Sivut

torstai 30. tammikuuta 2014

春よ、来い


Lukukauden viimeisen koulupäivän jälkeen kun asuntolan pihamaata saapastelin ja katseeni maasta kohotin niin mitä silimäni näkivätkään: yksinäinen ume-/japaninaprikoosipuu ilmikukassa! Iltaisin henki huuruaa kun pesen hampaita peilin edessä, mutta ylihuomenna on helmikuu ja kevät hiipii jo vaivihkaa puihin ja jos en oo varuillani niin ehkä jopa rintahani. Vaikka koulunkäyntini olikin syyslukukauden osalta melkoinen floppi, minkä vuoksi olen tässä jokusen hetken viettänyt itsesäälin lautehilla saunoen. Kakkoslukukaudella mä tsemppaan! Mikäli Toudai ei passita mua takaisin sinne mistä tulinkin koska oon liian vähä-älyinen. (T_T;) Kondo koso (=ensi kerralla/tällä kerralla todellakin) ja muita kuuluisia viimeisiä sanoja.

Tänään kun sateen jälkeen viipotin kauppaan ostamaan tofua ja seesamiöljyä niin märässä betonikaupungissa tuoksahti melkein toukokuu. Ja mikroillallis-okawaani (tahmaisesta riisilajikkeesta ja sekalaisista lisukkeista valmistettu ruokalaji, omassani oli lähinnä takenoko-bambunversoja koska olen paitsi hiiri niin myös panda) koristi pieni kalapuristeesta taiteiltu umen kukka.


Japanilainen ruokaestetiikka saa tipan linssiini. ;___;

Pientä haikeuttakin on jo aistittavissa, sillä kevät on täällä hajaantumisen aikaa. Huhtikuu merkitsee Japanissa uuden lukuvuoden alkua, ja kevään tultua koulusta valmistuneet katoaa kukin omaan suuntaansa siinä samassa silmänräpäyksessä jossa kevätmyrsky ravistaa sakurankukat puusta. Tällä kertaa asia liippaa itseäni likeltä, sillä armas poikaystäväni valmistuu maisteriksi. Suhteemme laatuun tämä tuskin (fingers crossed) suuresti vaikuttaa, sillä se on jo valmiiksi kaukolaatuinen (tosin näyttää pahasti siltä, että tyypin ensimmäiset kolme vuotta valtion leivissä kuluvat kaukana Miyagin Kesennumassa, joka tuhoutui tsunamissa niin pahoin ettei junat kulje sinne vieläkään, mutta sen verran olen elosta oppinut, että aika on vaan aikaa ja välimatka välimatkaa ja jos niihin ei pysty suhtautumaan tietyllä tyyneyden ja uteliaisuuden ja lollahtelun sekamelskalla niin sitten ei ole muiden kansallisuuksien kanssa heilasteleminen tai muutenkaan kamalasti kotoaan poistuminen.) Mutta ne sen labralaiset! Oon kovin tykästynyt labralaisiinsa, etenkin viime aikoina kun puhuin boifurendoni kanssa facetimessa mihin kellonaikaan tahansa niin se on aina labrassa paahtamassa graduaan ja niin on muutkin labralaiset, joten saan heidän läsnäolonsa ja kuorsauksensa ja kommenttinsa ja lentosuudelmansa kaupan päälle.


Asiasta kukkaruukkuun. Asuntolaelo syö miestä. Ovea ei saa sisäpuolelta lukkoon, ja seinänaapurini on nyt useamman kerran pelmahtanut vahingossa sisään matalaan majaani ja kääntynyt nopeasti kannoillaan. Toinen seinänaapurini räppäsi eilen aamuviiteen että move yo ass??? Tämä samainen Yalen kasvatti ei aina vedä vessaa eikä myöskään kuivaa naamanpesunsa aiheuttamia vesilätäköitä käytävältä. Itse olen juurikin se kuiva suomalainen, joka perisuomalaiseen tapaan noudattaa jokaista sääntöä viimeiseen pykälään; siivoaa toisten sotkut, myrkyttää torakat ja hankkii omista rahoistaan yhteiskäyttöön käsisaippuat ja vessaharjat. Vaan ei enää! Tai siis joo, aion vastaisuudessakin putsata naapurini ralliraidat ja viedä aulasta pois sinne kuulumattomat pullot, mutta yhtä sääntöä olen päättänyt rikkoa: mulle tulee yövieras! ^___^ Majoitan parin viikon päästä Yamagatasta saapuvaa korealaista toveriani, jolla on shuukatsu käynnissä (shuukatsu = shuushokukatsudou = työllistymisaktiviteetit = yliopiston kakkos- ja kolmosvuosikurssilaiset vetää puvut päälleen ja ravaa firman luukulta toiselle markkinoimassa naamaansa ja käsinkirjoitettuja ceeveitään, jotta voisivat heti valmistuttuaan siirtyä smoothisti koulutusputkesta uraputkeen).


Asuntolaeleganssiamme. Odotan innolla sitä elämänvaihetta, jossa mulla on taas oma vessa ja käsiä ei tarvi pestä keskellä käytävää. Kuvasta pilkistää myös suihkukoppi, joita on kaksi kappaletta.

Toverini poistuttua siirryn itsekin Yamagataan, jossa valokuvaan ja myyn poikaystäväni figuurit amazonissa, ilakoin korealaisen toverini sekä fukushimalaisen toverini kanssa, ja otan sitten yöbussin Shinjukuun, josta junailen itseni suoraan Naritan lentokentälle, jossa nousen lentokoneeseen ja matkaan lomalle maahan nimeltä Suomi!





En oo tainnut koskaan laittaa kuvaa japanilaisesta lounaslaatikosta eli bentousta, joten siinäpä marketin kahden ja puolen euron halpisbentou.

Huomasin, että vuodesta 2011 saakka minua Japanissa palvelleessa rupussa prepaid-puhelimessani on yhä tallessa kaikki sillä koskaan otetut kuvat. Tässäpä niistä muutamia.


Tämä on onsen. En muista mikä ja missä mutta onsenpa kuitenkin.


Tämä on kaskaan raato.


Tämä on shokeeraava kuva, jossa moraalittoman paljastavasti pukeutunut japanilainen mieshenkilö on tarttunut kattilaan.

4 kommenttia :

  1. "Moraalittoman paljastavasti pukeutunut japanilainen mieshenkilö" = boifurendo? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku ihan ok random jolla on ridge forrester -kampaus!

      Poista
  2. Kiitos, Siiri tästä! Tuli valtava ikävä ja tuska pidättäytyä lentolippujen tilaamisesta. Huhtikuu 2011 Kiotossa oli ikimuistoinen! http://www.loimiajakuteita.blogspot.fi/2011/04/sakura.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oivoi, Kiotoon olis kyllä kiva päästä sakura-aikaan! Tai oikeastaan mihin tahansa aikaan. :D Ehkäpä minäkin vielä joskus saan aikaiseksi lähteä visiitille läntisen Japanin puolelle.

      Poista