Sivut

perjantai 4. marraskuuta 2016

Skikkelig hyggelig



Rakas päiväkirja,

Olen taas sortunut huumeisiin. Uuden oppikirjan sivujen huumaava tuoksu, uusien sanojen viettelevä kuiske. Aloitin arabian opiskelun. Ostin kirjat ja aloitin. Japanissa kaikki kuulostaa tutulta ja sanat ja lauseet vain kulkee lävitseni. Arabia kuulostaa taikasanoilta. En osaa mitään mutta samalla olen ihan fiiliksissä tästä köyhästä kymmenen sanan sanavarastostani. Japanitaustasta on se hyöty, että arabian kirjoitusjärjestelmä ei pelijätä ja on muutenkin aika hyvä käsitys siitä, millaista näitä maailman työläimmiksi rankattuja kieliä on opiskella.

Geneerinen libanonilanen jumputuskin kuulostaa kivalta arabiaksi:



Arabian lisäksi olen liekehtinyt Norjasta, norjasta ja norjalaisista. Pakkonorja kouluihin. Kaiken pahan alku ja juuri on Norjan yleisradion reaaliaikainen nettisarja Skam. Olen obsessed & emotionally invested (tämä voisi olla myös omaelämäkertani nimi, tämä tai Liekehtivä hikari). Miten mikään sarja voi olla näin todentuntuinen ja kuumotteleva???? Weaves snatched, careers ended, when will your faves. Mun ei pitäisi koskaan katsella muuta kuin takka-dvd:tä koska tempaudun aina liikaa kaikkeen. Kieriskelen tuskissa ja feelsseissä ikään kuin nämä asiat tapahtuisivat minulle ja odottelen päivityksiä niin kuin viestiä palavien tuntojeni kohteelta 19-vuotiaana. Tätäkö yläasteen ruattinopettajani halusi, kun joka viikko piti kopioida kappaleen sanat vihkoon. Emme opiskelleetkaan koulua vaan elämää varten, koska elämässä yleensä tulee tilanne, jolloin täytyy pystyä seuraamaan norjankielisiä tekstityksiä Fritt famin opeilla. <3______<3 Takk, liksom!

Tässä kieriskellessäni olen toisinaan miettinyt, kuinka ihmeessä oon selviytynyt omasta lovelaiffistani ilman keuhkoveritulppaa tai halvausta kun nämä fiktiivisetkin edesottamukset niin ravistelevat minua. ::::D Poikaystäväni slash henkilääkärini onneksi jo ehti diagnosoida tämän tilani niin ainakin tiedän mistä on kyse. Minua vaivaa kuulemma Craziiri. Takk! Skål! Sille!

Täytän puolentoista kuukauden päästä 29, kenties Craziiri onkin siis oire jonkinlaisesta ikäriisistä ja yritän tämän sarjan avulla alitajuisesti elää uusiksi kaikki nuoruuden tuskani. Joita toki piisaa kun en valitettavasti ole ollut Ridge Forresterin tasoinen romantiikan ritari tai muutenkaan valloittavin muumi laaksossa. You say kännissä kalkkunaleikkeleisiin itkeminen Last Night I Dreamt That Somebody Loved Men tahdissa puoli viideltä aamuyöstä, I say perusviikonloppu 20-vuotiaana. :D

Akuutin craziirin lisäksi päiviini sisältöä ovat tuoneet kalatalouden kiemurat. Poikaystävällä on kohta edessään alansa kokka shiken eli valtion hallinnoima kansallinen koe, ja toimin hänen valmentajanaan. Romanssille ei ole sijaa kun vaadin puhelimessa selvitystä kalastusverkkojen materiaaleista, ekokalastusmerkin myöntämisestä tai ultaäänen käytöstä kalastuksessa.

Sellaista kuuluu minulle! Tästä syystä en päivittele ajankohtaisista kuulumisistani Suomessa. :D Ensi kerralla taas elokuun kuulumisia kunhan jaksan pienentää noi kuvat.

Sakanactionin uus Tabun kaze (Varmaankin tuuli) -musiikkivideo on muuten kiva:

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti