Valamis

Happy happy greeting! Palautin kuonapallon, jonka sivumääräkin jokusen paatoksellisen yön tuloksena ylitti 80 sivun kipurajan, opintieni on arvosanan odottelua vaille loppu ja tunnelma on melko epäuskoinen. Tein sen???? Kirjoitin gradun Itä-Aasian tutkimuksesta???? Ehkä kykenen viralliset paperit saatuani ja asian todenperäisyydestä varmistuttuani tämän omituisen matkani 14-vuotiaasta Dir en grey -fanaatikosta 28-vuotiaaksi Japani-maisteriksi jotenkin sanoiksi jäsentelemään, mutta tässä vaiheessa tyydyn vain toteamaan että wtf.

Wtf myös siksi, että oppiaineeni professori kautta graduni ohjaaja irtisanottiin ja professuuri lakkautettiin #suomikuntoon-hengessä samoihin aikoihin kun itse hinkkasin viimeisiä lähdeviitteitä. Kyllähän se mieltä lämmittää näin valmistumisen kynnyksellä saada maamme ja yliopistomme johdolta viimeiseksi lahjaksi märkä rätti naamaan. Onnea valmistumisesta, peeäs pääaineesi on turhake. =) Tuntuu, että Aasia-osaamista hehkutetaan mutta sen ei haluta tulevan humanistisesta tiedekunnasta, vaikka ainakin itse koen, että suurimmat ahaa-elämykseni japanilaisen kulttuurin lainalaisuuksista ja niiden muotoutumisesta on tulleet nimenomaan sieltä humanistihumpuukista eli japanilaisen kirjallisuuden ja taiteen opinnoista.

Omatoiminen opiskelu joka tapauksessa jatkuu tuttuun tapaan kun japanissa piisaa työnsarkaa yhdeksi ihmiselämäksi ja on tässä kaikenlaisia Suunnitelmia. Laitoksen nykyjamassa Japanin tutkimus ei todellakaan oo mikään 5/5 highly recommended -valinta, mutta enpä kyllä oo aikeissa taannoista pääainevalintaani ihan heti katuakaan, kun ilman sitä en olis koskaan saanut opetusministeriön stipendiä ja ilman sitä stipendiä en olis päätynyt Yamagataan ja ilman Yamagataa en olis neljä ja puoli vuotta sitten kohdannut nykyistä poikaystävääni kotiovellani ja ilman sitä kohtaamista toisenlaisia latuja hiihtelisin tai karpaasilahjani huomioiden sukset ristissä jossain ojan pohjalla makaisin (meillä oli koulussa joka vuosi hiihtokisat ja olin joka vuosi viimeisellä sijalla). Ja kolmen kuukauden kuluttua oon jälleen Japanissa, jeeee! Olen ekstaasissa elon! Olen viimeksi ollut poikaystäväni kanssa samassa ilmatilassa 8 kuukautta sitten, joten kolme kuukautta ei oo aika eikä mikään! (Tuun toki syksyksi vielä takaisin opettamaan japanin kurssiani sikäli mikäli se toteutuu, tervetuloa myötähäpeämään Salatut elämät -aiheisia esimerkkilauseitani.)

Kohteenani on vanha tuttu kalapuristeen, riisin ja wakame-levän viljelyn, zundan ja maanjäristysten mekka Miyagi (fun fact: 70% Japanin wakamesta tuotetaan Miyagissa ja naapurissa Iwatessa, ja Iwatea lukuunottamatta kaikki Touhokun prefektuurit mahtuu riisintuotannon top kymppiin), starbucksia Shibuyassa ja säihkettä Shinjukussa ei siis ole blogissa luvassa tänäkään vuonna. Bf asuu edelleen Ishinomakissa, jossa olen itsekin viettänyt tovin jos toisenkin ihan hyvällä menestyksellä, mutta Ishinomakin lukaali sijaitsee niin syrjässä, että minulle piisasi yksi kesäloma sitä laatua. Kaikki naapurit on iäkkäitä maanviljelijöitä ja ilman autoa pääsee lähinnä riisipellolle. Kylässä ei oo edes juoma-automaattia, ja jokainen Japanissa käynyt tietää, että silloin ollaan todellisissa ääriolosuhteissa. Päädyttiin sitten vuokraamaan kesäasunto Iwakiristä, joka on perus omakotitalolähiö pari pysäkkiä Sendain pääasemalta. Maltan tuskin pysyä sukkahousuissani, mutta jotenkin se on tehtävä, koska Suomen kesä ilman sukkahousuja on kylymää kyyttiä.

Semmoosta! Mulla on muutama postaus tuolla luonnoksissa, nähkäämme siis pian! Lopuksi hapokas ysärivideo, joka inspiroi minua graduojissa ja -allikoissa:



Laulun esittäjä on Komekome Club, laulun nimi on Roman hikou ja siinä lauletaan että akirame to iu na no kasa ja ame wa shinogenai, luovuttamisen sateenvarjolla ei sadetta pidetä.