Sivut

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Maisteri Miyagissa

Obandesu! Tämä postaus tulee livenä suoraan Miyagista. Saavuin tänne lauantaina. On kaikki niin kuin ennenkin, suunnilleen. Sendain asemaa oli laajennettu ja paikallisjunassa kuulutetaan Pokemonin pelaamisen vaaroista laiturialueella. Onnistuin ajoittamaan maahantuloni tsuyuaken eli sadekauden päättymisen jälkeiselle päivälle ja huono sauna tervehti ruumistain. Perinteinen ensimmäisten päivien Japani-trollaantuminenkin otti vallan, koska paikallisessa työkulttuurissa ei edelleenkään oo järkeä ja Tokion pormestarivaalien yhteydessä entinen pormestari ja ammattitrollipeikko Ishihara Shintarou kommentoi vaalien ainoaa naisehdokasta Koike Yurikoa että atsugeshou no onna ni makaseru wake ni wa ikanai, [pormestarin pestiä] ei voi jättää ylimeikatun naikkosen hoidettavaksi. Kyseinen ylimeikattu naikkonen kuitenkin tuli valituksi Tokion ensimmäiseksi naispormestariksi (tyypin epäinspiroiva konservatiivinen politiikka kylläkin himmentää riemuani) ja Sendain puiden varjoissa vailla päämäärää vaellellessani huomasin, että trollaantuminen oli jättänyt minut enkä enää miettinyt, olisiko muinainen suunnitelmani hakeutua britteihin ollut sittenkin parempi vaihtoehto.



Mitäs tästä kertoisin, kysyjille vastaisin. Asun Tagajoun kaupungissa, mutta lähin asema on Sendain Iwakiri 15 minuutin kävelymatkan päässä. Tagajou oli Touhokun keskus 1300 vuotta sitten Nara-kaudella, mutta nykyisin täällä ei oo mitään erityistä nähtävää. Naapurustokaan ei oo sieltä viihtyisimmästä päästä, rikkaruohot rehottaa ja roskapaikalla on epämääräisiä roskia. Ishinomakin talo on riisipeltojen keskellä bambuviidakossa ja Rifussa asuttiin vuorilla, mutta tässä naapurustossa on melko harmaata. Televisiossa pyörii rankkasadevaroitukset ja Pohjois-Korean ohjus. Herätyskello soi 6:30. Reippahasti valmistan poikaystävälleni o-bentoun töihin ennen kuin siirryn katselemaan kotirouvien aamutelevisiota ja vartomaan mahdollisia käännöshommia. Pari ensimmäistä päivää olin aika heikossa hapessassa ja natsubatessa, mutta tämä viikko on jo mennyt ilman äkillisiä kuumetiloja ja pökräilyä, vaikka sainkin ilmastointilaitteesta hinkuyskän eikä olotilani muutenkaan ole paras mahdollinen.

Tältä näyttää kauhavalaisen japanilaiselle salarymanille tekemä viiden minuutin pikabentou. :D Hibi shinka shiteru, kehitystä joka päivä on tämän talon lempiläppä.



Tuolla kyökissä heiluminen on aika tuskaa, koska täällä ei oo minkäänlaista keittiötasoa tai edes tiskipöytää, joten pilkkominen tapahtuu lattialla ja kattila ja paistinpannu ei mahdu yhtä aikaa hellalle. Pöytäkin on minikokoa ja astiat muistijälki vuosien takaisesta elostamme Yamagatan asuntolassa. Estetiikkaa on illallishetkistämme siis turha etsiä, mutta urheasti olen joka päivä valmistanut monta ruokalajia. :D



Yksi asia joka ei myöskään ole muuttunut on muuten minä itse. :'D Tässä olen miyagilaisessa bussissa kesäkuussa 2014 sekä miyagilaisessa wc-tilassa elokuussa 2015:


Tässä olen miyagilaisessa junassa sekä miyagilaisessa wc-tilassa elokuussa 2016:


Semmoosta! Idässä tulvii ja lännessä on vaihteeksi yli 35 asteen helteet. Sendain tanabata-juhla alkaa lauantaina, sunnuntaina haetaan autolla edamameja Ishinomakista. Uusi kansallinen vapaapäivä yama no hi eli vuorten päivä debytoi viikon päästä. Kotikadun lyhtypylväässä on iso kyltti jossa lukee 不審者に注意!! (fushinsha ni chuui, varo epäilyttäviä henkilöitä) ja ollaan poikaystävän kanssa väitelty, kumpaan tässä viitataan. Olen onneni kukkuloilla koska Japanin Netflixissä on Atsuhimen kaikki jaksot ja tien toisella puolella olevan automaatin kaikki juomat maksaa vaan 100 jeniä normaalin 130 jenin sijaan. Jälkimmäinen asia ei tosin tullut yllätyksenä, koska literally heti tämän asunnon varattuamme mentiin google mapsiin ja zoomattiin mitä juomia automaatista saa. ::::D

Lopuksi kuvaspam. Tulukaa Sendaihi, täälo mukavaa.



Dewa dewa!

2 kommenttia :

  1. Sun postaukset on aina niin humoristisia ettei näitä voi lukea hymyilemättä :D oot mahtava!

    Oi Japani, sinä kummallisten asioiden maa - tosin tuo vuorten päivä on hellyyttävä ajatuksena :D Kuvat oli kivoja, sinä olet kiva ja vietä kivaa aikaa Japanissa!

    Ootko muuten syöttänyt ikinä tolle toiselle osapuolellesi jotain ihan niin supisuomalaista ruokaa kun voi vaan olla? :D Olis mielenkiintosta kuulla mietteitä jostain hernekeitosta, makaroonilaatikosta, kaurapuurosta tai mämmistä (ajatus tästäkin jo ällöttää tätä supisuomalaista landejunttia D:) :'D Suomen ja Japanin ruokakulttuurit kumminkin eroavat niin paljon toisistaan, että ois kiva tietää mitä meidän ruuista oikeen ajatellaan, haha :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee kiitos. :D

      Meillä ei oo kotona juurikaan keitelty hernekeittoja ja ruskeita kastikkeita sun muita niin oon syönyt niitä viimeksi 10 vuotta sitten kouluruokailussa eikä oo siksi tullut tarjottua, mutta osapuoli kaikkiruokainen ja sille kelpaa lähes kaikki. Sillin kanssa sillä oli vaikeuksia, mikä on ehkä vähän yllättävääkin kun sen suurta herkkua on shimesaba, mutta toisaalta mä en tykkää shimesabasta ja silliä voisin syödä vaikka purkillisen. Tuliaiseksi tyyppi tilasi ruissipsejä ja on syönyt niitä aamuisin tyytyväisenä riisin ja nattoun kanssa. :'D

      Poista