Sivut

tiistai 17. joulukuuta 2013

Merkkejä elon

Minuutit ovat kuluneet, viikoiksi vaihtuneet! Toisinaan nämä minuutit ovat olleet piinallisia. Esimerkiksi viime viikolla kun pidin toisen esitelmäni. Tai jokin aika sitten kun osallistuin senseini tutkimusryhmän tapaamiseen. Tapaaminen kesti kuusi tuntia. Saksalainen tohtorikoulutettava esitelmöi intermedialisuuden käytöstä Japanin nykykirjallisuuden analyysissa. Esitelmän ja keskustelun jälkeen siirryimme Komabasta Shinseniin kiinalaiseen ravintolaan, jossa siirsimme pöytää niin että seinäkoriste irtosi ja jatkoimme sitten keskustelua esitelmästä kolme tuntia. Lopuksi sensei taiteili minulle ruoantähteistä muovirasiaan bentoun, vierin yhä kauhusta jäykkänä alas mäkistä katua ohi lovehotelien ja yli ratakiskojen ja ajelin nelikymppisen hongkongilaisen tohtorismiehen kanssa täpötäydellä illan viimeisellä junalla yhden pysäkkivälin kotia. Tapaamisessa kaikki muut olivat joko tohtoreita tai sellaisiksi opiskelevia. Tässäpä kuva minusta paikanpäältä:


Lisäksi olen sitten viime näkemän lukenut kolme japaninkielistä romaania, piipahtanut Yamagatassa sekä viimeisimpänä urotekonani täyttänyt 26 vuotta! Ilokseni torstain fonologian jälkeen mulla alkaa kahden viikon loma, josta jouluosion vietän Yamagatassa ja vuodenvaihteen Miyagin rannikolla Tyynenmeren talvituulosten riepoteltavana. Ehkä tämän loman innoittamana aktivoituisin täällä blogissanikin.

Viime sunnuntaina täytin siis 26 ikävuotta. Minulla oli aiheen tiimoilta kovat bileet lauantaina. Kävimme Yamagatan Tasukezushissa tuhlaamassa rahamme hieman kalliimpiin sushiannoksiin. Sushimestoissa on kiva käydä eri vuodenaikoina kun niiden menut vaihtelee vuodenajoittain. Syntymäpäivänäni minua onni potkaisi, sillä lempikalani madai (pagrus major latinaksi, mikälie suomeksi) ei kuulu Tasukezushin vakiokalustoon, mutta lauantaina se sattui olemaan päivän erikoislistalla. Olin tämän kuullessani niin innoissani että iskin puikolla silmään. Kertoo ehkä jotain arkieloni jännittävyydestä, mutta tämä odottamaton kohtaaminen madain kanssa oli viime aikojen kohokohta. Juhlavan Yamagatan ukkojen seassa tiskillä takki päällä syödyn aterian jälkeen lainasimme 80-luvun scifi-manga Kiseijuun kaikki kymmenen osaa ja luimme ne.


Tämä veijari tässä on madai. <3___<3 Se on täydellinen paitsi maullisesti ja rakenteellisesti niin myös visuaalisesti. Helmenvalkoista, läpikuultavaa lihaa reunustaa vaaleanpunainen seepraraita ja sori nyt en pysty tähän, tunteet nousevat pintaan. 

Kovat olivat siis bileet. Kovat olivat myös lahjat. Sain tämmöisen:


Se on Kapibarasan-viitta! Josta saa myös hameen, boleron sekä tyynyn. Pukeudun tähän joka päivä kämpässäni.........8------) Kiitos japanilainen insinööritaito.


Lapaaseni.


Yliopistolla joskus vaahteran ikuistin.


Meanwhile in Yamagata.

Muuten Japanissa on tapahtunut sellaista, että paikallinen parlamentti hyväksyi kiistellyn valtionsalaisuuslain, joka on perijapanilaiseen tapaan niin epämääräinen, että se antaa hallitukselle vapaat kädet määritellä mikä tahansa itselleen epämieluisa asia erityissalaisuudeksi. Se on sitten kätevä tehdä Korea- ja Fukushima-mokailuista erityissalaisuuksia ja laittaa uuden lain nojalla vankilaan jokainen toimittaja, joka näitä totuuksia uskaltautuu kaivelemaan. 

Iloisempi uutinen on, että perinteinen japanilainen keittiö washoku pääsi Unescon kulttuuriperintökohteiden listalle. NHK (paikallinen Yle) juhlisti asiaa näyttämällä dokumentin japanilaisen soijakastikkeen valmistuksessa käytetyn homesienen kasvatuksesta. Japanilaiset ruokaohjelmat on taidetta. Pitkiä hidastuksia, lähikuvia, valoja ja varjoja. Tässäkin dokumentissa näytettiin ensin kuinka sadepisarat tippuivat Kioton katonräystäiltä puutarhaan ja sitten kuinka puutynnyrissä käyvät soijapavut poksahtelivat niin kuin suuret sadepisarat veden pinnalla. Jossain vaiheessa keittiömestari leikkasi lempikalaani vinottain terävällä veitsellä kohtauksessa, joka tuntui piinaavan pitkältä. Piinaava odotus palkittiin kun se tarkkaan leikattu pala upotettiin soijakastikkeeseen joka imeyty niihin niin ku toinen veri, ja kun se soijasta värjäytynyt kalanpala nousi soijakulhosta niin kuin jättiläiskultakala muumeissa niin me vaan kiljuttiin aaaa ja oooo. Viimeisessä kohtauksessa metallisesta hanasta putosi ensin pari soijatippaa ja melodramaattisen musiikin yltyessä tipoista kasvoi räjähtäen paksu soijan virta, johon lyhyen hetken verran heijastuivat homesienimestarin kasvot kuin klassisessa kirjallisuudessa konsanaan. Tämä homesienimestari sitten totesi että kukka on kukkinut ja kantanut hedelmän, minkä jälkeen kuvansa liukeni soijaan.

Nyt on tehtävä tälle soijanhimolle jotain. 

6 kommenttia :

  1. Ihana viitta <3
    Vähän asian vierestä, mutta mainostetaan kuintekin x) jos vielä muistat, niin aikoin hakea vaihtoon Japaniin. Jätin tänään hakemuksen liitteinee yms. Nyt onkin sitten vuorossa pari kuukautta sormien pyörittelyä ja toivomista, että ne valitsee minut :P

    Ja hyvää joulua sinnekkin (^._.^)~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota! Toi odotteluaika on kyl tuskaisa. (><) Kun puolet ajasta kirmailee jo jossain toisella puolella maapalloa ja toiset puolet valmistautuu Suureen Pettymykseen. Toivottavasti yliopiston ovet aukeaa!

      Niin ja hyvää joulua. :D

      Poista
  2. Loistava postaus varsinkin näin verbaaliselta kantilta katsottuna! Mistä lie olet ryystänyt itseesi nuo oi niin kamalan ihania naurunpyrskähdyksiä aiheuttavat kirjoitustaitosi... Saanen ihmetellä :D

    (ps. Ankeusmasennus level kaakossa syystä, että "Meanwhile in Yamagata". Koska että Helsingin lumitilanne: zero points!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiih, tattista. :D Ryystän ainakin aika usein erinäisiä virvoitusjuomia näitä merkintöjä kirjoittaessani!


      Mut hei sentään siellä on glögiä ja porkkanalaatikkoa! Yamagatassa on paikoin lunta jo melkein metri mutta joulutunnelmasta ei oo tietoakaan. Tokiossa ei oo sitä luntakaan.

      Poista
  3. Oijoi herahtipa vesi kielelle! Noi japanilaiset ruokaohjelmat ovat kyllä parhautta. Tai siis ohjelmat noin ylipäätään, yleensä niissä maistellaan aina jotain, aiheesta riippumatta. :-D

    Onneksi pääsen kuukauden päästä minäkin taas hetkeksi Japaniin katsomaan telkkaria ja dippaamaan sashimia soijaan. Sitä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, täällä kyllä osataan yhdistää ruokien maistelut vaikka siihen kun jotain koomikkoryhmää kaasutetaan loukkaavista repliikeistä. :D Ja jeee, tervetuloa!

      Poista