Sivut

tiistai 19. marraskuuta 2013

Sekalaasta settiä


Kun ajaa bussilla moottoritiesiltaa kohti Touhoku Expresswayta, näkyy ikkunasta Sky Tree! Siellä se on kuvassa kun silmä kovana tihrustatte! Yamagatassakin on otettu Sky Tree uudeksi matkailuvaltiksi: legendan mukaan Zaou-vuorelta voi kaukoputkella nähdä kirkkaana päivänä Sky Treen. :::::d


Tämä lienee Tokion läpi virtaava joki Sumidagawa.



Tajusin, etten oo koskaan ikuistanut tällasta autoilijoiden taukoaluetta blogissani, vaikka oon jatkuvasti huolenpitonsa kohteena. Tässäpä siis Sanon taukoalue Tochigissa! Sendaihin matkatessa pysähdyspaikkoja ovat aina tämä Sano ja Fukushiman Adatara tulivuoren kyljessä. Tochigi kuuluu vielä maantieteellisesti Kantoun alueeseen, mutta on kuitenkin sen verran landea, että se ja naapurinsa Ibaraki myös pilkkanimellä Etelä-Touhoku tunnetaan. Mikäpäs minun oli siinä maalaisonigiria popsiessa ja Calpista ryystäessä halki Tochigin ruskan körötellä. Heinähattuiset maajussitkin sopivasti siinä peltojaan kulottelivat niin että ilmassa oli melkein kotikauhavalaista syksyn tuntua.


Aurinko ei jaksanut tsemppailla kanssani ihan Fukushimaan asti.


Tämä on Sendai.


Tein lindströminpiffiä Japanis!!! Levät ja evät kuuluvat japanilaiseen perusmarkettitarjotaan, punajuuret sen sijaan eivät. Toverini ei ollut punajuuresta koskaan kuullutkaan, vaan luuli sitä nimen perusteella ravintolaksi. ::D Vaan onneksi on internet: tilasin Kinokuniyan nettikaupasta pari naganolaista punajuurta ja kaprispötin kotiovelleni kuljetettuna hintaan kallis. Rakuten-ostokset voi aina maksaa käteisellä toimituksen yhteydessä, joten luottokorttiakaan ei tarvita. Tämä kauppa siis vinkkinä Japanissa joulupöytään rosollia himoitseville. <3___<3


Himiööttin joskus pelihallissa tota Gengaria mutta ikävä kyllä se ei tullut luokseni.


Nabeakin tuli joskus tehtyä. Suurin osa padan sisällöstä oli toverini äiteen kasvattamaa, joten aika luomua oli tämä luomus.


Shinjukun asemalla hikisen yöbussimatkan jälkeen puolikuus aamulla on aina yhtä mukavaa. Eli ei kovin mukavaa. 



Shibuyan asemalla oli jo tällasia söpöjä joulukuusia. Ja laukkakisat.


Aamuvirkut ulkoilijat ihastelivat tätä yhä vain uhmakkaasti kukkivaa köynnöskasvia.

Semmoosta! Muistan kun syyskuussa taivastelin Naritan ostoskeskuksessa sukkahousujeni hikilimoja ja nyt yhtäkkiä ollaankin melkein joulukuussa ja iltaisin on niin kylmä, että istun sisällä päälläni kahdet kalsarit ja kolmet sukat ja puhaltelen käsiini samalla kun yritän tahkota kurssilukemistona Dazai Osamun Ningen shikkaku -tekelettä, joka ei sekään itsemurha-aiheellaan mieltä lämmitä. Olispa vieläkin se päivä syyskuussa kun oltiin Enoshimassa ja mulla meni aalto kenkään!

Yhtenä päivänä Yamagatassa (sorppa niille jotka haluaa jotain ravistelevia Tokio-reportaaseja mut meitsi hupailee lähinnä Yamagatassa koska Yamagatassa on mukavaa) olin italialais(vaikutteisessa) pizzabuffetissa tutussa ja tutuntutussa seurassa. Tilasin innoissani listalta pizzan, jonka nimi oli Legendaarinen Pizza. Katsoin, että täytteenä olis juusto, basilika ja raado. Jotenkin ajattelin tämän raadon olevan jokin kasvi, vähän niin kuin nira, kiinansipuli. Mutsiis. Sehän oli toki laardi. Tilasin pizzan, jonka täytteinä olivat basilika ja paikallisen mansikin laardi. D: Onneksi seurueessa oli avuliaita laardisteja, mutta aion vastedes kiinnittää erityishuomiota lainasanojen ymmärrykseen. Jotenkin ne ei oudossa katakana-asussa rekisteröidy tajuntaan samalla tavalla kuin perijapanilaiset sanat.

1 kommentti :

  1. Moi Siiri, toivottavasti jatkat japaninkirjoittelua pitkään! Hauska matkustaa virtuaalisti Tokioon ja missä liikutkin. Jos sinua huvittaa tietää, mitä täti-ihminen näkee Japanissa, kurkkaa www.aomamenportaat.com (sisältää mm. Tokioreportaaseja, joskaan ei ehkä ravistelevia; japanintuntemus keskivahvaa amatööritasoa)

    VastaaPoista