Suuri tulikärpässeikkailuni

Eräänä perushikisenä heinäkuun päivänä paikallislehteä selatessamme huomiomme vei mystinen valokuva tulikärpäsistä tuikkimassa pöpelikössä. Jutussa ei annettu tulikärpäsapajille muita koordinaatteja kuin Tatsuganesan-vuori, mutta sehän ei meitä estänyt, vaan kokeneina sen näköö sitte sono toki wa sono toki -tyylisuuntauksen harjoittajina lähdettiin siltä istumalta vailla järkevää suunnitelmaa ajelemaan kohti Minamisanrikun rannikkokaupunkia - tai pikemminkin sen rippeitä, sillä yli 60% kaupungista pyyhkiytyi pois vuonna 2011.

Vielä vuosi sitten Kesennuman suuntaan sai katkenneiden liikenneyhteyksen takia körötellä tuntitolkulla, mutta nyt sinne vei upouusi moottoritie.

Jos ootte koskaan miettineet, miltä näyttää kertaalleen tuhoutuneessa kaupungissa, niin esimerkiksi tältä.



Mutta myös tältä! Matala aurinko oli kultainen ja playlist oiva. Anonyymin husbandin käsi tuli kaupan päälle. Paljon oli taas menty eteenpäin sitten viime näkemän. Kävin näillä seuduilla ekaa kertaa alkukeväästä 2012 kun en vielä tiennyt Miyagin tulevasta roolista elämässäni, ja mieleeni on syöpynyt kalastusalus tienpenkalla. Vielä pari vuotta sitten kaupat ja ravintolat oli väliaikaisia parakkikyhäelmiä, nyt avautumassa oli upouutta huonekalukauppaa ja markettia.

Olen käynyt wc-asioilla monenlaisissa maisemissa, mutta tämä pato on uusi suosikkini! Ihmisiä oli nolla kappaletta, haukkoja useita. Husband opetteli sanomaan kaiku suomeksi. Hämähäkinseitti jatkui avaruuteen asti. Vedin hyttysmyrkkyä henkeen ja tuloksena oli yksi hoiperteleva Siiri ja yksi huokaileva husband.



Saavuttiin Tatsuganesanille ja Tyynenmeren tuulosiin!

Koska meillä ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, lähdettiin patikoimaan nenän osoittamaan suuntaan villielämän sekaan. Iltakaskaat ja idänsilkkikerttunen konsertoivat kilpaa niin, että lintubongauksen huumassa hetkeksi unohdettiin suuri ja jalo päämäärämme, kunnes kuulimme mystisen paapan mutisevan jotain tulikärpäsistä. Tämä etsimämme tulikärpäslaji himebotaru viihtyy genjibotarusta ja heikebotarusta poiketen veden äären sijaan puissa vuorten siimeksessä, mutta tulikärpäskuiskaajan vaistomme eivät aistineet pusikoissa paarmaa kummempaa liikettä. Vuorilla harhailu pimeän tultua ei ole suositeltavaa etenkään henkilölle, joka kykenee sabotoimaan itseään jopa hyttysmyrkyllä, ja näyttikin siltä, että joutuisimme palaamaan Sendaihin vailla ensimmäistäkään tulikärpäsvilausta. Päätettiin kuitenkin, että uskaltaudutaan alas yhtä polkua sen verran, että käydään haistelemassa puiden välistä pilkottavat hortensiat ennen lopullista luovuttamista.



Vaan kuinkas kävikään! Iltahämyn hortensioita haistellessamme sisäinen hemulimme otti vallan ja saimme idean. Pimeässä patikointi on vaarallista, mutta onhan meillä auto! Miksi emme siis koittaisi änkeytyä noiden puskien läpi ja körötellä alas vuoripolkua maantien sijaan. Ideasta seurasi pienimuotoinen Jurassic Park -larp. Säkkipimeys tuli viidessä minuutissa, tuulilasiin lenteli nyrkin kokoisia yöperhosia, heinät ja risut kolisutteli auton pohjaa ja penkki tärisi niin kuin maanjäristyksessä. En muista, koska olisin viimeksi kiljunut ja lollannut yhtä paljon yhtä aikaa. Puolivälissä oltiin jo kummatkin aika lol why are we like this -tunnelmissa, mutta sitten se tapahtui: Näin jonkin välkkyvän! Kerran! Ja toisenkin! Niitä oli kolme ja ne tuli kohti! Sammutettiin auto ja sulauduttiin Minamisanrikun pimeyteen, jota valaisi kolmen tulikärpäsen hehku. Se oli jännittävä hetki elämässäni.

Furawaa pawaa

Chirinu beki toki shirite koso yononaka no hana mo hana nare hito mo hito nare, tieto varisemisen hetkestä tekee kukasta kukan ja ihmisestä ihmisen. Näin runoili homegirl Hosokawa Gracia vuonna 1600 valitessaan kuoleman, jotta vihollinen ei häntä sieppaisi. Siispä tässä erinäisiä kukkia eloni poluilta viime kesältä. Tällä hetkellä sijaitsen Seinäjoen keskitalvessa kynäilemässä viisumihakemusta (unohtui mainita, että viimevuotisen blogitaukoni aikana tein vihdoin Virallisen Päätöksen Japaniin muuttamisesta), mutta sentään nämä kuvat on vähäsen ajankohtaisempia kuin edelliset Hokuriku-jorinat! Mulla on näitä kesäkuvia taskussa varmaan kymmeneen postaukseen, että stay tuned sinä arvoisa ainoa lukijani. :D

Ensiksi parit kurjenmiekat! Kurjenmiekkapelto osui silmään kauppamatkalla, siispä käytiin siellä jolkottelemassa. Hortensiatkin olivat mukana menossa, ja mäelle kiivettyämme männyssä surisi alkukesän ensimmäinen kaskas. Tämä jäikin yhdeksi harvoista kaskaskohtaamisista koko kesänä, koska Sendai kietoutui kalman kiroukseen, ja pääsimme todistamaan ennätyksellisesti yli kuukauden putkeen jatkunutta sadetta, jossa ei kaskas laulanut eikä runosuoni sykkinyt.



Kotitien rikkaruohot ja riisipellot! Asutaan paikassa landelähiö, mutta jos Miyagissa liikutta niin tervetuloa kylähä! Näin Kauhavalta ponnistavana asfaltin läpi sojottavat varret tuovat kotoisaa tunnelmaa kaukomailla, vaikka Miyagissa maa halkeileekin enemmän maanjäristysten kuin roudan voimasta. Mulla on muuten joka ikinen kesä Miyagissa vaivannut elokuussa silmäongelma, ja tällä kertaa vihdoin tajusin, mistä kenkä puristaa. Oon allerginen heinän siitepölylle ja riisi on heinäkasvi. ::::::::::::D Rest in peace minä.



Heinäkuussa reippailin Shifukujin (資福寺) zen-temppeliin hortensioita ihaalemhan. Shifukuji on yksi Date Masamunen Sendaihin 1600-luvulla rakennuttamista temppeleistä, ja se on Sendaissa tunnettu eritoten hortensiapuutarhoistaan. Sinne kävelee Kita-Sendain metroasemalta viitisentoista minuuttia. Kävelytietä ei oo, vaan matka sujuu tienviertä tasapainoillessa.


Hortensiareissu alkaa Nakanosakaen kotiasemalta. Kakkosraiteen takana on yakiniku-ravintola, josta leijailee aina tirisevän lihan käry junaa odottaessa.


Kita-Sendain kylänraittia! Seinällä itseään mainostavat muun muassa Japanin kommunistinen puolue, Koufuku no kagaku (Happy Science) -kultin kommunisminvastainen puolue Koufuku jitsugentou ('onnellisuuden toteen tekemisen puolue'), buddhalaisen Souka gakkai -liikkeen puolue Koumeitou ja pari yksityisetsivää, niistä on Japani tehty. :D With you -julisteen leidit eivät ole iskelmäduo vaan kommunistitovereita. Japanin kommunistinen puolue on yksi maailman suurimmista kommunistipuolueista, ja sen päätavoitteisiin kuuluu sotilaallisen yhteistyön lopettaminen USA:n kanssa.


I love Sendai!



Käännyin väärästä paikasta ja päädyin temppelin hautuumaalle, vaikka ihan kiitettävästi sielläkin näitä palluroita oli. Vipassa kuvassa ovat lyhtypylväs, haudat ja temppelin roskat sulassa sovussa. Puisiin liuskoihin kirjoitetaan kuolemanjälkeiseen käyttöön annettava (=ostettava) dharma-nimi (戒名, kaimyou), joka kuvastaa vainajan elettyä elämää. Eläessään Ismo Laitela, kuoltuaan Kaupankäynnin ja lemmen hyveellinen uskonmies. Mitä komiee nimi, sitä korkiee hinta.

Aikani hautojen seassa harhailtuani löysin jopa oikean portin! Siispä seuraavaksi hortensiakuvaspam. Olin kyllä vähän myöhään liikenteessä, ja kukkien suurin loisto oli jo karissut. Ajisai ya kinou no makoto kyou no uso, hortensia eilisen totuus tämän päivän valhe. Näin meille haikuili Masaoka Shiki.