mulla on lentolippu! Mulla on kolme viikkoa lähtöön! Tää kaikki alkaa kai olla totta taas.

Sateenkaari Yamagatan yliopiston ikkunasta.

Ganbarou Miyagi.

Ganbarou Touhoku.

Välipala.

Aamupala.