Olkeren kiitos

Hilirimpsis! Tämä postaus sisältää uusia uutisia ja vanhoja juttuja. Hilpeä japanilainen toverini tuli ja meni. Käytiin Sopurahassa ja Lappajärvellä ja pelattiin aika monta erää älyvapaata mustapekkaa, jonka laadin veljeni ja tämän toverin kanssa vuonna 2008 teemalla SDP:n ehdokkaat Kauhavan vuoden 2008 kunnallisvaaleissa feat muutama muu ehdokas ja yhden ehdokkaan palanut varasto (jos asuu Kauhavalla, joutuu toisinaan hakemaan viihdykettä oudoilla konsteilla). Lappajärvellä satoi kaatamalla, mutta poikaystäväni oli haltioissaan kun veljeni onkeen otti kymmenen sentin eksoottinen järvikala nimeltä särki, ja maailman kenties huonoin korttipeli oli niin suuri menestys, että tyyppi sujautti yhden kortin lompsaansa vakio-onnenkalunsa seuraan ja viittaa nyt siihen nimellä My God.

Tältä näyttää, kun nofilter nomakeup noshower finnishgirl menee tirsoille lentokentän puupenkille. Yksi asia, joka minua tällä planeetallamme jaksaa hämmästyttää ovat ihmiset, joilla piisaa tarmoa laittautua lentokoneeseen. (?___?)

Jos ootte muuten koskaan miettineet, mikä olis sopiva suomenkielinen käännös otsukaresamalle, niin poikaystäväni käännösappi tarjoaa vastauksen: on kippis hyvää työtä. Nämä olivat viimeiset sanat, jotka turvatarkastuksen edessä vaihdoimme. En järjestänyt kohtausta. Koska kukaan ei oo kuollut tai muutenkaan iäksi menetetty ja tällaista on pikapuoliin luvassa:

Jepjop! Tempaisen Nagoyan kautta vanhaan kunnon Miyagiin, jossa vietän elokuun päivät seuranani gejigejit, tuskainen kuumuus, vielä tuskaisempi kuumus, mugicha ja yksi eliittikumppani. Hurraa! Niin ja Touhokun kesämeiningit. Listalla on ainakin Sendain Tanabata-matsuri, Akiu Onsen, Shiogaman sushi ja Kesennuman tyrskyt. Ja mahdollisesti jopa Gunma, koska gurunma de Gunma e on niin huono läppä (huonoimman läpän titteliä pitää tosin tällä hetkellä hallussaan meitsi teoksella sekai de hajimete no Mosubaagaaru ni naritai). Tällä kertaa en oo menossa Shindenin peräkammariin kuolemaan tylsyyteen ja elämään poikaystäväni äiteen aikataulujen mukaan, vaan päätettiin repäistä ja vuokrata valmiiksi kalustettu kuukausiasunto aaltopeltitalosta Sendain liepeiltä. Aaaaa!! Jos minulla olisi housut niin en niissä pysyisi. En oo ollut Japanissa melkein vuoteen. Tulivuoret ovat posahdelleet ympäri maata sangen aktiivisesti sitten viime näkemän. Syksyllä 57 ihmistä kuoli Ontakesanin purkauksessa Naganossa, Honshuun aktiivisin tulivuori Asama on sekin ilmeisesti vaihteeksi purkautumassa, Kagoshimassa Sakurajima jatkaa päivittäistä tussautteluaan ja naapuriprefektuuri Kumamoton Aso-vuori päästelee sekin höyryjä niin että alueella liikkumista on rajoitettu, Yakushiman lähellä olevan saaren asukkaat on olleet evakossa toukokuusta saakka tulivuorenpurkauksen seurauksena, Hakonen Oowakudanissakin tupruttelee kaikenlaista ja alueen vaaraluokitus on 3 eli alueelle on pääsy kielletty (evakuointimääräys annetaan korkeimmalla tasolla, joka on 5), mikä on vähän huonompi homma kun Hakone on Japanin suosituimpia turistirysiä ja elää pitkälti onsen-turismista, Azuma Fukushiman ja Yamagatan rajalla on sekin osoittanut purkautumisen merkkejä, ja jopa armas vanha tuttu Zaou Yamagatan ja Miyagin rajalla on tällä hetkellä suljettu, koska Okaman kraaterijärvi muuttui äkillisesti vihreästä valkoiseksi. Fun times. Jää perinteinen kesädoraibu Zaoulle tällä kertaa tekemättä.

Lisäksi Obon osuu jälleen visiitilleni, mutta viime vuoden obon landella oli sen verran stressaavaa, että tällä kertaa ajattelin lähettää poikaystäväni pariksi päiväksi esi-isiensä pariin ja viettää itse mässäilylomaa Sendain ravitsemusliikkeissä. Mutta sono toki wa sono toki eli palatkaamme näihin juttuihin sitten joskus kun on elokuu ja kaskaat huutaa mimmimmimmiiii.

Älkäämme siis katsoko aikaan tulevaan, vaan katsokaamme aikaan menneeseen. Poikaystävä toi nimittäin mukanaan muistikortillisen ikivanhoja kuvia, joista osa on peräisin muinaisilta reissuiltamme yli kolmenkin vuoden takaa. Poikaystäväin on aika paljon parempi kuvaamaan kuin meitsi. Siispä aloitan tällaisen tällaisen parin, kolmen postauksen pituisen nostalgiatrippijuttusarjan! Aika monissa näistä kuvista esiintyy myös meitsi aikana kun olin vielä salskea nuorukainen, joten jos naamatauluni tai muut ruumiinosani aiheuttavat allergisia reaktiota niin suosittelen muille sivustoille siirtymistä tässä vaiheessa. =(

Ekaksi vuorossa on Iwate. Roadtrippailimme itsemme Iwaten pohjoisosissa sijaitsevaan Ryuusendoun kalkkikiviluolaan maaliskuussa 2012. Tämä ei ollut loistokkaimpia ideoitamme. Lähdettiin matkaan aikaisin aamulla, oltiin luolalla jotain tunti ennen sen sulkemisaikaa ja kiiruhdettiin luola äkkiä läpi, koska ilta oli hämärtymässä ja vuoristossa oli liukasta ja ajoin lumimyrskyistä. Takaisin Yamagatassa oltiin pitkälle keskiyön jälkeen. Vielä nykyäänkin lollataan joskus vedet silmissä, kuinka sillon joskus tehomatkailtiin autolla Yamagatasta melkein Iwaten ja Aomorin rajalle ja takaisin (yhteensä 700 kilometriä ja suuri osa matkasta epämääräisiä vuoristoteitä) yhden vuorokauden aikana keskellä talvea.

Suomessa on ABC, Japanissa Michi no eki (tien asema). Tämä Michi no eki oli varsin creepy, koska se oli paitsi tehty alakoulun näköiseksi niin siellä myös kaikui tauotta kaikista kaiuttimista (ja todellakin kaikui koska oltiin keskellä ei mitään) jonkun 50-luvun lapsikuoron veisaamat koululaishymnit. Kusihommatkin piti hoitaa tämän veisuun säestämänä.

Minulla on usein naamallisia vaikeuksia elämässäni.

Joskus mietin, olisko Japani-kuvani tai -suhteeni jotenkin erilainen, jos olisin Iwaten korven sijaan rymynnyt Tokion valoissa.

Tämä oli sisäänkäynti. Oltiin ainoat asiakkaat.

Sisällä oli pimiää.

Ryuusendou on yksi Japanin syvimmistä luolista, ja onpa siellä sata metriä syviä järviäkin muutama kappale.

Byebye Ryuusendou. Touhokun korvessa matkaillessa parkkitilan puute ei ole ongelma.

Samaisen vuoden samaisessa maaliskuussa kävimme myös roadtripilla Niigatassa akvaariotunnelmissa. Tältä reissulta ei tosin oo montaakaan kuvaa. Akvaariot kuuluu erottamattomasti japanilaiseen deittiskeneen, joskin mä oon ravannut niissä ehkä vähän keskiverto deittailijaa enemmän biologipoikaystäväni kalamanian takia. Täällä Niigatan akvaariossa oli mielestään epälooginen esillepano, joten ilmeisesti emme tätä akvaariota sitten suosittele.　Japanin kuuluisin akvaario on Churaumi Suizokukan Okinawalla. Varmaan menetämme tajuntamme kumpainenkin, mikäli joskus päästään Okinawalle saakka. Poikaystäväni koska siellä on Churaumi Suizokukan ja minä koska siellä on sanshin-paappoja.

Tää kuoma oli mun soulmate, koska sillä on samanlainen pitkä nenä kuin itselläin.

Keväällä 2012 käytiin myös random kotiseutumuseossa Miyagissa, ja sieltä on jopa kaksi kappaletta kuvamateriaalia.

Ja sitten oli vielä tää epäonnen matka miyagilaiseen kukkapuistoon, jossa ei ollut kukkia mutta itseni telomiseen oivallinen kivi kylläkin.

Siinä oli kevät 2012 poikaystävän kamerasta! Seuraavassa postauksessa samaisen vuoden kesä, pysykää tuunattuina! Ja sit tarjolla olis myös jotain viime vuoden reissukuvia ja sit oonkin jo takaisin Japanissa ja uusilla reissuilla, jipii! Hupia on ollut ja hupia on tuleva. Erinomaisen toverin oon itselleni löytänyt, vaikka sitä pitääkin mennä lentokoneella katsomaan.

Sanainen arkku

Kolme asiaa! Ekaksikin Sense8. Yaaasss mama slay me yms. Olen lukenut fanficia matikan tunnilla ja perunut perjantai-illan baaritreffit katsellakseni Dr Whota kalsareissa, ja tämä sarja puhuttelee näitä puolia minussa. Jos mulla olisi treffit tiedossa niin varmaan peruisin ne tätä katsellakseni. Vaan eipä oo tiedossa treffejä nyt eikä koskaan koska poikaystäväni asuu 8000 kilometrin päässä hahahahahahahaaa huoh.

Tokaksi tässä kesäplaylist by raimoraimoraimo7.



Siellä pyörivät sulassa sovussa homohumppa, malilainen humppa, geneerinen elektrohumppa sekä Jonesin Tomppa koska tervetuloa musiikkimakuuni. Tuli vähän pitkä kun en osannut hillitä itseäni ja siinä on aluksi tollanen jammailuosuus, jonka omistan tässä kaikille niille vanhoille summer timeseille, kun toverini kanssa oli tapana pistää jalaalla koriasti siihen malliin, että eräänkin kerran saksalainen äänimies pisti Flow'n bäkkäripassit kourahan ja kutsui nauttimaan skumppaa Senor Coconut -yhtyeen kääpien kanssa (tilanne oli sen verran lollahduttava sekä kuumottava, että vedimme pikaiset päiväkännit ja keskustelimme Matti Nykäsestä). Pitkin iltaa tämä lolloyhtyeen saksalainen äänimies soitteli nokialaiseen halkooni, joka sitten lopulta hajosi bajamajassa, ja samaten hajosi Glitterin koruni, jonka palasia noukimme Suvilahden hämärtyvässä yössä festivaalikansan hajaantuessa koteihinsa. Tämä Senor Coconut -episodi tuli tarpeeseen, koska ensimmäinen iltani kyseisellä festivaalilla meni lähinnä itkuksi, kun deittini sanoi kavereidensa pitävän minua outona (tämä tapahtui siis edellisellä vuosikymmenellä, nykyisin en keksi parempaa kunniaa kuin olla outo kuivien tyyppien silmissä 8------D). Glitterin koru on hukassa ja dude kavereineen unholassa, mutta bäkkäripassi on yhä laatikossa ja Senor Coconut -trauma olemassa. Tarinan opetus on, että älä laita halpaa korua jos sinulla on jorauksellisia taipumuksia äläkä anna puhelinnumeroasi saksalaiselle äänimiehelle vaikka kuinka olis skumppaa päässä ja jos joku sanoo sinun olevan outo ikään kuin se olisi huonokin asia, ei oo sulle oikea hän. Juuh elikkäs tervetuloa tänne parisuhdevinkki- ja muistelointiblogiini eli toisin sanoen ei enempää tästä aiheesta.

Kolmanneksi kansalaisopiston lukukausi on päättynyt ja mulla on vieroitusoireita japanin opettamisesta. Pitäis saada opetusvideon pausettamista tai partikkeleiden ympyröimistä suoraan suoneen. Näin kovia aineita ei kuitenkaan kesäaikaan ole tarjolla, ja siispä turvaudun blogini suomiin keinoihin.

Listasin käteviä japanilaisia sanoja! Sellaisia, joiden kautta voi kurkistaa japanilaiseen elämänmenoon ja mielenmainsemaan tai tehdä vaikutuksen pubivisassa. Tässä listassani on nyky-Japanissa paljon käytettyjen sanojen lisäksi runollista vuodenaikasanastoa, koska edellisessä elämässäni olin luultavasti haiku-piirissä viihtyvä japanilainen eläkeläinen.

Arashi (荒らし): Internet-trolli. Tulee sanasta arasu (aiheuttaa vahinkoa) ja on siis eri asia kuin myrskyä tarkoittava arashi (嵐).

Chara-o (チャラ男): Mies jonka harrasteisiin kuuluvat hiustenlaitto, solarium, goukon-ryhmätreffit sekä ankara muijien pokailu. Tällaista smoothia mutta limaista käytöstä kuvataan adjektiivilla charai. Tulee sanasta charachara, joka tarkoittaa metalleista lähtevää kilkattelua.

Futamata (二股): Deitata kahta ihmistä yhtä aikaa. Kolmea ihmistä on sanmata, neljää yonmata ja niin edelleen. Verbi on futamata o kakeru.

Gyaku-gire (逆ギレ): Kun mokannut tyyppi alkaa raivota siitä, että mokasta huomautetaan.

Hitokara: Hitori karaoke, yksin karaokessa käyminen. Poikkikseni kävi usein tempaisemassa muutamat soolot odotellessaan bussini saapumista.

Ikemen: Komia mieshenkilö. Tulee sanoista ikeru (olla hyvä) ja men (naama, etupuoli).

Ikumen: Kersojensa hoitoon osallistuva isä. :-----D Tän sanan olemassa olo johdatti mut graduaiheeni äärelle, joten lainaanpa tässä graduani: Sanassa ikumen yhdistyvät kasvatusta tarkoittava iku sekä kasvoihin tai englannin kielen men-sanaan viittaava men. Sana tuo vahvasti mieleen komeaa miestä tarkoittava uudissanan ikemen ('hyvät kasvot'), mikä antaa sille posiitivisia vivahteita: ikumen on ikemen; ikumen on miehekäs, nuorekas, cool. Sana levisi suuren yleisön tietoisuuteen nopeasti: vuonna 2015 japaninkielinen Google-haku termillä tuottaa lähes kolme miljoonaa tulosta. Vuonna 2010 raati valitsikin ikumenin yhdeksi jokavuotisen uudis- ja hittisanojen palkinnon (Shingo ryuukōgo taishō) saajista. Palkinnon vastaanotti vanhempainvapaalle jäänyt neljän lapsen isä ja julkkis Tsuruno Takeshi, ikumen itsekin. (Shingo ryuukōgo taishō 2010) Ikumen-ilmiön myötä isien roolista keskustellaan mediassa yhä aktiivisemmin, ja monet Tsuruno Takeshin kaltaiset julkkiset ovat ilmoittautuneet julki-ikumeneiksi antaen siten kasvot vaihtoehtoiselle tavalle toteuttaa maskuliinisuutta ja isyyttä. Ansioituneita julkisuuden ikumeneja jopa muistetaan Ikumen of the Year -palkinnolla (Ikumen of the Year 2014). Mielestäni tarve kehittää uudissana hoivaavalle isälle kertoo kuitenkin omaa kieltään siitä, millaisena vanhemmuuteen liittyvät sukupuoliroolit yhä nähdään Japanissa: hoivaava äiti on äiti, hoivaava isä on ikumen.

Izui: Kun jokin ei sovi tai tuntuu oudolta. Tää on tosin Miyagin murretta ja Miyagin rajojen ulkopuolella hyödytön.

Kabe-don: Kun kääpä nojailee kuumottavasti seinään yhdellä kädellä ihan muijan naamaetäisyydellä ja suoltaa suustaan jotain lolloa. Tää alun perin mangasta tuttu ilmiö villitsee japanilaisteinejä tällä hetkellä siihen malliin, että siltä on vaikea välttyä, mikäli koskaan eksyy japanilaisen televisioviihteen pariin. Mikäli kabe-donissa nojailijan roolissa on nainen, on kyseessä vastakkainen kabe-don eli gyakukabe-don.


Tämä vaatekauppa Ginzassa tarjosi rytkyjen lisäksi kabe-donia. Ikemen poolokauluksessa kuiskaa että sugoi niatteru yo, nande sonnani kawaii no (toi sopii sulle tosi hyvin, miks oot noit söpö). :-------------D

Kagerou (陽炎): Kuumuudesta väreilevä ilma kesällä.

Karakkaze (空っ風): Vuorilta puhaltava hyytävä viima talvella.

Kazabana (風花): 'Tuulikukka', kevyesti tuulessa leijailevat lumihiutaleet kirkkaana talvipäivänä.

Komorebi (木漏れ日): Puiden oksien läpi siivilöityvä auringonvalo.

Kero: Kudasai touhokuksi! Esim. kite kudasai (tule tänne) on touhokuksi kite kero. Yamagatan uus maskotti on nimeltään Kitekero-kun. Se on liikkis Yamagatan muotoinen viheriä matkalaisolio. Kun asuin Tokiossa, Yamagatan uus matkailunedistämiskampanja Yamagata biyori (山形日和, hyvä sää mennä Yamagataan) pyöri Shinjukun ja Shibuyan asemalla ja aiheutti minulle suurta sieluntuskaa.

Kusaikire (草いきれ): Hiostavan kuuma kesäilma pitkässä heinikossa.

Kusamakura (草枕): 'Ruohotyyny', yöpyminen poissa kotoa.

Moe (萌え): Kirjakielessä kasvin silmu, slangissa ankara liekehtiminen anasioista/henkilöistä etenkin animen ja mangan maailmassa. Itse olen viime aikoina ollut niin yasss slay mama slay aiheesta hakamat, että Doctor Miyagi diagnosoi taudinkuvakseni akuutin hakamamoen (ja kieltäytyi tulemasta Suomeen hakama päällä, dou you even love me????). Moen kohteen nähdessään liekehtijöitsijää voi kohdata moeshi, moe-kuolema. Liekehtiä moesta on moeru ja kuolla liiasta moesta on moeshinu.

Nanpa (lausutaan nampa): Iskeminen ja pokailu julkisella paikalla. Tokiossa kovia nanpa-mestoja ovat Shibuya, Shinjuku ja Ikebukuro. Kevään tultua Shinjukussa on melkein mahdotonta käydä ilman että siinä aseman tai Yodobashin nurkalla on joku chara-o tai gyaru-o täydessä nanpa-valmiudessa. Harjoittaa nanpaa on nanpa suru ja joutua nanpaamisen kohteeksi on nanpa sareru.

Nantonaku: Jotenkin vaan ilman sen kummempaa syytä. Esim.
A-san: Maji onna nanpa shitee kibun da yo naaa. (Mua huvittaa himona iskeä naisia.)
B-san: E, nande? (Miks?)
A-san: Nantonaku. (Huvittaa vaan.)

Pikupiku: Kun sieraimet värähtelee nuuskiessa. :D

Utakata (泡沫): Vaahto veden pinnalla. Katoavaisuus.

Utsusemi (空蝉): Kaskaan tyhjä kuori. Runoissa tämä lihallinen ja katoavainen maailma.

Warikan (割り勘): Laskun maksaminen puoliksi. Tarjota on japaniksi ogoru (kun tarjotaan samassa tai alemmassa sosiaalisessa asemassa oleville) tai gochisou suru (kun tarjotaan itseä ylemmässä sosiaalisessa asemassa oleville).

Yama warau (山笑う): 'Vuori nauraa', keväällä kun vuorten rinteet alkaa viheriöidä.

Yokorenbo (横恋慕): Varattuun henkilöön ihastuminen. Ihastus ilman vastakaikua on kataomoi (片思い) ja epäonnistunut lempi shitsuren (失恋). Niin ja kataomoin vastakohta on ryouomoi　(両思い).

Tässä on yamagatalainen viinakauppa, jonka tarjontaa ihailin aamukuudelta talsiessani yöbussilta korealaiselle toverilleni.

Helmikuinen aamunsarastus ja Yamagatan jalkapallojoukkue Montedio! Montedion liput liehuu pääkadun tolpissa, mutta sekään ei korreloi menestyksen kanssa. Tämä kyltti lupaa Montedion tuovan kuumaa tunnelmaa Yamagataan ja se ilmestyi tohon toissa talvena kun vain kolmen muun joukkueen äkillinen tappio saattoi pelastaa Montedion alempaan divariin putoamiselta. :D Joukkueen paidoissa lukee Tsuyahime, joka on yamagatalainen riisimerkki.

Tässä on Shimokitazawan raittia. Tuli nämä hoodsit melko tutuksi Komabassa asuessani, kun jouduin käymään junalla Shimokitassa kaupassa.

Toukyou daigaku degozaimasu. Toudain portilla oli aina vartija sanomassa ohayou gozaimasu ja otsukaresama ja viisomassa tietä autoille.

Tässä on shingon-buddhalainen temppeli ja sen mopedi Yamagatassa.

Tässä on Yamagata ja kosmos kukkapurkissa.

Tässä on loittoneva pukumies ja lähenevä vuori Yamagatassa.

Yamagata ja jumalten valo ja aseman ruma neuvostotorni.

Taivaalta hiipivä ilta ja Yamagata the city that mostly sleeps.

@ My Place

Tässä mä sillon asuin.

Minulla on myös jalaat.

Tokion suvessa tääkin tanttu oli liian kuuma, Seinäjoen suvessa sais olla toppahaalari???

Tämän kanssani samalla bussilla Tokiosta Sendaihin matkanneen paapan vappuswag puhutteli minua.

Swagista puheen ollen ostin Shimokitasta tämän omgcoolsugoikakkoiiobaasan-paidan. <3____<3 Sitten asuntolan pesukone pilasi sen ja nyt se elää enää muistoissani ja tässä webkameraotoksessa. Goodbye my friend, goodbye my lover.

Kero kero, sanoi japanilainen sammakko. Kaeru no ko wa kaeru, sammakon lapsi on sammakko, sanoo japanilainen sananlasku.

Aaaa olispa tää päivä nyt ja aina! Kohtasin Yamagatassa monenlaista naamaa mukaan lukien poikaystäväni, mutta lempparini taitaa kyllä olla tää hanami-kojullani asioinut valkoinen akita.