maanantai 25. marraskuuta 2013

Suuria uutisia

Olin youtubessa minding my own business kun tämä ilmestyi feediini:




Persona 5, in my PS3???? YAAAASS GAGA NOSEBLEED THANK YOU JESUS. Voi pojat. Täytyy vain toivoa, että tämä winter 2014 tarkoittaa tässä tapauksessa ens vuoden tammi-helmikuuta eikä joulukuuta kun en enää oo Japanissa.  D:

Toinen himoitsemani peli on uus Pokemon, josta pikkupojat puhuu aina takanani kun odotan junaa asemalla. Ja jota yhdellä bussireissullani pelasi tyyppi vieressäni, edessäni ja takanani. EN KESTÄ, VIEKÄÄ SE POIS SILMISTÄNI. Nintendo 3DS maksaa täällä euroissa noin satasen, mutta ei edes näissä pokemon-oireissani houkuttele sijoittaa sellasta summaa laitteeseen, jonka valmistaja on rahanhimoissaan aluelukinnut niin, ettei sillä voi pelata Japanin ulkopuolella ostettuja pelejä. Erään toverini äiti olis tosin kuulemma valmis lainaamaan omaansa mikäli tetrisaddiktioltaan pystyy. 8--------D Kyseisellä rouvashenkilöllä on jo kolmas 3ds menossa, kun napit tuppaa painumaan kasaan ahkerasta tetriksen näpyttelystä. Viiskymppisen japanilaisen kotirouvan arkea.

Kevättalvella pelasin läpi tämän Studio Ghiblin tekeleen:



Syväluotaava analyysini: se oli mainio. <3_______<3 Paitsi kerran kun olin tuntikaupalla metsästänyt jotain oliota joka piti pyydystää ja sit kun sellanen vihdoin tuli vastaan ja olin vaihtamassa päämuijaan että se vois oliolle pyydystyslaulun hoilottaa niin muijan kana söi maasta erikoispalluran, veti erikoismuuvinsa ja olio kuoli. Ragequit oli melkein yhtä lähellä kuin taannoin kymmenen vuotta sitten Kingdom Heartsissa kun Hessu Hopo käytti bossissa kaikki potionini ja kuoli. Never forget.

Alunperin mun piti tosin kirjoittaa tänne ihan muista aiheista. Yamagatan paikallisuutisissa oli uutiskynnyksen ylittänyt turhanpäiväinen juttu, joka kuitenkin itseäni ilahdutti olemassaolollaan sen verran, että päätin kääntää sen tänne:

Puusta löytyi säitä uhmannut kaskas
Nagain Hirayamassa on viime päivinä puhuttanut kuollut kaskas, jonka puutarhuri Watanabe Nozomu (59) löysi kiinnittyneenä puunrunkoon.
Watanabe oli pystyttämässä puiden talvisuojia, kun hän havaitsi noin kahden metrin korkeudella rusokirsikan runkoon elävän lailla kiinnittyneen kaskaan.

- En voinut uskoa silmiäni. Lähemmin tarkasteltuani huomasin, että sen siivet olivat osittain mädäntyneet, ja ymmärsin kaskaan kuolleen. Liekö jalkansa takertuneet puun epätasaiseen kuoreen kun myrskytuulikaan ei ollut sitä pudottanut.


Yamagatan museon kuraattori Yoshida Hajime arvelee, että kaskas on säästynyt linnuilta ja muilta luontaisilta vihollisilta ja siksi säilynyt kuin hyönteiskeräilijän lasivitriinissä. Raportoitujen havaintojen vähäisyydestä johtuen on kuitenkin vaikea sanoa, onko ilmiö harvinainen. Watanabe aikoo näiltä osin jättää kaskaan löytösijoilleen.

Alkuperäinen uutinen & kuva tässä.

En tiedä, viihdyttävätkö tällaset käännökset ketään muuta kuin itseäni, mutta koska ne minua itseäni kuitenkin viihdyttävät niin aion niitä jatkossakin julkaista säännöllisen epäsäännöllisesti.

Tässäpä vielä kuvituskuvana meikäläinen syyskuussa autuaan tietämättömänä niistä tuskista, joita huominen seminaari minussa näilläkin minuuteilla aiheuttaa:

perjantai 22. marraskuuta 2013

Joka päivän asu


8---------------------D

Löysin Uniqlosta tämmösen Muumi-setin 3000 jenillä. Muskelini ei oikein riitä täyttämään tätä M-kokoa ja pienempää ei hyllyssä ollut, mutta sekin on ookoo. Ainakin alle mahtuu parit lisäkalsongit, jotka tulevat tarpeeseen nyt kun pihalla ja sisällä alkaa olla sama kymmenen lämpöastetta (tää mun asuntolahuone on vielä poikkeuksellisen surkea tapaus, kun työpöytäni on ihan kiinni kylmää ilmaa vuotavassa ikkunassa, joka puolestaan osoittaa pohjoiseen niin että päivä paistaa risukasaankin useammin). 

Lämpöeristettyä taloa ei Japanissa vielä ole onnistuttu keksimään, mutta sen sijaan Uniqlo on kehittänyt heattech-kankaan, joka luo ja sitoo lämpöä. Toinen paikallinen lämmittelykeksintö on vaatteiden alle sujautettava kertakäyttöinen lämmitin kairo ('povitaskutakka'). Näillä mennään tämä talvi. Vaan jos joskus vielä tuun viettäneeksi Japanissa kolmannenkin talven, ilmestyy residenssiini kotatsu. <3___<3

Rakas muotiblogini, meen nyt valmistamaan curry-yöpalaa, heippa!!

Tässäpä vielä random suuri puu kouluni pihalta, kaikki mummot on aina sitä kuvaamassa niin en voinut jäädä toiseksi:


tiistai 19. marraskuuta 2013

Sekalaasta settiä


Kun ajaa bussilla moottoritiesiltaa kohti Touhoku Expresswayta, näkyy ikkunasta Sky Tree! Siellä se on kuvassa kun silmä kovana tihrustatte! Yamagatassakin on otettu Sky Tree uudeksi matkailuvaltiksi: legendan mukaan Zaou-vuorelta voi kaukoputkella nähdä kirkkaana päivänä Sky Treen. :::::d


Tämä lienee Tokion läpi virtaava joki Sumidagawa.



Tajusin, etten oo koskaan ikuistanut tällasta autoilijoiden taukoaluetta blogissani, vaikka oon jatkuvasti huolenpitonsa kohteena. Tässäpä siis Sanon taukoalue Tochigissa! Sendaihin matkatessa pysähdyspaikkoja ovat aina tämä Sano ja Fukushiman Adatara tulivuoren kyljessä. Tochigi kuuluu vielä maantieteellisesti Kantoun alueeseen, mutta on kuitenkin sen verran landea, että se ja naapurinsa Ibaraki myös pilkkanimellä Etelä-Touhoku tunnetaan. Mikäpäs minun oli siinä maalaisonigiria popsiessa ja Calpista ryystäessä halki Tochigin ruskan körötellä. Heinähattuiset maajussitkin sopivasti siinä peltojaan kulottelivat niin että ilmassa oli melkein kotikauhavalaista syksyn tuntua.


Aurinko ei jaksanut tsemppailla kanssani ihan Fukushimaan asti.


Tämä on Sendai.


Tein lindströminpiffiä Japanis!!! Levät ja evät kuuluvat japanilaiseen perusmarkettitarjotaan, punajuuret sen sijaan eivät. Toverini ei ollut punajuuresta koskaan kuullutkaan, vaan luuli sitä nimen perusteella ravintolaksi. ::D Vaan onneksi on internet: tilasin Kinokuniyan nettikaupasta pari naganolaista punajuurta ja kaprispötin kotiovelleni kuljetettuna hintaan kallis. Rakuten-ostokset voi aina maksaa käteisellä toimituksen yhteydessä, joten luottokorttiakaan ei tarvita. Tämä kauppa siis vinkkinä Japanissa joulupöytään rosollia himoitseville. <3___<3


Himiööttin joskus pelihallissa tota Gengaria mutta ikävä kyllä se ei tullut luokseni.


Nabeakin tuli joskus tehtyä. Suurin osa padan sisällöstä oli toverini äiteen kasvattamaa, joten aika luomua oli tämä luomus.


Shinjukun asemalla hikisen yöbussimatkan jälkeen puolikuus aamulla on aina yhtä mukavaa. Eli ei kovin mukavaa. 



Shibuyan asemalla oli jo tällasia söpöjä joulukuusia. Ja laukkakisat.


Aamuvirkut ulkoilijat ihastelivat tätä yhä vain uhmakkaasti kukkivaa köynnöskasvia.

Semmoosta! Muistan kun syyskuussa taivastelin Naritan ostoskeskuksessa sukkahousujeni hikilimoja ja nyt yhtäkkiä ollaankin melkein joulukuussa ja iltaisin on niin kylmä, että istun sisällä päälläni kahdet kalsarit ja kolmet sukat ja puhaltelen käsiini samalla kun yritän tahkota kurssilukemistona Dazai Osamun Ningen shikkaku -tekelettä, joka ei sekään itsemurha-aiheellaan mieltä lämmitä. Olispa vieläkin se päivä syyskuussa kun oltiin Enoshimassa ja mulla meni aalto kenkään!

Yhtenä päivänä Yamagatassa (sorppa niille jotka haluaa jotain ravistelevia Tokio-reportaaseja mut meitsi hupailee lähinnä Yamagatassa koska Yamagatassa on mukavaa) olin italialais(vaikutteisessa) pizzabuffetissa tutussa ja tutuntutussa seurassa. Tilasin innoissani listalta pizzan, jonka nimi oli Legendaarinen Pizza. Katsoin, että täytteenä olis juusto, basilika ja raado. Jotenkin ajattelin tämän raadon olevan jokin kasvi, vähän niin kuin nira, kiinansipuli. Mutsiis. Sehän oli toki laardi. Tilasin pizzan, jonka täytteinä olivat basilika ja paikallisen mansikin laardi. D: Onneksi seurueessa oli avuliaita laardisteja, mutta aion vastedes kiinnittää erityishuomiota lainasanojen ymmärrykseen. Jotenkin ne ei oudossa katakana-asussa rekisteröidy tajuntaan samalla tavalla kuin perijapanilaiset sanat.

tiistai 12. marraskuuta 2013

日常

Kas vain! Esitelmöintikausi on nyt avattu. Rykäisin ilmoille esitelmän Pyreneiden niemimaan kielipolitiikasta. Kurssin kolmesta muusta osanottajasta paikalle oli vaivautunut vain yksi henkilö, mutta kahden hengen kuulijajoukkokin on tarpeeksi aiheuttamaan senat sakoittavan kuumotuksen. Ihmisen psykologia on kyllä jännä asia: niitä sitä vaan lähtee yksin Japaniin ilman paluulippua kerran jos toisenkin ilman sen suurempaa paniikkia, mutta auta armias jos pitää itse väkertämiensä muistiinpanojen perusteella esitelmä pitää.

Piti käydä esitelmääni varten juttuja tulostelemassa. Toudaissa on löydetty tapa tehdä tulostamisesta taitolaji eikä sisäinen atk-mummoni suoritunut urakasta yksin, joten jouduin tukeutumaan tarjolla olleeseen auttajaan. "Joo avataas nyt ensin se tiedosto sun muistitikulta. Mikäs se näistä nyt onkaan?" "Se on toi......ARTTUWISKAR............." Ajattelin vaan että onneksi ei olla Suomessa. :DD Kunnes tajusin että dokumenttini ei oo yhtään sen esittelykelpoisemmalla nimellä paiskattu, koska olin lähettäny sen toverini tarkistettavaksi joka puolestaan oli nimennyt sen parhaaksi katsomallaan tavalla ja valitettavasti vielä japaniksi. Tarinan opetus: ennen kuin tukeudut atk-tukeen, muistele, ovatko veljesi ja toverisi halunneet tehdä sinulle kiusaa nimeämällä tiedostojasi.

Päätin muuten keskeyttää semantiikan. Koska en saa selvää opettajan jorinoista ja koska viime viikolla pukumies piti tunnilla esitelmää puolitoista tuntia ja pääsi aiheessaan vasta puoliväliin. Itse en oo tarpeeksi hc semantiikan rakastaja pärjätäkseni. Pienen piston tunnen syömmessäin ja stipendin jatkoonkin tämä saattaa keväällä vaikuttaa, mutta sen verran miehen ikään olen päässyt, että ehkä on korkea aika opetella uusi elämänasenne. Mulla on hieman taipumuksia liian suuriin vaatimuksiin itseäni kohtaan ja ehdin tostakin kurssista ottaa muutamassa viikossa aimo paineet, mutta jos ajattelen asioita sillä vähäisellä järjellä jota minulle on suotu niin eihän tässä maailmassa ketään kiinnosta mun menestykseni tai menestyksettömyyteni semantiikan saralla. Oon kirkkoon kuulumaton ja synnissä elänyt, joten jos joku tuomiopäiväkin joskus vielä koittaa niin mulla on silloin vähän muutakin seliteltävää kuin kesken jäänyt semantiikan kurssi. :D


Iltapäivällä asemalla on aina joku tollanen vapaaehtoinen heiluttelemassa lippua että koululaiset pääsee turvallisesti tien yli.


Tässäpä semmoinen koululainen.


Bongaa kuvasta torkkuva kissi.


Onneksi muistin ottaa leimasimen mukaan Suomesta koska tässä limakkeessa vaadittiin samaa leimaa ku pankkikirjassani.


Koululla on rumaa. Toudai on tunnettu siitä että rahaa on ja viihtyvyyteen sitä ei käytetä. Kävin tässä kyseisessä rakennuksessa osallistumassa puolen tunnin kurssille, että saisin käyttäjätunnuksen yliopiston tietokoneille. Katsoimme 15-minuuttisen opetusvideon aiheesta yliopiston tietokoneet. Ok. <3____<3  Ajanhaaskaustahan tämä oli, mutta sen verran oon tässä maassa oppinut elämään että ajanhaaskaukseen kannattaa suhtautua huumorimielellä. Tyrskähdin yksinäni huvittuneisuuden vallassa kun korppi raakkui, valkokankaalta tulvi ikivihreä opetusvideomusiikki ja puiden läpi siivilöityvä valo siivilöityi kaihtimen säleiden läpi harmaaseen luokkaan, jossa kaikilla vaikutti olevan videota parempaakin katseltavaa, oli se jokin sit seinä tai nokkaunet.



Shimokita on jees paikka. Joku ulkoilutti koiraansa tuolla ruohokatolla.


Siirihiiri.

torstai 7. marraskuuta 2013

Askartelun huumaa

Rakkaat lukijat, on jälleen tullut askartelun aika. Onko sinunkin asuntolahuoneesi oven yläpuolella lasi-ikkuna, josta käytävän kirkas lamppu paistaa öisin suoraan sänkysi ylle niin, että olet viimeisen kuukauden nukkunut (huonosti) naamallasi Finnairin törkyinen silmälappu? Ei hätää, sillä nyt siihen on ratkaisu: Ristuksen Ruma Viritelmä! Ristuksen Ruma Viritelmä on ekologinen, ergonominen, erinomainen ja huippuhalpa postmoderni sisustusratkaisu Sinulle, joka et jaksa enää Finnairin jokaöistä hellää kosketusta hipiälläsi.



Tarvitset:
- korkealla sijaitsevan lasi-ikkunan tahi -akkunan
- kahden Amazonin kirjatilauksen pahvit
- kaksipuolista teippiä
- kuvioidun hyllypaperin jämät (paras tulos saavutetaan, kun jämien leveys jää alle ikkunan leveyden)

Ja eikun askartelemaan!

Vaiheet:
1. Revi Amazon-pahvit saman kokoisiksi paloiksi.
2. Kiinnitä kaksipuolista teippiä paloihin.
3. Kiinnitä teipilliset palat lasiin raivoisasti kurkottelemalla. Paras tulos saavutetaan, kun olet 153 cm, ikkuna on korkealla ja allasi on nysä tuoli, jonka pyörät elävät omaa elämäänsä.
4. Ota esiin hyllypaperin jämä ja havaitse, että teipistä riittää enää kaksi pätkää.
5. Kiinnitä huonosti teipattu ja väärän kokoinen hyllypaperi pahvien päälle.
6. Ristuksen Ruma Viritelmä on nyt valmis. Nauti.

Ekstravinkki: Tarjoa syksyisen sieniriisin kanssa.


tiistai 5. marraskuuta 2013

Kotona kaukana

Taas on ihasteltu vuoria ja väännetty sanoja touhokuksi. Pidennetty viikonloppu aka sanrenkyuu on sellaista luksusta, että sitä piti lähteä juhlistamaan armaaseen Yamagataan asti.



Olin Shinjukussa sopivasti auringonlaskun aikaan. Kokoonnumme kanssamatkustajien kanssa aina bussiyhtiön odotustiloihin, mistä reippailemme sitten Nishi-Shinjukun ilta-auringossa välkehtivien pilvenpiirtäjien halki bussille sievästi parijonossa. Tämän jälkeen luvassa on rankkaa istumatyötä vaihtelevalla tuntimäärällä. Tällä kertaa bussini jumitti Kantoun ruuhkissa puolitoista tuntia ylimääräistä, ja matka Sendaihin kesti vaivaiset 6 tuntia ja 45 minuuttia.



Perillä Sendaissa vuorokausi oli jo ehtinyt vaihtua, mutta Japanista löytyy onneksi mukavasti tarjontaa myös hälle joka yössä vaeltaa, joten mentiin toverini kanssa ravintolaan vetämään tämmöset pavuista tehdyt hampurilaiset. Viereisessä pöydässä iso pomo sätti pikku pomoa jostain tiimin kämmistä ja pikku pomo nöykytteli puoliksi itkien. Iso pomo ei lopettanut vuodatustaan koko sinä aikana kun me oltiin paikalla, joten tuli siinä itse kunkin tutkailtua aika tiiviisti vesilasia ja ketsupin tuoteselostetta. Joka tapauksessa Sendai on lempikaupunkini Japanissa, ja siellä jos asuisin niin onnenpekka ehkä olisin. Sendai ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteeni, joten taakse jäi Aoban valot ja eteen tuli home sweet Yamagata.

Yhtenä päivänä matkailimme Tsuruokaan! Kas näin:



Rakas ruma Yamagatan keskusta.



Yamagatan hedelmäviljelmät, sinitaivas ja kaukaisuudessa häämöttävä lumihuippuinen Gassan! Ihan ok tunnelma siis.



Pockylta oli tullu joku tämmönen vihreän teen makuinen tikku, joka piti ikuistaa. :::::D



Vuorille mentäessä alkoi ruska! Tai se, mitä siitä oli vielä jäljellä. Tää laakso siltoine ja riisipeltoineen kirvoitti aika monet sugoit. Oon matkaillu tätä samaa reittiä muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tää punaisesta oranssiin ja harmaaseen käyvä maisema voitti jopa elokuun vihreyden ja helmikuun nietokset.



Ajeltiin vahingossa harhaan mutta sekin on ihan ok koska aina voi pysähtyä ihailemaan komiaa maisemaa.



Ihka ensimmäinen turistiposeni! Tukkakin on melkein kammattu ja häikäistynyt olen joko maisemasta tai keskipäivän auringosta.



Tempura-soba jeee!



Tsuruokan landea jee!



Hagurosanin torii!



Kylänraittia.Yamagatan korpi on aika suosittu elokuvien kuvauspaikka, ja tv:ssä mainostettiin taas uutta Tsuruoka-Sakata-akselilla kuvattua tekelettä. Ken näihin maisemiin haluaa liikkuvalla kuvalla päästä niin Oscar-voittaja Okuribito on kuvattu Sakatassa. <3___<3



Hagurosan. Tää kiipeämisen määrä tuli pienenä yllätyksenä.......... Ens kerralla vois vaikka tutkia ennen kuin lähtee hutkimaan.



Koski oli kylmä ja sugi-puut valtavia. Osa niistä on yli tuhat vuotta vanhoja.



Tämä 700 vuoden ikään ehtinyt viisikerroksinen pagodi on laatuaan Touhokun vanhin ja Japanin kansallisaarre.



Aikamme portaita tahkottuamme vastaan tullut paappa sanoi, että perille kapuaa vielä sellaset 40 minuuttia, minkä kuultuamme luovutimme ja menimme ostamaan automaatista limpsaa koska aurinko oli laskemassa ja olemme laiskoja. Poistuessamme vilkaisimme vielä infotaulua, jossa kerrottiin, että portaiden sijaan huipulle olisi päässyt myös bussilla.



Heippa aurinko, heippa Shounai.



Hello Hands Burger. <3____<3



Sitten tapahtu kaikenlaista, mistä en nyt jaksa laittaa kuvia tähän. Tänään puoli kuudelta aamulla olin jälleen takaisin hämärässä Shinjukussa, ja se harmitti minua kovin. Touhokussa oli mainiota ja tunnelma tiivistyi, kun Touhokun oma baseball-joukkue Rakuten Eagles voitti Japanin mestaruuden. Menneinä vuosina kyseinen joukkue on yleensä pitäny jumbosijaa, mutta tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen Touhokussa on ollu sellainen tsemppimeininki, että Rakutenkin tsemppaili jotenkin hänniltä mestariksi. Baseball ei kiinnosta mua lajina laisinkaan, mutta tästä mestaruudesta olin iloinen, koska Touhokussa on olleet viime aikoina voitot vähissä.