Sivut

maanantai 17. lokakuuta 2016

Varför Paris, vi har ju Miyagi

Koska kahlaamme tällä hetkellä syksyn synkissä syvyyksissä, tässäpä syksyn synkkä playlist by Raimoraimoraimo7.



Ja koska tässä merkinnässä jumitamme edelleen viime kesässä, tässä viime kesän playlist by samainen Raimoraimoraimo7.


Palatkaamme elokuun eloon. Eräänä päivänä poikaystäväni halusi lähteä Shiogamaan pyydystämään pokemoneja. Shiogama on satamakaupunki, jossa on käytössä kuluneita taloja ja tonnikalapatsaita. Lähellä satamaa ilmassa on paksu kalan ja levän löyhkä. Näin internetissä jonkun joskus kommentoivan, kuinka Japani ei ole kiinnostava paikka, koska siellä on liian kliinistä ja kiillotettua. Tämä henkilö ei selkeästikään ollut käynyt Shibuyan risteystä edempänä googlettamassa, koska kiillotettu ja kliininen eivät hyvällä tahdollakaan ole sanoja, joilla ensimmäiseksi Miyagin rannikkoa kuvailisin. Kulunut ja kärsinyt koti kaukana kotoa.

Vuonna 2011 Shiogaman asemalla näytti tältä (kuvat täältä):



Ja tältä ihan samoissa paikoissa näyttää nyt (sorry kännykkälaatu):



Oon varmaan ennenkin maininnut, kuinka japanilaisessa kulttuurissa mua viehättää, kuinka vastaus ei yleensä oo joko tai vaan sekä että. Miksi valita, luetaanko maan nimi Nihon vai Nippon jos voi ottaa molemmat. Shiogaman asemalla sain iloa elämääni näistä patsaista. Miksi tyytyä kiinalaisperäiseen kuvastoon jos sommitelmaa voi täydentää vielä parilla kivisellä halloween-kurpitsalla. Molempi parempi. Ja oli siis elokuu. Niin että hyvää apinan vuotta ja varmuuden vuoksi myös halloweenia.



Talsimme pokestopilta toiselle. Poikaystävälläni oli tähän maailmanaikaan vielä viimeisiään vetelevä puhelin, joka ei kyennyt pyörittämään pokemonia normaalisti. Peli sammui aina kun oli käynyt pokestopilla tai pyydystänyt pokemonin. Neuvokkaana poikana bf sitten asensi pokemonin myös vanhaan ipodiini, joka ei sekään kyllä toiminut yhtään sen paremmin, ja kiisi ympäri Shiogamaa pokemon kummassakin kädessä niin kuin lihaksi tullut aasialaisstereotypia voidakseen vaihtaa aina toiseen laitteeseen sitä mukaa kun edellinen sammuu. Eihän tässä oo mitään järkeä olivat sanansa kun ylitimme suojatietä. Mainitsinko jo, että tämä henkilö on lempi-ihmiseni.



Pokemonkouluttajankin tie vie lopulta Shiogaman shintotemppeliin. Bf halusi käydä keräämässä kamat tuon kivirykelmän pokestopista kolme (3) kertaa.



Kaskaat huusivat kuin viimeistä päivää. Temppelipolun varrella on Kamei-kauppiassuvun rakennuttama vanha japanilaista ja länsimaalaista tyyliä yhdistelevä residenssi, jonne on vapaa sisäänpääsy, joten käytiin sen pihassa haistelemassa mennyttä maailmaa. Sisälle ei jostain syystä vaivauduttu, vaikka sieltä on näköala satamaan, mutta Miyagissa ollessa Shiogamassa tulee ravattua niin usein että ehkä sitten ensi kerralla.



Hullua, miten nopeasti aika kuluu. Vuosi sitten kävelin tätä ihan samaa reittiä ihan samassa seurassa ja itseni tuntien varmaan myös samoissa vaatteissa. Kaskaiden elämöinnissä on toki puolensa, mutta tääkin viidakko olis varmaan parhaimmillaan syksyllä.



Tämän blogin nimen vuosi suosiolla muuttaa Temppelipäiväkirjoiksi. Astuimme jumalten maille hartain mielin. Bf multitaskasi kahta pokemonia ja itse yritin muistella, mistä kohtaa tätä temppelialuetta en vielä ole julkaissut kuvaa blogissani. Pulujen seassa poseeraava pariskunta pyysi josko läheinen lady voisi ottaa heistä kuvan, mutta ennen kuin lady ennätti reagoida oli Mr Miyagi tyypilliseen tapaansa kiitänyt paikalle handlaamaan tilanteen, ja siispä odottelin kiltisti, että seuralaiseni saa päätökseen photoshootin tuntemattomien kanssa.



Pokemon-pyhiinvaelluksemme sai dramaattisen käänteen. 境内での「ポケモンGO」の使用は禁止します, Pokemon Gon pelaaminen temppelialueella on kielletty. T. Kyltti. Suomalais-japanilaisella kokoonpanolla kieltokyltin vastustaminen on fyysisesti mahdotonta, joten meidät oli nopeasti nujerrettu.



Osa temppelistä oli taas remontissa, tällä kertaa toinen osa kuin viime vuonna. Shiogaman temppeli sijaitsee ylhäällä kukkuloilla niin kuin iso osa kaupungin asutusta muutenkin, mutta kun kaukaa alhaalta alkoi kaskaiden pauhun ja elokuun hikisen ilman lomasta kuulua matsureiden hayashi-orkesterilta kuulostavaa musisointia, kirmasimme alas jyrkkiä kiviportaita kuin kaksi rapakuntoista mansikkia kevätlaitumille.



Jalaka kramppasi, tukka hapsotti ja kenkä oli huonosti juostessani torii-portin ali kadulle, josta luulin löytäväni kesämatsurin mutta löysinkin vain kesäkuumasta mahdollisesti seonneen lollahtelevan poikaystäväni, joka osoitti katupylvästä ja sanoi lollahtelunsa lomasta kodomodamashi (kirjaimellisesti lapsihuijaus, hankala kääntää mutta pääpiirteissään asia/temppu joka on niin hölmö että vain lapsi voi siitä vaikuttua). Hayashi-musiikki tuli kaiuttimista ja pylväiden päällä japanilaiset karakuri-nuket putkahtelivat tanssimaan kuin käki kellostaan. Kuohun vallassa en tajunnut ottaa asiasta kuvaa vaan tällaisen 15 sekunnin heiluvan videon:



Näillä nukeilla on viikko-ohjelma????? Maanantaista perjantaihin ne esiintyvät kolmesti päivässä, viikonloppuisin ja juhlapyhinä kuudesti ja uuden vuoden päivänä seitsemästi. Ohjelman mukaan musiikki alkaa aina neljä minuuttia ennen varsinaista esitystä. Näin ohikulkumatkallahan tämä oli ihan hupaisa läppä, mutta tässä ihan vieressä on omakotitaloja ja kerrostaloja parvekkeineen enkä itse ainakaan ole vakuuttunut, että mieleni ei murenisi mikäli joka lauantai pitäisi kuunnella tämä setti kuuteen kertaan.



Tässä kuvassa näkyvät tietyömaasta varoittavat apinat sekä pachinko-hallin mainos. Seuralaiseni oli ilmeisen keskittynyt rattatan pyydystämiseen, sillä kävimme seuraavan keskustelun:
- Ano saru tte Shiogama no yurukyara toka demo aru no? (Onko toi apina/noi apinat joku Shiogaman maskotti?)
- Ano ningen? (Ai toi ihminen?)
- HAAAAAAAAAAAA??????????????????????
Your words not mine. For the record, minulla ei ole tapana kutsua Japanin tai minkään muunkaan maan edustajia apinoiksi. ======D



Tästä apina-gatesta riitti riemua moneksi toviksi. Bf hävisi pokemon-salilla ja itse vuodatin, kuinka törkeää on ensin jättää juttuni kuuntelematta ja sitten vielä tehdä viattomasta jutustani ilkeä täysin vailla omaa ansiotani. :D Molemminpuoleisen trollailun siivittäminä selvisimme jollain keinolla markettiin, jossa saimme aikaan kiistan aiheesta pavut. Ilokseni kaupassa oli lisäkseni monta huivipäistä mamukollegaa, joiden läsnäolo vei edes osan huomiosta pois papudraamastani.

Usein kohtalonani Miyagissa on olla ainoa ulkomaalainen mailla halmeilla, mutta Shiogamassa on paljon etenkin Kaakkois-Aasiasta saapuneita maahanmuuttajanaisia, jotka työskentelevät Shiogaman lukuisissa kalankäsittelylaitoksissa, jotka muuten kärsisivät muuttotappioiden ja väestön ikääntymisen aiheuttamasta työntekijäpulasta. Shiogaman erinäiset säilykefirmat ovat riippuvaisia näiden naisten työpanoksesta, ja siltikään Japanin hallitus ja sitä kautta Miyagin prefektuuri eivät kohtele heitä maahanmuuttajina joille kuuluisivat maahanmuuttajien oikeudet, vaan Kaakkois-Aasiasta haalitaan työvoimaa sillä verukkeella että tyypit ovat tulleet Japaniin oppimaan Japanin kulttuurista eivätkä siis näin ollen pysyviksi japanilaisen yhteiskunnan jäseniksi. Työperäisen maahanmuuton sijaan kyseessä on Japanin näkökulmasta kenshuu eli työssä oppiminen, mikä on monella tapaa ongelmallista. Toisaalta kotimaakin tarjoilee sen verran tuhdin kimaran rasistisia julkilausumia, natseja, natsien kanssa poseeraavia kansanedustajia ja poliittisten päättäjien lietsomaa koko perheen islamofobiaa, että jää tämä kritiikin kärki melko tylpäksi.

Päädyimme papukiistassa lopputulemaan, pyydystimme viimeiset pidgeyt, menimme takaisin autoon joka oli iltapäivän aikana kuumentunut matkasaunaksi ja otimme suunnaksi Sendain. En ymmärrä, miten kukaan uskaltaa ajaa autoa Japanissa, koska Shiogamassakin on tarjolla tällaisia ylämäkisiä metrin leveitä tiesuoria, joilla suhaavat riisinviljelijöiden lava-autot, kahta kersaa pyörällä kuskaavat mammat, koulupukuiset nuorisojoukot, kumaraiset mummot, koiria ulkoiluttavat paapat ja tölkkikahvia siemailevat salarymanit. Yksi google streetview kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tässä siis pätkä kotimatkalta.



Illalla kävimme vielä okonomiyaki-paikassa. Sen pituinen se. On riennettävä katsomaan tänään Briteissä näytetty Emmerdale-jakso koska minulla on ongelma.

13 kommenttia :

  1. Voi jukra näitä sun postauksia :D aina lentää sen hetkiset juomat nenästä! Varsinkin tota teidän apina keskustelua hihitin tovin :'D vaikutatte niin koomiselta pariskunnalta!

    Tonnikalapatsaat on aika symppiksiä. Ja voi pokemon go, onneksi sain itseni jo irtaantumaan siitä (prkleen drowzeet ja rattatat)!!
    Temppelit ovat kovin kauniita, mäkin haluan japaniin!! (Hyvä että on varaa ees ottaa onnibussi kotiin viikonloppusin, köhköh..)

    Itse opiskelen nyt täällä vaasassa ja useimmiten tulee mietittyä voi miksi mä tätä teen :'D ehkä oon vaan laiska tai hidas oppija tai molempia, mutta ahdistaa kovasti kun tullut niin paljon asiaa pienessä ajassa. Saa nähdä kauanko täällä jaksan :''D ehkä tää on vaan kaamosmasennusta. On niin kylmä rumaa ja pimeää D:
    Hyvää syksyn jatkoa teikäläiselle!

    T: se sama ano muutamista postauksista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni koomisuus on varmaan välttämätöntä, että jaksaa kattella samaa tyyppiä kuudetta vuotta putkeen näissä vaihtelevissa asumisjärjestelyissä ja välimatkoissa. :D

      Kyllä säkin varmasti pääset Japaniin vielä monta kertaa, mäkään en ollut koskaan käynyt siellä edes matkalla ennen kuin muutin sinne. :3 Ja näin sempai-asemassa rohkenen sanoa, että ei kannata liikaa lannistua, vaikka aluksi (tai koska tahansa) oliskin hankalaa. Mulla oli melko kankea alku ja koin suurta huonommuutta kun itse aloitin japanin lukion jälkeen täysin nollasta ja monilla muilla oli vaihto-oppilas- tai edes kansalaisopistotaustaa, mutta yliopistossa japanin kakkoskurssilla koin valaistumisen ja siitä lähtien kaikki oli helppoa ja senseiden luottamuksenosoitukset boostasivat egoani. :'D Sorry niljaisa omakehuni mutta haluan vain painottaa, että alun vaikeudet ei tarkoita vielä mitään. Ihailin joskus monia itseäni edistyneempiä japanin opiskelijoita ja olin varma, etten koskaan pystyisi samaan, mutta se oli väärä luulo. Kujikenaide niin kuin japanissa sanotaan. :3

      Poista
    2. Mulla on vähän sama tilanne, melkein nollasta alotin ja monet juurikin olleet vaihdossa tai kielikursseilla. Ja sun kielitaidoilla omakehu onkin sallittua! :D toivon mukaan pääsen itse joskus samaan tilanteeseen tän kielen suhteen. Kiitos paljon tsempistä, eiköhän tää tästä! :)

      Poista
    3. Japanin alkeiskurssilla on aina ongelmana, että osalla porukasta on aikaisempaa taustaa ja osa aloittaa nollasta, mutta aika nopeasti se ero lopulta tasoittuu. Hang in there. T. Gandalf

      Poista
  2. Hei, täällä eräs joka käytti muutamankin illan tämän blogin läpi kahlaamiseen ja tunsi suurta sielujen sympatiaa, koska harrastuksiinsa kuuluu samaisen maan ikävöinti ja sen kielestä innostelu. Vaihtaroin siis itsekin muutama vuosi takaperin tuolla Kansain puolella ja matkalla on tarttunut mukaan myös yksi Mr. Shiga. Pystyn niin samaistumaan kaikkiin niihin tunteisiin aina syvästä rakkaudesta syvään kyrsiintymiseen, automatkoihin kahdestaan vuoristossa, japanilaisten perähikiäläisten kylien maisemiin, michi no eki -pysähdyspaikkoihin, ruokakuviin...

    En nyt aivan tiedä mikä pointti tässä oli tarkoitus olla, mutta jonkinlainen kiitollisuudenosoitus tämän blogin olemassaololle kuitenkin. Jaksakaamme siis sietää odotusta ja epävarmuutta, ennen kuin tiet tummasilmäisten tovereidemme kanssa taas kohtaavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otsukaresama. :D Kiva aina kuulla kohtalotovereista kun ei niitä oikein mediassa tai kylänraitilla näy. Tuntee itsensä vähemmän hulluksi. :D Kysyn sulta vinkit jos joskus päädyn Shigaan! :3

      Poista
    2. Joo, voin kyllä suositella Shigaa, vaikkei taidakaan ihan sun vakioreiteille osua. Siellon vuorta ja maisemaa, ja tietysti ainoa oikea Biwako. Puolueetonta ajattelua vääristävistä tilannetekijöistä huolimatta itärannikon auringonlaskut on olleet kauneimpia mitä oon Japanissa nähnyt. Toivon, että seuraava reissu osuis niin että näkis toriningen contestin, jossa liidellään omatekemillä lentohärveileillä järven yllä ja kisataan kuka on nopein.

      Mulla ei taas oo tullut Touhokussa käytyä, mutta kyllä vielä joskus! Mitä oon lukenut tästä blogista niin murre kuulostaa aivan ihanalta. <3

      Poista
    3. Shiga on Miyagista katsottuna aika kaukana, mutta mun poikaystävän sisko aviomiehineen asuu Kiotossa ja meillä on suunnitteilla sinne perhematka Peachilla, ehkä siinä ehtii käydä Shigassakin kääntymässä. :D En oo turistimassojen fani ja tykkään käydä vähän vähemmän populääreissä kohteissa niin näkee muutakin kuin muita turisteja selfiehommissa. Tiedän jopa ton toriningenin kun Arashin ohjelmissa oli joskus kauan sitten jotain toriningen-läppää. :D Ja muistan lukeneeni joskus että Shigassa on Chihayafuru-juna???? Chihayafuru-fanina olis kiva päästä sinne larppailemaan.

      Poista
    4. Jos on kokonainen päivä aikaa kuluttaa, niin Kiotosta kerkeää mainiosti tekemään ajeluretken Biwakon ympäri. :3
      Shigalla on muuten yllättäviä siteitä Suomeen. Nishiazaissa on asema nimeltä Nagahara, jolla on lempinimi Koti. Sitten jonkun michi no ekin (en nyt millään muista minkä) yläkerrassa on suomaisten esineiden näyttely. Oli hämmentävää kun sain tietää siitä, koska olin pysähtynyt siellä aiemminkin, mutta eipä olisi tullut mieleenkään että toinen kerros olisi omistettu Suomelle. :D Se saattoi tosin liittyä siihen, että Nishiazailla olis ollu jotain ystävyystoimintaa Tohmajärven kunnan kanssa, mikä on taas toisaalta vielä hämmentävämpää.
      Tuosta junasta en valitettavasti osaa sanoa mitään, kun en oo Shigassa kauheasti junilla liikkunut. :/

      Poista
    5. Suomi-yhteyksiä paljastuu aina mitä randomeimmista paikoista. :D Iwatessakin on Puutalo-niminen mökkikylä. Nyt jäi kiinnostumaan, mitä ovat nämä näyttelyn arvoiset suomalaiset esineet. :3

      Poista
  3. Taas mukava postaus, mutta pikkuisen jäi kaivelemaan tuo mamu-kommenttisi...Omasta mielestäni kannattaisi pitää erillään 1) laittomat siirtolaiset, jotka hakevat turvapaikkaa ilman mitään perusteita (ja näitähän Suomi on täynnä nykyään) ja 2) töihin tulevat siirtolaiset, joita kohdellaan todellisen statuksen vastaisesti (nämä sinun mainitsemasi työntekijät, joita on paljon myös Japanin hoitolaitoksissa...). No, toki tästä saa olla eri mieltä, mutta omasta mielestäni noin se vaan menee. Nämä jälkimmäiset ovat suojelun tarpeessa, mutta nuo ensin mainitut eivät ole.
    Ja mitä taas Shigan yhteyksiin Suomeen tulee, niin tässä on Muutama linkki. Shigassa on kai jokin suomalainen koulukin...
    https://shigafinlandclub.wordpress.com/
    http://sooo-dramatic.com/cate-event/2357


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan ymmärrä tämän kommentin pointtia, koska en maininnut sanallakaan Suomessa oleskelevia minkään statuksen maahanmuuttajia tai siirtolaisia vaan puhuin Suomessa esiintyvästä rasismista, joka rehottaa tämän hetken poliittisessa "keskustelussa". Mielestäni ei oo ok puhua karvalapsista, aavikkoapinoista ja kamelinnussijoista. Mielestäni ei oo ok, että natsitoimintaa selitellään turhautumisella maahanmuuttokeskusteluun. Mielestäni ei oo ok, että mutu-tuntumalla annetaan julistuksia islamista ja pelataan samalla äärijärjestöjen pussiin. Pointtini on, että ulkomaalaisena Japanissa reagoi välillä vahvasti kyseisen maan ulkomaalaisia koskettaviin ongelmiin, mutta ei Suomikaan mikään puhtoinen pulmunen ole. White privilegeni turvin voin vain tarpeen vaatiessa etäännyttää itseni näistä ongelmista Suomessa.

      Poista
    2. Pahoittelen kommenttini syrjintä -osuutta. Olisin kiitollinen, jos voisit poistaa kommenttini kokonaan.

      Poista