perjantai 7. elokuuta 2015

Kuuminta hottia

Guddo mooningu beibiizu! Paidallani on misoa, kaskaat huutaa ja televisiossa vimpan päälle laittautunut mummo mainostaa postimyyntiperuukkeja puhelinnumerolla ha-ha-o-sha-re (880480), tyylikäs mamma. Mikäli merkit pitävät paikkaansa, taidan olla Japanissa! Maanjäristyksiäkin on ollut jo viis, taidan siis olla Miyagissa (tää Rifu onneksi on vuorilla, joten maa ei heilu yhtä voimakkaasti kuin merenrannalla Ishinomakissa). Ja täälä on KUUMA. AZUI. Tämä on nyt neljäs elokuu putkeen kun oon Japanissa viettämässä aikaani, joten paikalliset kesäkelit on tulleet tutuksi, mutta tämänkertainen kuumuus ylittää tuskaisuudessaan kaikki aikaisemmat. Ijou kishou (äärimmäinen sääilmiö) on smalltalk-aihe numero yksi. Päivälämpötila on ollut joka päivä Miyagissakin sellaset 35-39 astetta ja ilmankosteus 70-90%. :---------) Kello on 9 aamulla, pihalla on jo 30 astetta ja ilmankosteus 92%. Kaikenlaiset ennätykset ovat paukkuneet, muun muassa viikon aikana ambulanssilla sairaalaan lämpöhalvauksen takia kärrättyjen ihmisten määrä (yli 10000 henkilöä). Ens viikolla lämpötilan pitäis sentään laskea 30 asteeseen, mutta sekin johtuu lähestyvästä taifuunista lollotilolloti. Kun tähän vielä yhdistetään jetlagini ja 24 tuntia kestäneen matkantekoni aiheuttama kuupahdus, niin ekat päivät olin melkoisen heikossa hapessa. Sunnuntaina pökerryin autoon ja tajuihin tultuani viereisellä kaistalla joku jumputteli Morning Musumea bassot jytkyen, herätys oli traumatisoiva.

Saavuin Nagoyaan viikko sitten perjantaiaamuna. Jumitin maahantulotarkastuksessa, koska tarkastaja-ojisan oli liekehtivä Sibelius-fani, joka halusi avautua pyhiinvaellusmatkastaan Sibelius-patsaalle oikein antaumuksella ja viettää sen jälkeen toisen tovin taivastelemalla, kuinka olin kyennyt kirjoittamaan maahantulolappuuni tämän asunnon osoitteen kanjeilla. Näiden uskomattomien skilssieni häkellyttämänä ojisan tiedusteli, onko kyseessä kenties sainyuukoku, viisuminhaltijan paluu maahan. Viime vuoden keväällä kyseessä oli sainyuukoku. Nyt oon vaan matkalla. Mutta tuntuu, niin kuin en olis ollut poissa viikkoakaan. Nagoyan asemalla oli sumopainija, jolla oli chonmage, vaaleanpunainen yukata, vaaleanpunainen matkalaukku ja vaaleanpunainen käsilaukku. Junan ikkunan takana vilisi sulassa sovussa paanukattoiset vanhat rakennukset, The Sims -tyyppiset elementtitalot ja aaltopellistä kyhätyt rähjääntyneet tönöt, tuulen muotoon leikatut tuuheat männyt ja kuivahtaneet palmut, ja niitä katsellessani oli ilmassa jos nyt ei ihan kotiinpaluun niin kuitenkin johonkin jo valmiiksi tuttuun palaamisen meininkiä. Auringonlaskut on nopeita ja punaisia ja kaupat on täynnä obon-koristeita ja ochuugen-lahjoja niin kuin aina elokuussa. Toki aina Japaniin saapuessani koen myös pienimuotoisen Japani-trollaantumisen, koska niin kuin monilla muillakin tämän maan kanssa tekemisissä olevilla mulla on monimutkainen viha-rakkaussuhde armaan Nipponin kanssa. Tälläkään kertaa en voinut välttyä pieneltä kyrsimykseltä, koska vaikka oonkin vain matkalla, on hankala poimia täältä vain parhaita paloja, kun tämän maan rooli elämässäni on enemmän kuin vain matkakohde muiden joukossa. Ajoittaisesta ärsytyksestä huolimatta voisin olla täällä samantien vaikka jouluun saakka. :D

Asun siis Rifussa Sendain vieressä. Tässä lähistöllä on riisipeltoja, omenapäärynäviljelmiä, ristuksen monta pachinko-hallia ja bunkkerilta näyttävä valtava shinkansen-varikko, jonka ansiosta täällä on mahdollista bongata shinkanseneja, jotka muuten ei Touhokussa liikennöi. Junalippu Sendaihin maksaa 240 jeniä eli vähemmän kuin koulumatkani Nikotamasta Toudaihin. Tää asunto on tosin vuorilla kolmen kilometrin päässä asemasta ja lähin kauppakeskuskin parin kilometrin päässä, joten joudun polkemaan okaasanilta lainaamallani pyörällä, mikäli täältä jonnekin juoma-automaattia kauemmas mielin. Ja olen kuulkaas kunnostautunut! Jetlagin ja vuorokauden nukkumattomuuden seurauksena vuorokausirytmikseni on vakiintunut kuudelta aamulla herääminen (wtf??????), joten oon aamuhupinani poikaystävälleni obentoun töihin vääntänyt ja sen jälkeen vähän kotirouvien televisiotarjontaa katsellut ja aamupäivällä polkaissut markettiin ostamaan elintarvikkeita, joiden olemassaolosta en vielä viis vuotta sitten ollut tietoinenkaan. Iltapäivästä vähän koomailen ja sitten loihdin tuolla maailman raivostuttavimmassa minikeittiössä (tilaa on tasan hella ja lavuaari, joten mirinin ja saken ja soijan sekoittelut hoituu lattialla ja pilkkomiset sängyn portailla) ilta-aterian lisukkeineen kaikkineen. Eilenkin tein tofupiffieni kaveriksi kimpiraa konnyakusta ja okaasanin kasvattamasta paprikasta katsellen samalla enka-konsertin uusintalähetystä, kotirouvalevelini nousee silmissä! :D Japanilaiseksi kotirouvaksi ryhtyminen ei todellakaan oo mikään tulevaisuuden suunnitelmani saati haaveeni, mutta tälleen lyhyissä pätkissä tää on ihan hupaisaa puuhaa.

Tulevaisuudesta puheen ollen poikaystäväni työpaikan käävät ovat aikeissa järjestää kunniakseni nomikain ennen Suomeen paluutani. Kaikki työntekijät ovat viiskyt plus. Send help. En todellakaan halua nauttia biirua poikaystäväni pomon kanssa, päivittäinen pöydässä istuminen isänsä kanssa oli jo ihan tarpeeksi kuumottelevaa. :-------------------------D Miksi koskaan poistuin Kauhavalta ja miksi valitsin tämän tien elämässäni.



Shizuokaa. Fujisanin ei minulle tänä pilvisenä päivänä kasvojaan kirkastanut. Matkustin tosiaan ekaa kertaa elämässäni Toukaidou-linjan shinkansenilla! (Ja koska lukijoissani lienee myös japania osaamattomia tovereitani niin mainittakoon, että japanin kielessä ou lausutaa aina oo eli tämäkin nimi lausutaan siis Tookaidoo.) Toukaidou oli 1600-luvulta alkaen Japanin tärkein kauppareitti, joka yhdisti keisarillisen pääkaupungin Kioton ja samuraihallinnon päämajan Edon (nykyinen Tokio), hurraa!



Haaveissani olin jo ostamassa ekibentouta asemalta, mutta perillä elämän realiteetit olivat sellaiset, että pahoinvoinniltani kykenin ostamaan sekä aterioimaan vain tämän kuppaisen einesonigirin.



Shinagawan lähiöitä katsellessani olin ihan tyytyväinen, että vaihtojunani veis mut pois Tokiosta vehreään Touhokuun.



Sendain asemalla oli jo vähän etuaikaista Tanabatan tuntua! Varsinainen matsuri massiivisine koristeineen alko eilen torstaina ja itsekin olen sinne lauantaina menossa. Kivoista koristeista huolimatta jouduin asemalla hetkeksi trollaantumisen pauloihin, kun shinkansenini aikataulusta erehtynyt boifurendoni jumitti ruuhkassa (tässä vaiheessa matkani Seinäjoelta oli kestänyt jo 24 tuntia) ja saapumistaan odotellessani minua lähestyi poliisi, olenhan kuitenkin epäilyttävä ja pelottava ulkomaalainen. Japanin laki antaa poliisille oikeudet tarkistaa kenen tahansa ulkomaalaiselta näyttävän henkilöllisyyden ja passin ilman mitään erityistä syytä. <3____<3 Poliisi kyseli multa passini numerot ja saapumismotiviit ja kirjasi ne kämäiseen muistilappuun. Hän halusi myös tietää kuinka nimeni lausutaan ja kirjoitetaan katakanalla, mitä en ihan ymmärrä????? Siinä vaiheessa kun poliisimies alkoi hämmästellä, kuinka on mahdollista, että osaan hänen kanssaan japaniksi kommunikoida, ärsyyntymislevelini oli huipussaan ja mieleni teki sanoa että no opiskelin niinku kaikki muutkin, joten voitko lopettaa turhat jorinat ja kuulustella kuulusteltavas ja jättää mut rauhaan. Sittemmin olen tästäkin kohtaamisesta toipunut ja ihan hyvä läpän aihe tuli siitä. Pillit päällä ajelevat poliisiautot ovat premium-haastatteluni perässä ja kun poikaystäväni kyselee ärsyttäviä kysymyksiä, sanon hänelle että kerroin jo kaiken poliisille joten en vastaa enää kysymyksiin. :ooooD



Japanin laskeva aurinko.



Random liikennettä.



<3_____________<3!!!! Eka ateriani oli Marumatsu. Marumatsu on Touhokussa toimiva ravintolaketju, josta saa japanilaista mättöä halvalla ja lähes mihin kellonaikaan tahansa. Tääkin putiikki oli auki aamukuudesta aamukolmeen ja tää soba-tempura-sushisettini maksoi 900 jeniä eli kuutisen euroa.



Raameniakin ehdin jo popsia.



Ja conbinin sadan jenin youkania.



Ja subwayta. Meillä oli kaupasta ostetut juomat ja kun mietin, kehtaako niitä nyt tässä ruveta juomaan niin poikaystäväni sanoi että tossahan toi paappakin vetää yakisobaa joka ei varmasti oo subwaysta ja tottahan se oli. :D



Ilma-alus vieraili naapurustossamme.

Viikonloppuna matkasimme myös vanhaan kunnon Ishinomakiin ja matkalla oli kaikenlaista!



Perillä odottivat tutut naamat ja tuttu maisema.



Käytiin okaasanin ja otousanin kanssa Shiogomassa sushiaterioimassa! Menomatkalla oli menneistä Japani-kesistä muistuttava auringonlasku, ja vaikka tämän kyseisen reissun aikana pökräsinkin autoon ja sushi-mesta ulkoiselta olemukseltaan rähjäinen röttelö, niin varsinaiset sushit olivat huippuhyviä ja madaita syödessäni melkein itkin onnesta. Paikan nimi oli 廻鮮寿司塩釜港 (Kaisenzushi Shiogamakou), suosittelen jos joskus ootte mestoilla! En kyllä tiedä, miks kukaan eksyis noiden perus turistikohteiden sijaan Miyagiin, mutta toisaalta oonhan mäkin täällä. :D





8--------D Japanilaiset kirjakaupat koituvat turmiokseni. Oon meinannut ostaa Kinokoinut jo aikaisemmin, mutta vasta nyt oli pakko siirtyä tuumasta toimeen, kun eräänä päivänä kaupassa sanoin poikaystävälleni, että tuu odottamaan mua vessan eteen, ja hän sanoi että no en ku meen game centeriin, ja minä sanoin että no siinä tapauksessa oletan, että oot voittanu mulle jotain ku tuun, ja niin vain wc-asioinnilta palattuani minua odotti hän:

2 kommenttia :

  1. Hah! Tuo kuvaus omista kuvitelmista perille saapumisesta ja karusta todellisuudesta on juuri osuva.

    Mikäs tapaus tämä きのこのいぬ on? Näyttää söpöltä.

    Mulla olisi enää reipas kuukausi Suomessa ja sitten lähtö neljäksi ja puoleksi vuodeksi Hokkaidolle yliopistoon. Onneksi siellä ei ole kesällä noin kuuma. En kyllä kestäis yhtään, kun nytkin on tämä Helsingin 22-24 astetta välillä ihan tuskainen. Viimeksi kun olin Japanissa marraskuussa 2011, niin Nagoyassa oli parina päivänä 30 astetta lämmintä. WTF!? Hyh hyh.

    Täytyykin alkaa suunnitella ensi vuoden elokuulle matsurikierrosta. Siis sillä oletuksella, että sitä nyt uskaltautuu poistumaan Sapporon raikkaan viileistä keleistä etelämmäs mushiatsui-meininkiin. Ja näillä puheillahan saadaan ensi vuodeksi Sapporoon joku ihan ilmiömäinen viiden kuukauden kidutushelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tollanen koiraksi muuttunu sieni.........................:D Juttu alkaa kun päähenkilön koiravanhus kuolee ja sit se kohtaa tämän sieniasian.

      Neljä vuotta!! Huuh oon kade sugoi. Hokkaido-roadtrip on haaveissani. Hokkaidolla ei kai yleensä pitäis olla kamalan kuuma näihin muihin saariin verrattuna, mutta tästä ijou kishou -ilmiöstä johtuen sielläkin tais ainakin viime viikolla yli 35 astetta. :'D Nyt siellä on jotkut rankkasateet ja tulvat ja tyyppejä jumissa vuorella. Ei taida löytyä voittajaa tämän maan ilmastosta. 8---------D

      Poista