Kotona kaukana

Taas on ihasteltu vuoria ja väännetty sanoja touhokuksi. Pidennetty viikonloppu aka sanrenkyuu on sellaista luksusta, että sitä piti lähteä juhlistamaan armaaseen Yamagataan asti.

Olin Shinjukussa sopivasti auringonlaskun aikaan. Kokoonnumme kanssamatkustajien kanssa aina bussiyhtiön odotustiloihin, mistä reippailemme sitten Nishi-Shinjukun ilta-auringossa välkehtivien pilvenpiirtäjien halki bussille sievästi parijonossa. Tämän jälkeen luvassa on rankkaa istumatyötä vaihtelevalla tuntimäärällä. Tällä kertaa bussini jumitti Kantoun ruuhkissa puolitoista tuntia ylimääräistä, ja matka Sendaihin kesti vaivaiset 6 tuntia ja 45 minuuttia.



Perillä Sendaissa vuorokausi oli jo ehtinyt vaihtua, mutta Japanista löytyy onneksi mukavasti tarjontaa myös hälle joka yössä vaeltaa, joten mentiin toverini kanssa ravintolaan vetämään tämmöset pavuista tehdyt hampurilaiset. Viereisessä pöydässä iso pomo sätti pikku pomoa jostain tiimin kämmistä ja pikku pomo nöykytteli puoliksi itkien. Iso pomo ei lopettanut vuodatustaan koko sinä aikana kun me oltiin paikalla, joten tuli siinä itse kunkin tutkailtua aika tiiviisti vesilasia ja ketsupin tuoteselostetta. Joka tapauksessa Sendai on lempikaupunkini Japanissa, ja siellä jos asuisin niin onnenpekka ehkä olisin. Sendai ei kuitenkaan ollut varsinainen kohteeni, joten taakse jäi Aoban valot ja eteen tuli home sweet Yamagata.

Yhtenä päivänä matkailimme Tsuruokaan! Kas näin:



Rakas ruma Yamagatan keskusta.



Yamagatan hedelmäviljelmät, sinitaivas ja kaukaisuudessa häämöttävä lumihuippuinen Gassan! Ihan ok tunnelma siis.



Pockylta oli tullu joku tämmönen vihreän teen makuinen tikku, joka piti ikuistaa. :::::D



Vuorille mentäessä alkoi ruska! Tai se, mitä siitä oli vielä jäljellä. Tää laakso siltoine ja riisipeltoineen kirvoitti aika monet sugoit. Oon matkaillu tätä samaa reittiä muutaman kerran aikaisemminkin, mutta tää punaisesta oranssiin ja harmaaseen käyvä maisema voitti jopa elokuun vihreyden ja helmikuun nietokset.



Ajeltiin vahingossa harhaan mutta sekin on ihan ok koska aina voi pysähtyä ihailemaan komiaa maisemaa.

Ihka ensimmäinen turistiposeni! Tukkakin on melkein kammattu ja häikäistynyt olen joko maisemasta tai keskipäivän auringosta.



Tempura-soba jeee!



Tsuruokan landea jee!



Hagurosanin torii!



Kylänraittia.Yamagatan korpi on aika suosittu elokuvien kuvauspaikka, ja tv:ssä mainostettiin taas uutta Tsuruoka-Sakata-akselilla kuvattua tekelettä. Ken näihin maisemiin haluaa liikkuvalla kuvalla päästä niin Oscar-voittaja Okuribito on kuvattu Sakatassa. <3___<3



Hagurosan. Tää kiipeämisen määrä tuli pienenä yllätyksenä.......... Ens kerralla vois vaikka tutkia ennen kuin lähtee hutkimaan.



Koski oli kylmä ja sugi-puut valtavia. Osa niistä on yli tuhat vuotta vanhoja.

Tämä 700 vuoden ikään ehtinyt viisikerroksinen pagodi on laatuaan Touhokun vanhin ja Japanin kansallisaarre.

Aikamme portaita tahkottuamme vastaan tullut paappa sanoi, että perille kapuaa vielä sellaset 40 minuuttia, minkä kuultuamme luovutimme ja menimme ostamaan automaatista limpsaa koska aurinko oli laskemassa ja olemme laiskoja. Poistuessamme vilkaisimme vielä infotaulua, jossa kerrottiin, että portaiden sijaan huipulle olisi päässyt myös bussilla.



Heippa aurinko, heippa Shounai.



Hello Hands Burger. <3____<3

Sitten tapahtu kaikenlaista, mistä en nyt jaksa laittaa kuvia tähän. Tänään puoli kuudelta aamulla olin jälleen takaisin hämärässä Shinjukussa, ja se harmitti minua kovin. Touhokussa oli mainiota ja tunnelma tiivistyi, kun Touhokun oma baseball-joukkue Rakuten Eagles voitti Japanin mestaruuden. Menneinä vuosina kyseinen joukkue on yleensä pitäny jumbosijaa, mutta tsunamin ja maanjäristyksen jälkeen Touhokussa on ollu sellainen tsemppimeininki, että Rakutenkin tsemppaili jotenkin hänniltä mestariksi. Baseball ei kiinnosta mua lajina laisinkaan, mutta tästä mestaruudesta olin iloinen, koska Touhokussa on olleet viime aikoina voitot vähissä.

Kuukausi

Hallussani on nykyisin kamerallinen ipod, jonka kuljettelu kauppamatkoilla on hitusen järkkäriä helpompaa, joten luvassa lienee rupulaatuisia filtterikuvia useamminkin. Nää kyseiset kuvat on hoodeiltani kun kipaisin kaupassa ostamassa wasabia ja tenkasua jokapäiväisen sobani piristykseksi ja pudottamassa pari lippulappoa postilaatikkoon. Rähjäisiä taloja reunustaa somasti asetellut kukkaruukut. Iltoja valaisee jokunen ruosteinen katulamppu ja kymmenien juoma-automaattien valot. On sähkölankoja ja niiden välissä Tokion matala taivas. On rumaa ja kotoisaa yhtä aikaa. Niin ku japanilaisissa kaupungeissa aina.

Oon ollut Japanissa tasan kuukauden. En oo puhunut suomea kuukauteen. Paitsi kerran vaatekaupassa kun en saanut takin vetoketjua kiinni ja sanoin voi ny ristus ku o vaikiaa (mihin toverini sitten totesi myötätuntoisesti että hauki.....). Edellisen merkintäni noloista kielivirheistä päätellen suomalaisen seuran etsiminen voisi olla paikallaan. :::::::::::D Mutta niin. Ensimmäinen kuukausi takana. Tokion kanssa mulla on vielä pari kanaa kynittävänä, mutta on se vaan aika mainiota silti olla täällä taas kuulkaas! Vaikka eilen maa järisikin siihen malliin että toverini käski olemaan valppaana sillä järistyksen alku muistutti voimakkaan järistyksen alkua. Ja vaikka yhtenä iltana hampaita harjatessani lavuaarista pilkisti ensin pari hapuilevaa tuntosarvea ja sitten torakan terhakka ruumis, jonka päälle päästin kraanasta vettä raivoisalla otteella kunnes se katosi jälleen viemärin uumeniin. Ja vaikka tilanne ikkunani sisäpuolella on tällä hetkellä tämä ja ilmojen kylmetessä se vaan pahenee:

It's good to be back! Kana saa vielä odottaa kynijäänsä, sillä kansallisen vapaapäivän ja lukujärjestystaktikoinnin suoman viiden päivän viikonlopun myötä matkaan ensi perjantaina jälleen Yamagataan. Ensilumi satoi kuulemma jo Gassanille. Meen katsomaan Sakatan rantaviivaa ja Gassanin lumisia huippuja ja tuoppia tovereideni tuttuja naamoja. Ja kenties jopa kuumennan ruumistani Ginzan-onsenissa. Jeeeeeeee!!

Ja lopuksi yamagatalaisesta soba-nuudelista tekemäni kakesoba, jossa on rutkasti kevätsipulia, tenkasua ja wasabia ja lämmin tsuyu (kalasta, merilevästä ja soijasta tehty liemi) omnomnom.