Elämme jännittäviä aikoja. Olemme vaihtaneet astianpesuainemerkkiä, käyneet viikon sisällä kahteen kertaan Kurazushissa ja katselleet televisiosta poikaystävän entisten judotuttavien olympiakoitoksia. Keisari piti tänään turuilla ja toreilla televisioidun puheen, jossa kertoi ettei enää ole kykenevä hoitamaan tehtäviään entiseen malliin. Tähän saakka keisarin virka on ollut elinikäinen eikä ole ketään joka siihen tehtävään nimittäisi tai tittelin pois ottaisi, joten seuraavaksi käydään keskustelua siitä, muutetaanko lakia keisarin eroamisen sallimiseksi vai nimitetäänkö tilalle entisaikoina ahkerasti käytetty valtionhoitaja. Japanilaisessa kalenterissa vuodet lasketaan keisarien mukaan (nyt on vuosi Heisei 28). Voi siis olla, että seuraavan kerran tänne saapuessani Japanissa on jo koittanut uusi aika.
Lauantaina käytiin Sendain uudessa Umi no mori -akvaariossa oppimassa Miyagin kaloista. Lapsosilla on kesäloma ja porukkaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Poikaystävä kävi parturissa ja minä kävin sillä välin minua usein viime elokuussa palvelleessa kauppakeskuksessa Rifussa katselemassa kivoja kesätavaroita joita ostaa sitten joskus kun osoite ei oo Leopalace tai Seinäjoki. Ilta kului satamassa poikaystävän työpaikalla, jossa suunnitellun 30 minuutin sijaan vierähti kolme tuntia. Itseltäni alkoi loppua niin kärsivällisyys kuin laulurepertuaarikin, mutta puiden välistä näkyi vastakkaisen rannan ilotulitukset.
Sunnuntaina suuntana oli Ishinomaki. Hullua että siitäkin on jo kaksi vuotta kun siellä asuin. Kaikki oli niin kuin muistinkin. Kaskaat huusi kilpaa ja tuulettimen luona oli viileää. Syötiin vesimelonia tatamilla. Okaasan sanoi sa ittaraba. Otousan katsoi naisten painonnostoa televisiosta. Koira aivasteli, poikaystävä teroitti kuokkaa. Löysin kaapista keltaiset sukkani.
Käytiin Ishinomakissa sumoravintolassa! Sumopainijoiden chankonaben sijaan tyydyttiin tosin kesäkuumalla nori-levästä tehtyyn udoniin. Taustalla soi sumoujinku ja lähtiessä sain vielä mukaani uusimman banzukehyoun eli käsin kirjoitetun sumopainijoiden sijoitustaulukon, joka julkaistaan aina ennen kutakin turnausta. Tätä on sumoujinku:
Tällaista on eloni tätä nykyä.
Musta olisi kiinnostavaa tietää, miten suhun suomalaisena tai ylipäätään gaijinina suhtaudutaan sun poikaystäväsi perheessä / sukulaisten seurassa (tai ylipäänsä Japanissa!), jos aihe ei ole liian henkilökohtainen. Vai ootko jo kenties ehtinyt aiheesta raapustella? :)
VastaaPoistaTv. lukija, joka odottaa postauksiasi aina innolla... ♥ Ihanaa, että on niitäkin, jotka eivät Japaniin päästyään suuntaa ensimmäisinä Tokion Shibuyaan ostoksille (vaikka sekin on tietty välillä ihan kivaa!).
En ehkä oo paras henkilö tähän vastaamaan kun aina päädyn ajattelemaan että oon kaikkien mielestä rasittava. :D Mutta ihan hyvin on suhtauduttu, tuskinpa mua olisi aikoinaan puoltatoista kuukautta majoitettu jos taustalla olis jotain erityistä kaunaa. Olin myös tuntenut tuon poikaystäväni yli kaks vuotta ennen kuin tein ekan visiittini synnyinkotiinsa niin kaikki oli ehkä ehtineet jo tottua ajatukseen. :D
PoistaYksin liikkuessa tuijotetaan jonkin verran ja poikaystävän kanssa liikkuessa vähän enemmän, joskus on hihittelevät koulutytöt tai limaiset charaot seuranneet tai random paapat huudelleet gaijinsan ja tuntemattomat tädit kadulla halunneet englannin keskusteluseuraa ja etenkin Yamagatassa tuntui että puoli kylää oli perillä menemisistäni vaikka itse en edes tuntenut niitä kaikkia tyyppejä, mutta mitään sen suurempaa dramatiikkaa ei ole kohdalle osunut.
Nuo on mun mielestä oikein miellyttäviä kuvia ja hyvä muistutus siitä, että Japani on tuollainenkin. Asutteko tekin yhdessä ihan maaseudulla vai ovatko nuo kuvat poikaystäväsi kotipuolesta? Tuota kesätyhjennyksen kuriaransu'a en kyllä tajunnut ilman googlea :). Miksi japanilaiset eivät käytä japanilaisia sanoja??? Sitä vaan aina ihmettelen.
VastaaPoistaNuo kesän lämpötilat ovat kyllä kaameita näin Helsingistä katsottuna. Minua kiinnostaisi käydä Japanissa kesällä, koska haluaisin nähdä maaseutua riisipeltoineen ym. mutta mutta...Juuri eilen Shigassa asuva kirjeenvaihtokaverini kirjoitti, että Obon -loma on alkanut, mutta että ei huvita mennä ulos, koska siellä on liian kuumaa.
Sinäkö siis aiot jäädä sinne pysyvästi? Katselin aiemman postauksesi kuvia ja niiden perusteella päättelen, että kyllä sinusta ihan hyvä okusan tulee!! Heko, heko...
Oletko ajatellut, että mitä töitä siellä voisit tehdä? Opettajan hommia varmaan saisit helpostikin? En tunne Japanin työmarkkinoita ja kunhan vaan kyselen, kun melkein kaikki Japanissa kiinnostaa. Vastaile, jos huvittaa! Mutta toivottavasti ainakin jatkan blogin pitämistä - tätä on mukavaa seurata.
Hyvää vointia sinne Miyagiin ja pikaista helpotusta helteisiin. Tännehän ne japanilaiset näyttävät tulevan, kun Obon on alkanut - tänään kaupungilla japanin kieltä kuului vähän joka paikassa.
Ishinomaki-kuvat on poikaystävän kotoa, jossa vietin kaikki lomat Toudai-aikoina, vaikka on nämä Sendain taajamatkin melkoisen landea mikäli Tokiota pitää vertailukohtana. Naapuri kasvattaa maissia ja lähimmälle riisipellolle kävelee muutamassa minuutissa.
PoistaOmasta mielestäni riisipeltomaisema on parhaimmillaan riisinistutuksen jälkeen, joka ajoittuu touko-kesäkuulle vähän paikasta riippuen. Vuoret ja pilvet heijastuu kivasti peltoihin eikä ilmastokaan oo vielä täysin uuvuttava. Kesäkuussa tosin alkaa sadekausi, mikä ei tarkoita välttämättä kaatosateita vaan pikemminkin nihkeää sumuista tihkusadetta.
Tuun täältä ihan normaalisti takaisin Suomeen taas syyskuussa, mutta erinäisten olosuhteiden muututtua tarkoitus on myöhemmin tulla Japaniin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi. Ehkä päädyn loppuiäkseni ulkosuomalaiseksi, ehkä kyllästyn ulkomaalaisuuteen jo kahdessa vuodessa, sen näkee sitten. En halua mitään kiveen hakattuja suunnitelmia asioiden pysyvyydestä tehdä. Mulla on hyvä japanin kielen taito, maisteri Japanin tutkimuksesta ja sivuaineena englanti, joten varmaan pystyn erilaisiin opetus- ja käännöshommiin tässäkin maassa työllistymään.