Sivut

torstai 17. marraskuuta 2016

Uusia kliseitä

Halla, hva skjer! Norja-intoni ei ole laantunut. Toisenlaisessa elämäntilanteessa olisin jo vuonoilla douppaamassa ja øyvindejä ja solveigejä vokottelemassa. Kjør på, vi kan ikke snu nå, han er en drittsekk, jeg får ikke sove når du ligger her og prater masse piss, før faen liksom ass, da. <3___<3 Norja on salakavalasti livahtanut lempikielteni listalle & I'm not even mad. Olispa Skam ollut olemassa kun olin 17, ehkä olisin silloin tehnyt ruattin läksyt vähän suuremmalla palolla. Fun fact: mummani on itse asiassa suomenruotsalainen, vaikka nämä skillit eivät olekaan minulle valitettavasti periytyneet koska kotiseudullani Härmänmaalla puhutaha tasa yhtä oikiaa kiältä ja sei oo suami eikä ruatti, mutta tämä vöyriläinen heritageni ei ole koskaan inspiroinut minua avaamaan grammatikia yhtä paljon kuin pitkäripsiset norjalaisteinit. ::::D

Jatketaan tähän maailmanlaajuisesti merkittävään elämääni pureutumista. Muistattako viälä elokuun! Sellainenkin kuukausi oli joskus. Yhtenä elokuun iltana bf soitti kotimatkaltaan että tuu kymmenen minuutin päästä juoma-automaatille. Sammutin ilmastointilaitteen ja jolkottelin juoma-automaatin kajoon niin kuin vanhoina aikoina Yamagatassa, jossa jouduin nousemaan autoon aina asuntolan lähistöllä olevan hammaslääkäriaseman juoma-automaatin luota ettei kielletty yhteydenpitomme paljastuisi. Niin kuin vanhoina aikoina Yamagatassa miinus kaikki jännityselementit. Kuten kaikissa eeppisissä Hollywood-romansseissa, päämäärätön iltahaahuilumme päätyi York-Benimarun (touhokulainen halpahalliketju) gamecenteriin, jossa pari kesälomalaista pelasi piirakanheittopeliä ja virka-asuinen poikaystävä yritti pyydystää siiliä ajan patinoimalla ufocatcherilla. Toisinaan elämäni on kasa japanilaisia kliseitä. Pisteenä i:n päälle hairahduimme vaihteeksi Kurazushiin, jossa tosin kaikkien kliseiden vastaisesti tilasin päähänpistona friteerattua kalmaria, mikä oli suuri virhe, koska sushi ja tirisevä rasvakasa eivät todellakaan sovi yhteen ja tuloksena olin antaa ylen koko kotimatkan.



Yhtenä iltana menetin malttini surkeassa karsinakeittiössämme. Kun salaryman salkkuineen kävi sisään etuovesta, istuin lattialla mittailemassa dashia, ja ennen kuin ovi kolahti kiinni, olimme jo ehtineet sanoa yhtä aikaa kigen warusou (näytät huonotuuliselta) ja ashita raamen ni shiyou (syödään huomenna raamenia). Olen bannannut raamenin ruokavaliostamme koska annokset on mulle järkyttävän suuria ja bf on ikuisella laihdutuskuurilla, mutta periaatteet murtuu Leopalacen keittiössä. Käytiin raamentamassa sellaisessa puljussa kuin Honkamado. Jos olet raameninystävä ja Iwakirissä (wtf) niin sinne vaan. Tuulettimen alla oli vetoisaa, raamenia oli liikaa, ulkona oli säkkipimeää. Puhuttiin mistä nyt ikinä tai oltiin hiljaa. Menin ekaa kertaa raamenpaikkaan saman tyypin kanssa viis vuotta sitten Yamagatassa. En juurikaan tuntenut tätä tyyppiä. Puhuttiin muuttolinnuista ja tilitin jostain tälle random tyypille. Mulla oli harmaa karvaponcho ja pihalla aika pysähtyi muutamaksi sekunniksi kun tämä random tyyppi tarrasi huppuuni ja käänsi sen oikein päin. Hengitys huurusi ja oli ehkä sumuista. Käveltiin kapeaa kujaa, jostain kajasti valokyltin heikko valo ja tämä random henkilö kysyi koska mulla on syntymäpäivä. Muistan nousseeni jollekin korokkeelle ja heilutelleeni hanskoja samalla kun sanoin, että täytän joulukuussa 24. Flipattiin molemmat kun selvisi, että oon sitä yli vuoden vanhempi. Täytän joulukuussa 29 ja toivoin eilen tältä random tyypiltä lahjaksi japanilaisen itunesin lahjakorttia, että voin ostaa sieltä Himeno Kaorukon Shouwa no inun ja Hoshino Genin Soshite seikatsu wa tsuzukun e-kirjana. Niin että loppujen lopuksi on hyvä, että joku keksi raamenin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti