Sei-no

Obandesu! Moon erellehen Siiri ja tämä on uusi blogindantilukseni. <3___<3 Koska edellisen nimessä oli Yamagata ja niin mainio lempparipaikka kuin Yamagata onkin niin seuraava missioni on itse Mr. Itäinen Pääkaupunki. Tulin Yamagatasta 25.9.2012 ja oon sen jälkeen ehtinyt muuttaa Kontulaan, käydä lempibändini Destroyerin keikalla, ottaa vihdoin ja viimein pihalle kandin paperit yliopistosta, kasvattaa pitkät etuhiukset ja grindata mun Ni no kuni -tyypit ainakin levelille kuuskyt. 25. syyskuuta oon taas opiskelijavisoineni lentokentällä ja seuraava aamupala syödään Chibassa.

Meen yhä kauas mutta tällä kertaa en mee vieraaseen maahan. Mua ollaan vastassa. Japanissa odotan jälleennäkemisiä, izakaya-iltoja, keskiyön hämmentäviä tv-ohjelmia, maisemia, yöalennustiskin sashimia, japanin puhumista, kännykkämailien randomia hymiövalikoimaa (lempparini on tää villisika [inoshishi] jolle me annettiin toverini kaa nimeksi Inoshishiiri-san ja lopetettiin joka maili sillä ), raamen-puljujen setiä, tulikärpäsiä, sateen jälkeisiä riisipeltoja, auringonlaskuja tasoristeyksissä, pelihalleja, polvisukkia, onsen-reissuja ja sitä, että kaikki on tehty mun kokoisille (oon 153 cm ja Suomessa en ylety ottamaan sipsejä kaupan hyllystä). En odota trooppista kuumuutta, Tokion ruuhkia, karseita ötököitä, hitaita liikennevaloja, loppuraportteja, maanjäristyksiä, taifuuneja, tuijotusta ja yhteisiä kananrustovartaita izakayassa.

Tokiossa mun on tarkoitus käydä normaalissa japaninkielisessä opetuksessa ja gradumateriaalia siinä samalla jostain taikoa. Kävin Yamagatassakin japanilaisten kanssa samoilla kursseilla, mutta kandivaiheen opetus nyt oli sellasta pelleilyä lähinnä. Joku ehkä muistaa legendaarisen hautajaiskurssin...............8) Jolla ei edes loppuvaiheessa enää käsitelty hautajaisia ku opettaja masentu liikaa?? Mutta nyt ku oon jo taiteiden poikamiäs niin joudun paikalliseen graduate schooliin muiden maisteriksi halajavien sekaan ja kurssilistat on täynnä kursseja joilla on jopa ihan oikeita sisältöjä. Sisällöt > ymmärrykseni. Tämä hieman jänskättää mua. Kuinka fake it japanilaisella maisterikurssilla. No ainakin karaistun taas sillä mokailun mahdollisuudet ovat rajattomat.

Meitsistä sen verran että oon kauhavalaane, synnyin vuonna 1987, jäin jumiin Ruisrockin bajamajaan vuonna 2007, alotin samaisena vuonna englantilaisen filologian opiskelun Helsingin yliopistossa, vaihdoin Itä-Aasian tutkimukseen seuraavana vuonna ja sille tielle jäin. Vuonna 2011 sain Japanin opetusministeriön stipendin (MEXT Japanese Studies Scholarship), jonka turvin lähdin Yamagataan ja se mullisti maailmain. Tykkään vesilätäköistä, kivikellareiden hajusta, haikuista, syömisestä, vaskisoittimista, oudoista nauruäänistä, matsureista ja  kaikenlaisesta musisoinnista tiibetiläishumpasta Four Tetiin. Oon aika hyvä hulaamisessa ja kielien oppimisessa. Mulla on maailman surkein koordinaatiokyky eikä taiteelliset lahjanikaan oo paljon sen paremmat.

Blogin nimi on Akimushi (syksyn ötökät) siksi, että mun saapumiset ja lähdöt Japanista ajoittuu aina syksyyn ja niitä säestää syksyn sirkat.

Ja koska jorinani  ilman kuvia olis liikaa jopa minulle, kuvitan Yamagata-jäämistölläni kunnes oon taas Japanin kamaralla.

Sehä o Honmachin La France Mansion. Japanissa kaikki vähänkin kerrostaloa muistuttavat on heti mansioneja ja niillä on yleensä joku nimi. La France on Yamagatan suosituin päärynä. :D