Sivut

torstai 26. marraskuuta 2015

Shiogama, sai-sai

Shiny happy people obandesu! Vanhoja ei kai pitäisi tikulla kaivella, mutta sen verran surkea blogin kirjoittaja olen, että tässäpä muistelo taannoisesta Shiogaman-retkestä melkein kolme kuukautta myöhemmin, mikäli joku on vielä kuulolla. Ajankohtaiseen elooni kuuluu muun muassa Tales of Symphonia, jonka kaivoimme veljeni kanssa naftaliinista ja innostuimme siitä niin, että meillä on nyt yli 70 pelituntia. :------) Tales of Zestiriakin on hankittu. Vielä ei olla sitä ehditty pelaamaan, mutta silimistäin purskahtelevat onnenkyyneleet, koska se on dual audio. Toki olisin tämänkin pelin voinut hankkia jo alkuvuodesta sen ilmestyttyä Japanissa, mutta yleensä pidäyttäydyn Japani-julkaisuista, koska jaan pelit kahden japania taitamattoman veljeni kanssa. Vielä jos tässä uusimmassa Talesissa on kolminpeliin edes jotenkin soveltuva battle camera niin oon tyytyväinen. Oon pelannut nyt Symphoniassa lähinnä Genistä, ja monet battlet on taisteltu niin, etten oo nähnyt itseäni takakentältä ollenkaan enkä aina edes tiedä, mihin suuntaan oon spelliä ampumassa. :D Living on the edge since 1987. Yhtenä iltana tai yönä söin myös yksin 15 mozzarellatikkua. Muihin viime aikojen kohokohtiin on lukeutunut London Spy. Aaaa! MBTI-persoonallisuustyyppini on infp, olen lukenut kaikki Virginia Woolfin tekeleet vähintään kahdesti ja kersana mieliharrasteitani oli Pieni runotyttö -kirjojen Emilyn larppaaminen, joten mulla ei oo minkäänlaista vastustuskykyä Ben Whishaw'n kärsivään runosielunaamaan (ja internetin mukaan sekä Virginia, Emily että Ben ovat kanssani samaa jaloa persoonallisuustyyppiä, omg meillä vois olla eeppiset karaokebileet eikä ainoastaan siksi, että yksi meistä on kuollut ja toinen mielikuvituksen tuotetta). Missä Ben Whishaw kaunosielunaamoineen, siellä meikähiiri ilmiliekeissä, mutta tässä sarjassa on hyvää myös kaikki muu! O-susume desu! Jos kuulette pauketta yössä niin se on vain luultavasti meitsi aplodeeraamassa, ei syytä huolestua.

Lisäksi tein pientä pintaremonttia täällä blogissani! Vaihdoin joidenkin vanhojen postausten kaikki kuvat parempilaatuisiin, kun aikaisemmat oli rumia suttuja. Lisäsin sekaan myös aikaisemmin julkaisemattomia kuvia. Eipä sillä, että vanhoissa postauksissani liiemmin olis liikennettä, mutta itseäni alkoi ahdistaa, että mulla on kivoista paikoista niin rumia merkintöjä. :'D Tällä hetkellä remasteroitu versio on saatavilla ainakin seuraavista jorinoista:
Kaikki Fujisan-tagin jorinat
Kamakura-jorinat
Kotona kaukana
Kagayaku hito (eka Ishinomaki-postaus)
Miyagi sa igu be
Golden Week rannikolla

Mutta niin sinne Shiogamanpaarihin. Oltiin oikeastaan koko elokuu aikeissa mennä Shiogaman shintolaispyhättöön (鹽竈神社) palloilemaan, mutta suunnitelmat kaatui milloin sateeseen, milloin okonomiyaki-himoon, ja lopulta näytti siltä, ettei ehdittäis jumalten tykö enää ollenkaan. Työpaikan salarymanit ryyppäjäisissäni suivaantuivat tämän kuultuaan niin, että kehottivat poikaystävääni hetimiten pitämään loput hulppeasta viikon kesälomastaan, että muija pääsee nähtävyyksille. Niinpä lähdettiin sitten perjantaina vipana kokonaisena päivänäni Miyagissa piipahtamaan Shiogamassa, joka on siis yksi Miyagin lukuisista rannikkokaupungeista. Shiogaman satamassa oon käynyt muutamaankin otteeseen, kun boifurendo on siellä töissä. Yhtenä yönä oltiin jopa toimistolla koluamassa laatikoita ja roskiksia hukkuneen muistikortin toivossa; siinä jälleen yksi hetki, jota en ennakoinut kirjoittaessani puhetta japanin kakkoskurssille. Kaupungin vähemmän kalalta haisevat kohteet sen sijaan on jääneet vähemmälle huomiolle.

En muista tämän pyhätön lorea enää kovinkaan tarkasti, mutta pyhätön historia ulottuu jonnekin 800-luvulle, ja siellä palvotaan jotain jumalolentoa, joka opetti paikallisille suolanteon salat. Shiogama siis tarkoittaa jonkinlaista suolapataa tai -kamiinaa. Suolapaapan pyhättöjä on muuallakin Japanissa, mutta tää Miyagin versio on niiden kaikkien päämaja. Pyhätöllä on kuulemma myös hallussaan tämä vuosituhansia vanha jumalallista alkuperää oleva suolapata, joka on yksi Japanin "kolmesta suuresta ihmeestä" (日本三奇) (japanilaiset todellakin rakastaa näitä kolmen listauksia). Muita ovat Hyougon Oushikon pyhätöstä (生石神社) löytyvä valtava kivenlohkare (石の宝殿) sekä Kagoshiman ja Miyazakin rajalla vuoren huipulla tönöttävä muinainen keihäs (天逆鉾), jonka Sakamoto Ryouma veti kivestä häämatkallaan. Tätä pataa ei tosin päässyt kurkistamaan, koska pyhät esineet on yleensä piilossa hondenissa, jonne vierailijoilla ei oo asiaa. Jotkut esineet saatetaan ottaa palvottavaksi juhlamenoissa, ja joitakin esineitä saatetaan esitellä tietyin väliajoin esim. kerran 20 vuodessa. Viime vuonna Yamagatan Hagurosanilla avattiin hetkeksi yks pyhättö, jonne vierailijat oli viimeksi päässeet vuonna 1874. Poikaystävän äitee kävi paikan päällä todistamassa näkyä, mutta me muut taidettiin missata tilaisuus loppuelämäksemme.


Shiogaman jylhää kylänraittia. Toi beige tiilirakennus on Urakasumi-saken tislaamo. Se on normaalisti valkoinen, mutta odottaa tällä hetkellä uutta rappausta. Poikaystäväni on sielultaan 70-vuotias sake-fiilistelijä, jonka kautta oon päässyt sisään sake-asioihin. Hörpitään sakea varmaan kerran viikossa. :'D Omat sakelempparini on Yamagatan Dewazakura (出羽桜) ja Niigatan Kikusui (菊水).


Talsimme urhoollisna läpi tihkusateen. Joku myi kotinsa nurkalla kotipuutarhansa minitomaatteja ja valkosipuleita itsepalvelusäästöpossulla. Tämän kadun varrella asumiseen tarvitaan jonkin verran pääomaa, mutta japanilaiseen satamakaupunkityyliin tunnelma on hivenen nuhjuinen. Tokiossa asuntolani sijaitsi myös varakkaiden asuinalueella, mutta sieltä puuttuivat täysin tää perimiyagilainen ruoste ja sasabambuviidakko. Mä aina suosittelen suu vaahdossa kaikille vierailua myös Tokion kuuluisien nähtävyyksien ulkopuolelle siksi, että sieltä ulkopuolelta löytyy näitä muunlaisia Japaneja, joissa on kaikissa oma viehätyksensä. :3 Tällä hetkellä suosittelisin tosin menemään jopa Kamakuran Daibutsun sisään, koska ainakin se on Japanissa.


Shiki no Matsushima ('Matsushiman neljä vuodenaikaa') -saken tislaamo.


Kohtasimme myös suuren misosaavin.




Oon käynyt monenlaisissa temppeleissä, mutta tää oli varmaan lempparini kaikista tähänastisista tai ainakin yks niistä. Ihmisiä ei ollut nimeksikään, ja tonne puiden siimekseen ei kuuluneet edes rasittavat paikallisvaaliautojen megafonit, jotka muutoin ölisivät koko päivän elomme taustalla. Vaaliautojen katoilla on siis megafonit, joihin kampanja-avustaja huutaa iskulauseita ja ehdokkaan esittelypuheita sillä välin kun ehdokas itse vilkuttaa valkoinen hanska kädessään auton ikkunasta kuninkaalliseen henkeen. Tähän tyyliin:




Jolkotteltiin puiden varjoissa hokemassa koko ii ne ikään kuin kyseessä olisi tuiki tavallinen päivä enkä olisi seuraavana päivänä lähdössä taas kauas pois määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Onniteltiin myös toisiamme erinomaisesta ajoituksesta, sillä paikalla oli tyyliin viis muuta ihmistä, ja jostain syystä miko-sanitkin olivat pukeneet punaisen hakamansa päälle seremoniallisen chihaya-viitan. Nämä onnittelut tosin osoittautuivat ennenaikaisiksi ja syy seremonia-asuun selvisi, kun paikalle yhtäkkiä pelmahti muutama bussilastillinen ryhmämatkailevia eläkeläisiä ykköset yllään. Eläkeläisten ansiosta saatiin kuitenkin kagura-tanssi- ja lauluesitys ja esitelmä eri rakennuksista.



Täälä oli myös maidono-lava! Mieleheni muistuivat menneisyyden torstai-iltapäivät, jotka vietin Takinami-sensein ja ainoan kurssitoverini kanssa lukemassa ääneen bunraku-näytelmiä. Säkenöivimmät hetkeni eivät kyllä bunrakun pariin sijoittuneet, mutta aika on kullannut muistot ja parantanut haavat niin, että melkein tekis mieli taas olla siellä luokassa.



Puutarhakin oli viheriä! Matala leopalace-majamme tosin sijaitsi vuorilla munakoisoviljelmän vieressä ja kauppamatkani kulki riisipellon halki, joten vehreydestä ei ollut varsinaisesti muutenkaan pulaa, mutta japanilaiset puutarhat on silti aina kivoja. Sakunamin karppivyörystä traumatisoitunut boifurendo oli erityisen mielissään lammesta, jossa ei uiskennellut yhtikäs kukaan.



Poikaystävä paineli jo kovaa kyytiä alas mäkeä, mutta mä ajattelin ottaa vielä nopean räpsyn tosta toriista, joten sihtasin nopeasti kännykällä johonkin suuntaan ja kiiruhdin samalla pois päin. Vasta kuvan otettuani huomasin, että noi ojisanithan poseeras mulle. :::::::D



Ihmiset asuu tälläsissakin ympäristöissä??? Poikaystävä tosin veikkasi, että näin lähellä semi-kuuluisaa temppeliä asuessa tulee paineita tehdä temppelille joka vuosi lahjoitus, joten temppelialueetkin on viivattu yli tulevien asuinpaikkamahdollisuuksien listassamme. Mr. Miyagi haluais asua vuorilla, koska siellä on halpaa, mutta itse vastustan tätä ja asuisin mieluummin lähellä asemaa, koska olen laiska, mukavuudenhaluinen ja ajokortiton. Ruuhkajunassa salarymania vasten painautuessamme keskustelimme sellaisesta kompromissista, että minä etsisin itselleni jonkun asematyöntekijän ja muuttaisin sen kanssa asemalle ja poikaystävä vois painua vuorille ja etsiä sieltä kumppanikseen Kumamonin tai jonkun muun karhun. O-shiawaseni.



Larppailtiin Urakasumin tislaamolla dressmannia, nautittiin vaalimegafonien humusta ja päädyttiin samaan sushipaikkaan, jossa kävimme juhlistamassa saapumistani visiittini alussa. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut jonottaa, koska lounasajan ja iltaryysiksen välissä paikka kumisi tyhjyttään garagara. Istahdimme tiskille huutelemaan tilauksia tiskin toisella puolella hyörivälle itamae-sanille ja puhumaan kaloista (meribiologit.............tiedän, että uimarakko on japaniksi ukibukuro, ja vaihtaisin tämän tiedon mielelläni johonkin hyödyllisempään =D). Naamastani ehkä paistoi lähtemisen vaikeus (japaniksi 惜別 eli sekibetsu!), sillä itamae-san pisti naamamme eteen kalan, jota kukaan ei ollut tilannut, ja sanoi saabisu. Yritimme etsiä tätä kalaa listasta, koska janosimme lisää, mutta sitä ei ollut listalla.



Tämä aikaisemmin reittimme varrella kampanjoinut kääpä oli oli jälleen saavuttanut meidät. Kyseessä on kommunistisen puolueen kaupunginvaltuustoehdokas Satou Toshiaki, jonka vaaliteemoja näyttäisivät olevan Aben sotalain vastustaminen sekä tsunamiraunioiden raivaustöiden etiikka. Ensin tämän ehdokkaan puolesta mikkiin piti palopuheitaan joku ehkä 80-vuotias paappa, joka totesi, että Satou Toshiaki on vielä nuori poliittinen lupaus, joten antakaa hänelle mahdollisuus, yoroshiku onegai itashimasu. Siispä odotin innolla, millainen nuori shiogamalainen kommunistiurho sieltä astuu maanteiden estradeille. Intoni laantui, kun näin, että nuorella urholla on esim. harmaat hiukset. En tiedä, mitä odotin Japanin poliittisen kentän tuntien. :D Kävelin autolle ja sillä välin Toshiaki autoineen oli kadonnut savuna ilmaan niin kuin kaikissa elokuvissa tyypit tien toisella puolella katoaa rekan kiitäessä ohi. Yritin instagrammata autossa, poikaystävä ehdotti joka kuvan tagiksi #saitoutoshiaki.



Käytiin Kuronekossa lähettämässä paria sataa grammaa vaille ylipainoinen, kirjoja ja misoa tursuava matkalaukkuni kohti Nagoyaa. Oli kuuma. Käytiin Bikkuri ichissä. Bikkuri ichi ('yllätysten tori') on yamagatalaislähtöinen kauppa, jossa myydään ruokaa tukkuhinnoin, mutta se on auki vain viikonloppuisin. Kuukauden aikana perinteeksi muodostui käydä joka viikonloppu Bikkurissa esittelemässä toisillemme random tuotteita ja hokemassa ara bikkuri bikkuri. Ostettiin sakea ja pakaste-gyouzaa. Kersa sanoi minua hakujin-samaksi, mikä oli awkward. Mieluummin oon jopa gaijin-san. Illalla televisiosta tuli Ghiblin Pompoko. Edellisellä viikolla oli tullut Yamagataan sijoittuva Omoide poroporo (Only Yesterday), jota ei kuulemma esitetä enää sunnuntaisin, koska se johtaa itsemurhien lisääntymiseen maanantaisin. Onneksi niin päin, koska olisin varmaan vaipunut murheen alhoon, jos viimeisenä iltanani olis pitänyt tanukisekoilun sijaan katsella muistojen maisemia. Laskin vettä kylpyammeeseen. Poikaystävä paistoi gyouzaa. Eka erä kärvähti, toinen onnistui erinomaisesti. Käytiin keskustelu:
- Gyouza no koe kikoeru you ni natta ki ga suru (Musta tuntuu, että opin kuulemaan gyouzan äänen)
- Kono ko tachi no sakebigoe wa kikoenakatta kedo ne (Näiden lapsosten huutoja et kyllä kuullut)
- !!!!!! Byebye

Seuraavana aamuna lähdettiin Sendaihin. Satoi. Mun vipana päivänä sataa aina. Aina kun lähdin Yamagatasta yöbussilla Tokioon. Aina kun lähdin Naritasta Suomeen. Kuunneltiin koko matka tätä teemalauluksemme muodostunutta Shizuokan historiasta kertovaa humppaa ja hoilattiin mukana:


::::::D En kestä. Suunnillee tihrustan itkua tässä kuunnellessani tätä japanilaisuuden kulminaatiota nostalgiahöyryissä. Ostettiin toi single mangavuokraamon alelaarista 30 jenillä tuliaiseksi epämääräisiä levyjä keräilevälle iskälleni, pistettiin se kokeeksi auton cd-soittimeen ja innostuttiin niin, että päädyttiin kahden tunnin yöajelulle, jonka aikana me ei kuunneltu mitään muuta. Tannan-sama oli suuri mies, Tannan-sama paistoi leivän, laulussa laulettiin, me oltiin että lol kuka Tannan-sama ja lol mikä leipä, faasuto iaa da be, mutta hoilattiin kuitenkin mukana. Päädyttiin vuorille, vuorten ääriviivat erottui kuun valossa, poikaystävä istui ratissa ja mä googlasin kännykällä, että Tannan-sama, oikealta nimeltään Egawa Hidetatsu oli Bakumatsu-kauden shizuokalainen merkkihenkilö, joka toi Japaniin länsimaisen tykinvalmistuksen sekä paistoi Japanin ensimmäisen leivän (!). Lopulta jouduin rippaamaan levyn ennen kuin saatoin luopua siitä, ja nykyisin jos toinen sanoo Masako to Yoritomo wa koi ni ochi, on toisen vastattava siihen tenka o te ni ireta nodesu ja tehtävä hieno käsiliike. Parisuhteeni, ladies and gentlemen. :'D En muita suomi-japani-pareja tunne (ilamoottautukaa!), mutta näin meillä.

Semmoone oli se elokuu! Mikäänhän ei elossani oo kiveen hakattua, koska neljä vuotta sitten en ollut ajastanut kännykkään hälytystä Kohtaa Maailmasi Mullistava Miyagilainen Mäni, mutta niin vain kävi, ja sen jälkeen on käynyt kaikenlaista muutakin. Joka tapauksessa tämän viimeisimmän visiittini myötä vahvistui tunteheni siitä, että minä ja japanilainen byrokratia tullaan tapaamaan vielä. Miyagi 2015 on näiltä osin loppuun käsitelty, mutta säännöllisen epäsäännölliset postaukset epämääräisistä aiheista sitä vastoin jatkuvat, joten silmäsuojelkaa blogiani lämpimästi myös tästä etiäpäin! Kiitos ja yoropiku!

Lopuksi haluan tehdä mangasuosituksen. En enää osta juurikaan mangakirjoja, koska hyllyssäni ei oo tilaa enkä tiedä, mihin survaisen ton nykyisenkään kolekshönini mikäli tästä vielä joskus Japaniin ampaisen. Japanissa käytiin aina Geossa vuokrailemassa juttuja, mutta sielläkin kokoelma oli rajallinen ja etsimäni tekeleet aina lainassa, ja täältä Seinäjoelta on vähän sanoisinko haasteellista lähteä minkään sortin mangavuokraamoon. Tänä syksynä kuitenkin ratkaisin ongelmani ryhtymällä Rentan asiakkaaksi, ja nyt voin toteuttaa epäilyttäviä mangamieltymyksiäni yksin pimeässä kännykän ruudulta. ♥___♥ Viimeisin lempparini on tämä アフォガード/Afo Guard, joka on humoristinen shoujo-manga. Päähenkilö on perus shoujo-tyyliin lukiolaismuija, joka on pihkassa rinnakkaisluokan mahtipontisesti nimettyyn rikkaaseen eliittijamppaan kykenemättä näitä tuntojaan kuitenkaan julki tuomaan, mutta muista genren edustajasta asetelma eroaa esimerkiksi siinä, että tämä muija käyttää aina koulussa hevosnaamaria. :::::::D

11 kommenttia :

  1. Moi vaan Shiiri san. Ai suosittelet käymään Daibutsun sisällä (^^). No, kävin siellä pari viikkoa sitten, eikä se maksanutkaan kuin 20 jeniä. Totesin vaan penfurendolle (surkealla japanillani) että 'olenkin ekaa kertaa Buddhan sisällä'. Jännää oli...Kamakurasta kyllä tykkäsin muuten oikein paljon, mutta porukkaahan siellä oli ns. riittävästi.
    Oot varmasti oikeassa siinä, että pelkästään Tokiossa, Osakassa, Kiotossa jne. vierailemalla saa turhan yksipuolisen kuvan Japanista. Ehkä käynkin seuraavalla kerralla tuolla Tokion pohjoispuolella - idässä tai lännessä (Niigata / Sendai -suunnalla). Jos sulla on jotain erityisen suositeltavaa paikkaa mielessäsi, niin toki otan suosituksen kiitollisena vastaan.
    Nuo sun toisessa postauksessa olleet sanat on aivan upeita! Kiitos niistä. Mä tiedän vaan natsubate'n eikä se ole ollenkaan mukava sana! Mun kirjeenvaihtokaverit sanoo aina, että ne on kateellisia, kun mä asun näin viileässä maassa (^^).
    Sanoista tulikin mieleen, että sä kirjoitit jossain postauksessa, että kanjien opiskelu edistää sun mielestä myös puhumisen oppimista. Mä olen nyt opiskellut Michi 1 ja 2 -kirjat sekä BKB 1:n ja mietin, että mitenhän näitä japanin opintoja nyt jatkaisi. Tämä on mulle vain harrastus, mutta silti olisin kiinnostunut kuulemaan, että miksi sä ajattelet, että kanjien opiskelu olisi tärkeää myös puhumisen oppimisen kannalta.
    Oliks mulla nyt muuta...Ei tainnut olla, joten voihan oikein hyvin ja toivottavasti pääset pian taas sun boifurendon luo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kaikki paikat Japanissa on kivoja ja käymisen arvoisia Tokio mukaan lukien, mutta Tokiosta kuitenkin puuttuu moni sellainen asia, joka itseäni Japanissa eniten viehättää, ja siksi Tokio ei mulle edusta niinkään Japania vaan pelkästään yhtä osaa siitä.

      Mua houkuttelis tällä hetkellä eniten Hokuriku! Eli siis Niigata, Toyama, Ishikawa ja Fukui. Hokuriku-shinkansen alkoi liikennöidä tänä keväänä, joten nykyään sinne pääsee jopa ihan järjellisesti ilman miljoonan tunnin bussissa istumista. Meidän seuraavaksi retkikohteeksi on valikoitunut aika varmasti Toyama. Tää kyseinen elokuva on kuvattu Toyamassa ja maisemat ainakin on komiat: https://www.youtube.com/watch?v=hLduTiT9gQ0

      Käänsin hiljattain matkaesitteen Niigatasta, joten tiedän, että siellä on ainakin Itoigawan geopuisto ja harvinainen jadeiittiesiintymä, Hoshitougen riisiterassit, Ponshukan-sakemuseo, jossa on tarjolla yli 90 paikallista sakea ja sake-onsen, Yuzawan laskettelukeskus, Teradomarin kalatori sekä Japanin ensimmäinen lohimuseo, jossa voi tutustua paikallisten mukaan maailman ensimmäiseen lohenviljelymenetelmään. :D Niigata on tosin alueeltaan laaja, joten näitä kaikkia nähtävyyksiä ei voi kovin lyhyeen reissuun mahduttaa, ja siksi päädyttiin Toyamaan, joka on paljon pienempi. Oon itse käynyt Niigatan pääkaupungissa autolla ja meininki oli ihan jees. Sendai on mun lempikaupunki, joten erityisen suositeltavaa siellä on kaikki. :D Mut esim. Bunka-yokochou, Zuihouden, Shifukuji hortensioiden kukkimisaikaan, peräkylät (Sakunami, Akiu). Sendain ulkopuolelta mutta suht läheltä ainakin Matsushima, Zaou (+Okama) ja Yamadera (Yamagatan puolella, mutta pääsee junalla). Shiogama jos merenelävät kiinnostaa.

      Natsubatelle ainakin on käyttöä arkielämässä! :D Yksinkertaista puhuttua japania voi toki oppia ilman kanjin kanjia, mutta jos sujuvaksi puhujaksi ilman minkäänlaista lukutaitoa tai ymmärrystä kanjeista aikoo, niin aika nopeasti tulee seinä vastaan, koska sanavarasto jää auttamatta suppeaksi. Kanjeja osaamattomalle utsukushii hito ja bijin tai fueru ja zouka ei yhdisty millään tavalla, mutta 美しい人 ja 美人 tai 増える ja 増加 yhdistyy ihan selkeästi. Kanjien kautta sanoja on myös helpompi hahmottaa, tai ainakin mulle 職権乱用 on helpompi muistaa kuin pelkkä shokkenran'you-äännelitania. Muistan, kuinka japanin kakkoskurssilla olin ylpeä itsestäni, kun opin sanan boshuuyoukou (en silloin vielä osannut kyseisiä kanjeja), mutta nyt se sana on aivan päivänselvä, koska siinähän on 募 ja 集 ja 要 ja 項, joten eihän se voi olla mikään muu kuin boshuuyoukou. Kanjien radikaalit ja lukutavat oikeasti auttaa sanojen oppimisessa. Aina kun en saa jotain sanaa mieleeni, pyrin visualisoimaan sen kirjoitustavan, mikä tepsii hyvin usein. Muutkin mielipiteet toki sallitaan, mutta jos joku väittää puhuvansa sujuvaa japania ilman minkäänlaista käsitystä kanjeista, niin reaktioni on kyllä aggressiivinen side eye. :D

      Poista
    2. No hitto! Nyt tajusin jutun, jonka olen itseasiassa tajunnut jo aiemmin! Oot ihan oikeassa kanjien merkityksestä - minunkin mielestä. Noihin samoihin juttuihin olen jo kiinnittänytkin huomiota - esim. tanoshii / ongaku. Aloittelijan juttujahan nämä ovat, mutta silti mielenkiintoisia. Kiitos oikein paljon kommenteista, jotka kirkastivat asiaa mullekin. Niin, ja kiitos matkustussuosituksista! Mukavaa^^, että ne olivat samansuuntaisia kuin minullakin. Pidäthän blogia jatkossakin yllä - kiitos.

      Poista
  2. Ai niin...Siltä varalta, että sulla on mielessä jotain suositeltavia matkakohteita sieltä sun lempipaikkojen suunnalta, niin kerron, että mä en tarvitse hirveästi mitään eritystä tekemistä Japanissa. Mua näyttää kiinnostavan siellä melkein kaikki, mitä on tarjolla^^. t. Edellisen postauksen kirjoittaja

    VastaaPoista
  3. Hei taasen, jos vielä muistat niin olen silloin tällöin kommenttiboksissasi spämmännyt milloin mitäkin. En pitkään aikaa ole enää kyhäytynyt kommentoimaan, mutta ilmoittaudun nyt jaappanilaisen poikakaverin omistajaksi, kun kerran käsky tuli :D Muistin virkistykseksi: olin siis kiotossa vuoden vaihdossa ja siihen liittyen taisin joskus jotain tosiaan kirjoitella täällä.

    Viihdyin Kiotossa hyvin (nimimerkillä en edes lapsena potenut koti-ikävää, ja kulttuurishokkikin on vielä kokematta) ja vaihdon ehtoopuolella olin jo alkanut valmistautumaan ajatukseen Suomeen paluusta, koska olin päättänyt laittaa elämän risaseksi ja jättää mun opinnot Saksassa kesken. Ajatuksella, että mukavaa täällä on, mutta mukava on palatakkin Suomeen. No, mun kaveriporukka sitten vaihtu lukukauden vaihtuessa ja sitten tämä mun uusi tuttavuuteni halusi väkisin liittyä johonkin clubiin/circleen, mutta tarvitsi henkistä tukea, joten mut revittiin sitten puoli väkisin mukaan art clubiin (osaan vain töhertaa :’D). Nooooh siellä sitten iskin silmäni sellaiseen mielenkiintoisen oloseen poikaan ja kykenemättömyyteni piirtää kunnolla ei enää haitannutkaan niin paljoa. Siinä sitten ehti sattua ja tapahtua kaiken näköistä, mutta tiivistetään tälläi: se oli aiemmin sanonut mulle, että ei tykkää laittaa ruokaa, mutta kun olin sen luona käymässä niin se varta vasten halusi aina kokata, että saan syödä japanilaista kotiruokaa -> *kaupat tuli* :3

    Meillä tämä työnjako menee enemmänkin näin, että se suunnitteli tekemiset ja käytönnän tasolla sitten aina sotki hienot suunnitelmansa ja minä seurasin vierestä huvittuneena, että mitä tänään tapahtuukaan. No jos liian raisuksi alko mennä niin sitten otin aina ohjat omiin käsiin. Aina koheltaessa tuli sun blogi mieleen, kun olet useammankin kerran antanut ymmärtää, että teidän parisuhteessa sinulle aina sattuu ja tapahtuu :’D Oli jännää aikaa se, kun aiemmin ei ole näin henkilökohtaista kokemusta kävelevistä katastrofeista ^^

    Hienoina esimerkkeinä voisin antaa esim. lähdettiin pyörillä ravintolasta ja aikaa ei kulunut edes viittä minuuttia ku kaaduttiin tyylillä suoralla tiellä, eikä alkoholilla ollut osuutta asiaan. Joku paappa käveli ohi ja oli kahden vaiheilla, että tarttetaanko apua vai ei, mutta no naurettiin vedet silmissä mustelmilla siinä maassa niin se tuli lopputulokseen better ignore :D
    Rautatieasemalla vohvelikiskan edessä pohdin, että ottaisinko suklaan- vai machanmakuisen, mutta en saanut tehtyä päätöstä, mutta en halunnut olla ahne, mihin prinssi (kulkee koodinimella prinssi, joksi tämä taidetyttö sen risti) ”follow your heart and take both”.
    Muuutta ylivoimanen ykkönen on mun viimenen ilta japanissa: siellä on semmonen näköalapaikka vuorella, minne pystyy perusreittiä pitkin kulkee n. 30min tai helposti allekkin. No yks vaihtari suositteli meille toisen reitin kulkemista, ku se ite käy siellä aina lenkillä. No me sitten ajateltiin, että eihän se voi mikään älytön reitti olla, jos se siellä aina lenkillä käy ja eihän siihen varmaan paljoa pitempää voi mennä. No lähdettiin sitten iltäpäväivästä liikkeella niin, että ehdittäisiin auringon laskun aikaan näköalapaikalle. Lopputulos: aurinko laski mailleen, ei minkään laista valon lähdettä mukana, opasteita on vain harvakseltaan ja eikä niillä enää pimeässä mitään tehnytkään, paikoitellen polku kulki useamman metrin jyrkän pudotuksen vierellä, eikä mitään tarkempaa hajua sijainnista kun jossain oikealla on Otsu ja vasemmalla Kioto :’D ei naurattanut silloin, ku siellä metässä rämmittiin hämähäkinverkot naamalla. Pohdin jo useamman kerran, että onko henkikullan ja katkeamattomien luiden kannalta parein odottaa aamuun ja ehtisinkö siinä tapauksessa aamulla lentokenttätaksiin. No hitaasti töpötellen ja Suomessa hiotuneita elukanvaistojani käyttäen johdin meidät takas katulamppujen valaiseman alueen piiriin.

    Oli aika tapahtuma rikkaat viimeset vaihtokuukaudet ja toiveissa olis, että tämä prinssi saisi eloani jatkossakin vauhdittaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan toki! n__n Mut jeee! Vaihtovuosi näyttää sullakin olleen varsin menestyksekäs. :D Kokuhaku kuuluu tottakai ultimate japanilaiseen kokemukseen.

      Vai että ihan prinssi, chotto urayamashii kamo. :D Siinäpä nimittäin sana, jolla en tota eliittikumppaniani kyllä kuvailis. :_D Lempinimeni sille on Shimesaba ningen. Oon myös kade, jos tämä prinssihenkilö kykeni omatoimisesti tuottamaan ton lauseen englanniksi, Shimesaba ningen kun tunnetaan sellaisista lausahduksista kuin when they deadding ja when I eat kakigoori my head is injury. ::::::D

      Toi vipa ilta kuulostaa just parhaalta! Tai siis ei välttämättä erityisen nautinnolliselta siinä itse tilanteessa, mutta kämmeissä ja kommelluksissahan se sielujen sympatia punnitaan. Monta tapausta on ollut, että ei oo ketään naurattanut, mutta jos sellasen tapauksen jälkeenkin kykenee ajattelemaan siitä toisesta tyypistä lähinnä positiivisia asioita, on suhde mielestäni vakaalla pohjalla. :D

      Poista
    2. Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta käynpähän joutessani tänne vielä jorisemassa :D hahah on mulla sille muitakin nimiä, mutta ne kaikki menee taas kategoriaan ei saa käyttää muiden kuullen :'D joo, kyllä sillä englanti taipuu, koska mun japani on tasoa "en koskaan vie sua näytille mun vanhempien luo, että ne ei kuule sun japania" :::D asiaahan ei toki auta se, että heitän vettä myllyyn toistelemalla jdramasta/animesta opittuja fraaseja, jotka painan mieleen ihan vain tätä hupia varten xD esim. エロ本買ってごめんなさい / 平ら胸 / ロリコンじゃない、フェミニストです~ joooo-o minulla on hupini ja huumorini on varsin laadukasta :::::D

      Totta turiset, kyllä se näin jälestä päin ihan huvittava muisto on. Koska oli tarjoukset ja heittäydyin spontaaniksi niin meikä pyörii kiotossa melkein koko maaliskuun ^__________^ ja koska retkeily kioton hyvin merkityillä reiteillä on aina niin antoisaa niin olen jo useamman päiväretken lähi vuoristoon suunnitellutkin :3

      minäkin vielä huutelen täältä kannustavat kommenttini. Sun tekstejä on ilo lukea ja innolla odotankin aina milloin jotain uutta tulee :) ja uudemman postauksen perusteella kuulostaa, että uudet tuulet ja nähtävästi maisematkin tulevat olemaan osa tätä vuotta :D että tsemppiä koitoksiin, ja käyhän täälläkin välillä avaa sanaista arkkuasi lukijoidesi iloksi, kuhanko joudat ja viitsit :3

      Poista
    3. ah ehdin jo julkasta, mutta oli tarkotus sanoa, että tää mun prinssi vain sitten nuihin mun japanin kielen taidonnäytteisiin vastaa yleensä "your pronunciation is good" ::::D ei se mitä ne sanoo, vaan se mitä ne jättää sanomatta :'D

      Poista
    4. Hahah, mä hankin yhdessä vaiheessa tienestejä kääntämällä juurikin tota erohon-osastoa (no comment :::D) ja opin siinä rytäkässä kasan erinäisiä eufenismeja, joita tykkään viljellä trollitarkoituksissa. ===D

      Maaliskuinen Kioto kuulostaa hyvältä! Tänä vuonna puhaltaa vielä samat vanhat Etelä-Pohojammaan lehemänpaskatuuloset, mutta ens vuonna sit uusia hajuja. :3

      Poista
  4. Voihan vennamo!!! INFP-sisko! Tykkäsin kovasti tosta kuvasta missä ojiisanit poseeraa. Sun blogi piristää aina kiitos :)

    Terveisin your fellow vaaliautojen vihaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vennamopa hyvinkin! Ja no puroburemu, ilo olla iloksi. :-D

      Poista