Uskomaton otsikko

Notta! Piremmittä puheetta vanha kuvaläjä täs taas!

::::::::::D

Huusholliamme ei ole ylimääräisellä tilalla pilattu, mutta onneksi olemme aika sopuisia ja sopeutuvaisia tyyppejä. Kävi selväksi, että emme mitenkään saa mahtumaan sekä työ- että ruokapöytää vähäisiin neliöihimme, mutta se ei meitä lannistanut, vaan neuvokkaina poikina päätimme ottaa best of both worlds niin että meillä on nyt ruokapöytä eriparisilla työtuoleilla. :D En tiedä, mitä kanssaostostelijat ajattelivat, kun työnnettiin tota suurta työtuolia ympäri Ikeaa ja soviteltiin sitä eri ruokapöytien alle, mutta hyvät memet ainakin saatiin. Husband muun muassa puhui Markus-työtuolista koko ajan Marx-työtuolina. Katottiin muuten Skamin kolmoskausi japanilaisesta Google drivestä. Yhtenä päivänä puuhailtiin kummatkin omia bisneksiämme kun husband yhtäkkiä virkkoi että Shiiri, eikö meillä ookin Eskildin tyyny. Ja kas mokomaa, meillä on kuin onkin tämä sama keltainen Ikea-tyyny:

Ei kovinkaan kaunis kotikaupunkimme Tagajou. Meidän lähin asema on kyllä Sendain puolella, ja käyn sieltä joskus junalla täällä varsinaisen asuinkaupunkimme pääasemalla vihanneskaupassa.

Tagajoun tervetuliaislehtinen. :D Opettelin siitä hätäpoistumisreitit ja -majoitukset erinäisten luonnonkatastrofien varalle.

Jokavuotinen selviytymispakkauksen päivitys.

Japanissa asukkailta vaaditaan Suomea enemmän hätävalmiuksia, koska kaikki mahdolliset katastrofit maanvyörystä maanjäristykseen on mahdollisia missä tahansa milloin tahansa. Toiveeni on, että näille muonille ei tuu muuta käyttöä kuin pakkosyöminen parasta ennen -päiväyksen lähestyessä. Ostin muuten kaupasta libressen, joka avattaessa paljastui about kanootin kokoiseksi. Revittiin kanooteista vähän riemua ja laitettiin ne sitten tänne selviytymispakkaukseen. Siitäkin syystä toivon, että pakkaus on elämässäni tarpeeton, koska en halua käyttää kanoottia.

Kurazushissa oli jonoa.

Tämä taisi olla se kerta, kun istuttiin tiskillä, ja paapalla vieressämme oli vaikeuksia sushihihnan suojakupujen kanssa. Sushilautanen pitäisi vetää hihnalta niin, että kupu aukeaa, mutta paapalla ei ollut aikaa moiseen, vaan hän ratkaisi pulman ottamalla koko setin irti niin että hällä oli näitä kupuja tiskillä useampikin kappale. Itsellenikin on joskus hankalaa tämä toiminta, ja husband sanoikin tätä paappaa neroksi ja kehotti minua vastaisuudessa ottamaan mallia seniorista. :D Kutsumme tyyliä nimellä shinia no waza, seniorin tekniikka.

Kokkasin gooyan. Kitkeryyden saa pois pyörittelemällä lirvut perunajauhossa ja kiehauttamalla pikaisesti.

Valmis tekele. Tämä on sianlihaton versio okinawalaisesta perinnepöperöstä gooya champuruu. Teen tätä kesällä jatkuvasti koska minulla on ongelma. Samasta syystä me syödään kesäisin joka ikinen päivä kurkku-wakame-etikkasalaattia (sunomono).

Ei päivää ilman sunomonoa. Tein piffin tofusta ja iduista.

Kerran en tehnyt sunomonoa. Me ei syödä länkkäriruokaa juuri lainkaan, koska meillä ei oo uunia ja paketillinen tofua ja pussillinen ituja maksaa yhteensä euron.

En valmistanut tätä sashimia.

Olen mainonnan uhri.

Ostin nämä veljelleni, mutta sitten tulin kateelliseksi ja ostin samat setit myös itselleni. :D Mutta katsokaa/lukekaa Chihayafurua, se on tervehenkinen sarja lukiolaistytöstä, joka haluaa maailman parhaaksi karuta-korttipelin pelaajaksi ja perustaa kouluunsa karuta-joukkueen. Karutassa lätkitään yli tuhat vuotta vanhoihin tanka-runoihin perustuvia kortteja niin, että lukija lausuu runon alun ja pelaajat yrittävät mahdollisimman nopeasti poistaa runon jatkon vastustajan pakasta. Sarja on myös siitä hämmentävä, että päähenkilö on romanssien sijaan kiinnostunut lähinnä tästä korttipelistä ja joukkueensa luotsaamisesta, ja silti shippaan häntä sekä kummankin pääduden että hallitsevan naisten mestarin kanssa??? Tässäpä sarjan opening:

Koira oli kaupassa, stop the press!!!

Mieleni tekee tollaista bambusta tai järviruo'osta tehtyä sudare-verhoa, mutta meillä ei oikein oo paikkaa sille. Ehkä sitten joskus kun olen rikas kääntäjä ja husband on kotirouvani (tämä on hänen vilpitön haaveensa, jonka hän toi esiin viimeksi jouluna Suomessa lakaistessaan into piukassa joulukuusen neulasia) ja meillä on matala maja vuorilla.

Mentiin ostamaan uutta paistinlastaa ja nauliuduttiin katsomaan taikuria. Kaikki asiat on jännittävämpiä, kun ne tekee kettunaamari päässä.

Naapurin talo ja kiva taivas.

Näkymä kun käyn kaupassa. Koko kesä oli kyllä niin sumuinen ja sateinen, että korkeimmat vuoret harvoin näkyivät pilvien takaa.

Ikean parkkipaikalla näytti sadesumun takia kiinalaiselta tehdaskaupungilta.

Paikassa ikuisen sumun valtakunta. Still love u Sendai mutta tämä kesä oli kyllä heikko esitys.

Tanabata yksi.

Tanabata kaksi.

Tanabata-juhlan aikaan kiiruhdin Sendain kylille katsomaan festivaalikoristeita. Ehdin jolkotella Aoba dooria jokapäiväisessä tihkuverhossa ehkä viisi minuuttia, kun taivas ylläni repesi ja kengissä litisi sen verran, että päätin kokeilla onneani uudestaan seuraavana päivänä. Kaatosade ei kuitenkaan lakannut, Miyagiin julistettiin rankkasadevaroitus, lähikunnassa evakuoitiin maanvyöryn takia ja Sendain tanabata-festivaali keskeytettiin. Oon viimeksi ollut elokuussa muualla kuin Japanissa vuonna 2013, niin ei loppujen lopuksi painanut paljoa tämä menetys, mutta jos olisin ollut once in a lifetime -tyyppisellä matkalla, olis ehkä harmittanut enemmänkin. Alakoululaisia kävi sääliksi, kun koulujen kesälomaan ei osunut yhden yhtä sateetonta päivää.

Julistajat olivat mukana nostattamassa festivaalitunnelmaa jumalan tuomiopäivä on lähellä -kylteillään.

Festivaali jäi välistä, mutta oli koristeet meidän asemallakin riittävän kivoja.

Juuh elikkäs.

Nihkeistä sääolosuhteista johtuen päädyttiin kokeilemaan uusia harrastuksia. Kuten sisätilakalastus. Amispop raikasi, kessu kärysi ja perjantai-illan kunniaksi puolet asiakaskunnasta oli joko matkalla baariin tai tulossa sieltä. Ei jatkoon tämä harrastus.

Tutumpi harrastus.

Kannon-saman patsas se siellä häämöttää.

Kirppis_hommat.

Tykkään katsoa perjantai-iltaisin televisiosta bunraku-nukketeatteria vanhojen kunnon Toudai-aikojen ja keskiaikaiset näytelmät -kurssin kunniaksi. :D

Tein sansaisobaa ja konnyakua.

Tämä oli hyvä taivas kahden sateen välissä. Tämä taisi olla se päivä, kun Sendaissa rikottiin sade-ennätys, kun vettä oli tullut 36 päivää putkeen.

Tämä on vipa Sendaissa ottamani kuva ennen kuin nousin shinkanseniin ja painelin Naritan lentokentän kautta kotimaahan. En itkenyt enkä muutenkaan flippaillut. Tämän kansainvälisen kaukosuhdebootcampini ollessa loppusuoralla voisin mennä vaikka johonkin Ensitreffit alttarilla -tuskailuun rakkausguruksi. :::D (narrator: she was, in fact, not a guru.)

Kävin vielä nopeasti Tokiossa Uenossa vilahtamassa, mutta en ehtinyt jäädä haahuilemaan, koska piti kiiruhtaa Naritaan hotellille syömään mikroateriaa ja tekemään töi_hommia. Laitoin vielä Uenon asemalla Suica-kortille 5000 jeniä, koska kohta oon kuitenkin takaisin. Oon nyt pariin otteeseen ennen lentoa ollut yötä Naritan Apa-hotellissa, se on ihan jees. Huoneessa ei mahdu tekemään haara-perushyppyä ja viimeksi näköalana oli vastakkainen seinä, mutta hinta on halpa ja siihen sisältyvä kylpyläosasto ok.

Husband lähetti tämän kun saavuin Suomeen. I kid you not, Miyagin yllä kaks kuukautta putkeen jumittanut saderintama väistyi heti kun vaihdoin maisemaa.

Sellaista on arkieloni Japanissa! Käytin tähän postaukseen ihan liikaa aikaa. :D Seuraavaksi raportoin Fukushimasta, jossa kävin pilven sisällä ja täytin avioliittopaperini.