Kanazawa päläpälä

Ei kyllä tulis meikäsiiristä kovin kummoista matkabloggaajaa, kun edelleen tätä yli vuoden takaista yhtä päivää vatuloin niin kuin anonyymi pääministeri kyselytunnilla. Jos siellä on vielä joku kuulolla, niin tässäpä tulee taas yksi vanhentunut annos Kanazawan tunnelmia!



Kazuemachista matka jatkui tien ja joen toiselle puolelle Higashi Chayagain geisha-kortteliin, joka on Kanazawan geisha-kortteleista suurin. Chaya siis tarkoittaa kirjaimellisesti teehuonetta, mutta vuosisatojen saatossa niissä on harjoitettu niin sumo-lipunmyyntiä kuin prostituutiotakin. Mieleeni on syöpynyt kabuki-kurssin opettajan tunnille raahaama kuvakirja kansasta irstailemassa teehuoneessa, jota saimme ainoan kanssakurssilaiseni kanssa hiki hatussa analysoida. En tiedä, mitä muissa maailman oppiaineissa opiskellaan, mutta Japanin tutkimuksessa ainakin saa opintopisteitä muinaisen irstailun hallinnasta! Eläköön kelluva maailma.

Oli miten oli! Olin odottanut tätä Higashi Chayagai -visiittiä etukäteen kuivakan Japanin tutkimushikarin tarmolla. Jossain matkailupropagandassa olin nähnyt kuvan, jossa tyhjät kadut kylpi aamun udussa ja historian tomussa. Vaan eivät kylpeneet kyllä ainakaan tällä reissulla. Joka nurkalla oli 50 ihmistä selfie-käsi tanassa, ja putiikeissa meinas happi loppua. Autenttiseen tunnelmaan oli siinä tohinassa hankala päästä, ja välillä tulikin flasbackit ryhmämatkasta pukudraaman lavastekylässä. Lopulta aika haipakkaa jolkoteltiin siis tämä historiallinen kadunpätkä, mutta veikkaan, että jollekulle toiselle se olis voinut olla monenkin tovin elämys, jos ei oo tällanen angstimuori, joka mieluummin katselee Mona Lisa -fanartia kolmen kuin aitoa kolmen sadan ihmisen kanssa.



Sivukujalle käännyttyä turismi loppui kuin (astetta hienompaan kanazawalaiseen) seinään! Korttelipoliisi partioi ja liukuoven raosta kantautui geisha-oppilaan shamisen. Haisteltiin viilenevää iltapäivää ja pällisteltiin aidattuja taloja, joissa meillä ei ikinä tuu olemaan varaa asua. Meidän tämänhetkinen kämppä on riisipellon vieressä pienkerrostalossa nimeltä Royal Palace, ja nimi kuvaa lukaaliamme kuin french bistro Hesarin grilliä. :::::D

Bongailtiin joentörmältä haikarat ja oman elämänsä anime-päähänkilöt, ja husband kävi vielä naapuroston pyhätössä rukoilemassa onnet ennen seuraavaa onsen-etappia.