torstai 3. lokakuuta 2013

Enoshima

Viime aikona käsillä ovat olleet aika kuumottelevat tunnelmat. Hullun hommaa tämä japanilainen graduate school -laiffi. Mutta palatakseni vielä menneisiin tunnelmiin. Luvassa kolmeosainen kuvasarja roadtripiltäni! Ensimmäisessä osassa matkaamme autolla meren yli ja ali Kanagawan prefektuurin puolelle Enoshimaan. Katselemme akvaariokaloja ja Tyynenmeren aaltoja ja syömme halpissushia.



Kirakira sanoo välkehtivä meri! Pokapoka sanoo lämmin päivä!



Umihotaru, Tokionlahdella kelluva astetta ekstremempi ABC! Umihotarulta matka jatkuu meren ali.



Välipalaksi tendon ja champon! Mukana menossa asari-simpukka, joka on kuulemma paraikaa parhaimmillaan.

Eläkeläiset olivat liikenteessä sankoin joukoin.



Nämä koiranomistajat ilahduttivat minua normaaliudellaan. Kantoussa tuntuu monilla menevän hieman yli koiriensa hyysääminen: jatkuvasti näkee puudelia ties missä leningissä ja mäyräkoiraa istumassa vauvanrattaissa ihan niin kuin niillä ei olis neljää jalkaa kävelemistarkoituksiin.



Myymälässä teeostoksilla.



Vaatimaton rataosuus. Ruuhkassa ehdin ryystää hupijuoman jos toisenkin.



Perillä Enoshimassa! Ilmassa oli etelän meininkiä. Ensimmäinen kohteemme oli Enoshima Aquarium (江ノ島水族館). Oon käynyt akvaariossa Niigatassa, Matsushimalla ja muistaakseni vielä jossain kolmannessakin paikassa mutta tää Enoshiman oli varmaan lempparini tähän mennessä.



Akvaarion vessasakin oli vedenalaista tunnelmaa. Wc-pöntöstä kuului luonnollisesti aaltojen kohinaa.



Semmonen oli kalansaalis. Seuraavaksi läksimme rantaan pyydystämään meduusaa (jota ei löytynyt).



Mukana menossa kaukaisuudessa häämöttävä Fuji-vuori. Nousevan auringon maan aurinko painui vuorten taa, ja me painuttiin jatkamaan meriteemaa Kurazushiin. Kurazushi on siis yksi lukuisista opiskelijabudjetin kaitenzushi-ketjuista ja kaitenzushi puolestaan liukuhihnalla seilaava sushi.



Tälleen ne sushit siis liikkuvat. Ja mikäli tarjonta ei miellytä niin tv-ruudulta voi tilailla haluamiaan kas näin.



Omnomnom. Mä tykkään eniten miedon makuisista kaloista ja yks lemppareitani on toi aavistuksen violetti kanpachi sekä suurempi muotonsa buri.



Kurazushin erikoisuus on, että aina viiden syödyn lautasen jälkeen ruudulle ilmestyy arvonta! Tällä kertaa onni potkaisi, ja laitteesta putkahti merisiilisushia esittävä kännykkäkoru.



Yhyy.

2 kommenttia :

  1. Oijoi mikä Japani-ikävä. Tiedän niin ton tunteen, että on kuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Se tulee joka kerta Japaniin mentäessä. Mutta samoin se on Suomeen palatessa - ihan kuin ei ois missään käynytkään. Siitä tunteesta mä en tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyl hassua kuinka Suomeen palattua koko Japani tuntui unelta ja nyt tänne palattua taas siltä ettei välissä olisi missään Suomessa käynytkään. Asiaan oikeastaan havahtuu vaan kun tyypit sanoo finrando tooi desu neee. Japani on ikävän aiheuttajana kyl aivan omaa luokkaansa. :D

      Poista