Tilanne

Minulla on pieni Tilanne tässä käsillä. Teen gradua. =D Graduni on ehkä surkein kasa kirjaimia ja välilyöntejä, millä laitokseltamme on koskaan pyritty valmistumaan, ja ajatus sen näyttämisestä yhtään kenellekään saa aikaan fyysisiä ahdistusoireita. Jopa poikaystäväni äiti oli nähnyt unta, jossa suutuin kun hän antoi palautetta gradustani, eli ei taida maailmalla olla kovin kummoiset odotukset tekeleeni suhteen. :D Koitan tässä kuitenkin tsemppailla ja hokea itselleni, että graduni ainoa funktio saada todistus tästä vuosikausien Japani-projektista ja valmis huono gradu on riittävä gradu, vaikka sivumäärä ei oliskaan se tutkintovaatimusten optimaaliset 80 sivua. Eipä oo naamani ja ihmisluontonikaan optimaalisia, mutta ihan ok tunnelma on silti elämässäni! Paitsi gradutunnelma. Olen menettänyt yöuneni ja viimeisetkin itseluottamukseni rippeet.

Joka tapauksessa tän kyhäelmäni pitäis huhtikuussa olla jonkinlaisessa kuosissa, joten en nyt pariin toviin aio tehdä esiintuloja blogissani kun pitää näpytellä raivoisasti. Kevään tultua teen paluun lailla feenikslinnun! Joka on just tehnyt approbaturin gradun Itä-Aasian tutkimuksessa. <3_____<3 Babbylehdet lentää tämän koettelemuksen jälkeen suoraan roviolle, ja kuonapallon arvosanasta en aio hiiskua kenellekään. :D Sitte ku nakkipaska.doc o valamis nii pirän hauskaa nii notta tukka tutajaa ja oksa narajaa!!! Opiskelen koreaa ja luen lempificcini kaikki seittämän osaa ja käyn s-marketissa ostamassa limpsaa kymmeneltä illalla ja pelaan ainakin viittä peliä niin monta tuntia putkeen että silimästä poksahtaa ainakin yks verisuoni!

Ilokseni mulla on myös meno-paluulippu Japaniin, hurraa! Gradujorpakon jälkeen on varmaan ihan jees käydä muistamassa, että mullahan on tää Japaniin sijoittuva elämänaluekin eikä sitä puutteelliset metodit tai kuivakat johtopäätökset tai muukaan akateeminen tunarointi mitenkään himmennä. Olen myös kuullut huhua, että seurustelukumppaniaan olis hyvä tavata edes kerran vuodessa. :D Oon kuullut kaikenlaisia kauhutarinoita siitä, kuinka etäisyys saa pienetkin ongelmat tuntumaan suurilta ja väärinkäsitykset paisuu uusiin ulottuvuuksiin, mutta mielestäni me ollaan kyllä löydetty jonkinlainen sisäinen harmonia tässä etäsuhteessamme. Poikaystäväni oli just influenssassa. Sanoin, että naamansa näyttää hieman sian (buta) sekä kananmunan (tamago) risteytykseltä. Poikaystäväni sanoi, että kyseessä on uusi laji nimeltä butama. Sanoin, että tästä kuvakulmasta se ei enää näytä butamalta. Poikaystäväni sanoi että kore wa itsuwari no sugata desu, tämä on valheellinen muoto. Keskustelimme You wa nani shi ni Nippon e (You, mitä olet tullut tekemään Japaniin) -ohjelmasta. Poikaystäväni sanoi että Shiiri wa nani shi ni Nippon e. Sanoin että butama no seitai no kenkyuu wo shi ni, tekemään tutkimusta butaman elintavoista. Poikaystäväni sanoi oi temeee ja käänsi kameran kattoon. Tämä tapahtui pari päivää sitten. Eilen nukahdin kesken kesken videopuhelun ja vedin aimo tirsat poikaystävältä perimäni ipadin kameran edessä. Havahduttuani äkillisestä koomastani Japanissa oli jo keskiyö ja puhelu oli katkennut. Jotenkin hysteerisen hupaisa ajatus, että oon joskus voinut vakavissani jännittää, mitä tämä tyyppi on minusta mieltä. :--------D

Bye bye ja kuulemiin!! T. Suvakki gradun äärestä