Sivut

tiistai 7. tammikuuta 2014

Kagayaku hito

Ihahaa! Tai hihiin niinku japanilaiset heppaset sanoo. Hevoosen vuasi koitti minulle vanhassa narisevassa talossa tatamilattialla Ishinomakissa Miyagin prefektuurissa. Jalat kotatsusta lämpiminä ja kädet mandariinista tahmaisina. Mereltä puhaltava keskitalven tuuli kahisutti bambuaitaa ja kolisutteli liukuovia. Seinällä naurava Shouwa-keisari nosti hattua.

Ishinomaki on tuttu teeveestä, koska vuonna 2011 puolet kaupungista hautautui tsunamin alle. Mikään matkailijoiden suosikkikohde se ei siis ole. En oo kamalasti Yksityisyyden Verhoani tässä blogissa raotellut ja tuskin raottelen jatkossakaan, mutta yhden jutun joudun kai nyt paljastamaan. Tadaaa: Japanilaista on elämässäni paitsi riisinkeittimeni ja kamerani niin myös poikaystäväni. Puhuttakoon siitä tässä vaikkapa nimellä......................... RIDGE.(.......sorry 8-----D) Ridge oli paras kaverini Yamagatassa, joten mistään uudesta tuttavuudesta ei ole kyse. (Toim. huom. kyseessä ei myöskään ole Miura-san ok!!!) Enhän mä nyt alle kolmen vuoden välein pysty uusia merkityksellisiä ihmissuhteita muodostamaan härregyyd. Ishinomakiin menin, koska Ridge on sieltä kotoisin. Kuumotteleva perhetapaaminen siis.

<pölinää aiheen vierestä>Olen havainnut, että tämmöset suomijamppojen ja muun maan jamppojen väliset heilastelut aiheuttavat joissakin yksilöissä silmitöntä roadragea intterneetin valtateillä. Tehkötäköön siis selväksi, että toki alunperin Ridge halusi kaveerata kanssani koska näki siinä keinon päästä käsiksi Sinun suomalaisiin verorahoihisi, mutta toveruutemme syvetessä häntä on alkanut kiinnostaa myös ilmaiset suomalaiset marjat. Itse taas halusin ehdottomasti alistavan ulkomaalaisen miehen, joka käskee selostaa tv:n tapahtumat kun ei niitä hellan äärestä näe. :) Toisin sanoen eipä tää japanilaisen jampan deittailu oo sen eksoottisempaa kuin suomalaisenkaan, mitä nyt puhutaan keskenämme pelkästään japania ja temppeliin sattuessamme Ridge käy taputtamassa käsiään ja pyytämässä hengiltä mulle suojelusta. En myöskään oo saanut suomalaisista traumoja ja turvautunut siksi ulkomaalaiseen, vaan aikaisemmista seurustelukumppaneistani mulla on paljon mainioita muistoja ja hyvää sanottavaa, vaikka erinäisistä syistä eri teitä nyt talsimmekin.

Niin ja musta ei oo tullut mitään japanilaismiesten mielenlaadun asiantuntijaa tahi muutakaan meediota enkä todellakaan pysty vastaamaan kysymykseen, millaisia japanilaiset on seurustelukumppaneina. Ridge valmistuu kuukauden päästä meribiologian maisteriksi, vietti lapsuutensa ja nuoruutensa judosalilla, tykkää hmoottoripyöristä, eläimistä, tavaroiden tuunaamisesta ja järjestelystä. Random Yuuto Ehimestä tai Hideaki Sapporosta voi tykätä ihan eri jutuista ja olla muutenkin erilaisia, ylläri ylläri. Loppukaneettina voisin sanoa, että keskimäärin japanilaiset on oikein mainioita kuomia. Kulttuurieroja lieventää akateeminen taustani Japanin tutkimuksessa, se että me voidaan aina puhua toisen äidinkielellä sekä se että judokasvatuksen aiheuttamasta hyperkohteliaisuudestaan huolimattakin Ridge on aika länsimaisesti ajatteleva veikkonen.</pölinää aiheen vierestä>

Miyagissa oli mukavaa. Aattona istuttiin monta tuntia tatamilla kotatsun ääressä syömässä mandariineja ja katsomassa Kouhakua (paikalliset uuden vuoden euroviisut, joissa humppa raikaa ja serpentiiniä ei säästellä): Kitajima Saburou saapui lavalle lohikäärmeen selässä, perheen isä kaatoi sakea kuppiini ja sanomalehdelle ja kaikki lollasi, kun ensin en ollut tajunnut, mitä rakkasei (maapähkinä) tarkottaa, ja kun ne tuotiin pöytään niin huudahdin, että näähän on niitä mitä ne Disneyn oravat syö. Ii ne, Shiiri-san, sanottiin. Tuntui jotenkin epätodellisesta, että joitakin vuosia sitten mä istuin luokassa kädet hikisinä odottamassa vuoroani pitää parin minuutin puhe, jonka olin kirjoittanut hapuilevin harakanvarpain suuriruutuiselle ainekirjoituspaperille täysin tietämättömänä siitä, että tällasiinkin tositoimiin vielä joutuisin.

Ensimmäisenä iltanani sytytin buddhalaiselle alttarille kaksi suitsuketta isovanhempien kuvien eteen. Varvistelin, että näkisin shintolaiselle kamidana-alttarille jumalia varten asetetun vesi- ja sakekupin. Söin joka aamu uuden vuoden mochia ja zouni-keittoa. Sanoin tadaima ja okaerinasai. Etsin taivaalta otavaa ja näin tähdenlennon. Kävelin laatikoilta näyttävien parakkirivistöjen ohi. Halasin koiraa. Iltaisin kylvin yhteisessä kylpyvedessä (mulle sanottiin, että voisin mennä ensimmäisenä, mutta kieltäydyin ja sanoin että meen viimeisenä ja pisteeni nousivat, woohoo). Joskus öisin makasin valveilla ja kuuntelin kuinka tanuki (japanilainen supikoira) ahersi ikkunan takana.



Uudet ystäväni Taki-chan ja Tsumu-chan!!



Bokujou Raamen (=Laidunraamen)!! Paikan erikoisuus on maitoon keitetty raamen, jota en peruskoulun maitoperunoista traumatisoituneena kuitenkaan nauttinut vaan raamenkonservatiivina misoraamenin mahaani ryystää rykäisin. Jos paikan sisustusta ihmettelette, niin alkuperäinen Bokujou Raamen tuhoutui , mutta hiljattain paikka avasi uudestaan autokoululta tyhjilleen jääneissä tiloissa. Tällasta on arki tuhoalueella.



En ostanut tätä tuotetta.



Tällasissa uimakopin kokosissa parakeissa monet kotinsa menettäneet yhä asuu. Puut on monin paikoin katkeilleet ja kuihtuneet keloiksi.



Tässä oli ennen suuri omakotitaloalue. Nyt siinä on vain joutomaata ja suuri hautausmaa.



Sellaista oli Ishinomakissa. Nuhjuista, tuulista, autiota, ahdistavaa, surullista, kuitenkin jollain tapaa kodikasta ja niin kovin sympaattista.

Ja lopuksi vielä muutamat riskit maisemat matkalta Miyagista Yamagataan, koska Touhoku on suurin ja kaunein.



Ja tässäpä vielä Touhokun kartta, hurraa:

12 kommenttia :

  1. Kiitos kun jaoit tiedon Ridgestä kanssamme! Kuulostaa oikein hurmaavalta ja hyvän hiuskuontalon omaavalta veikkoselta.

    Mutta mites tämä vanhempaintapaaminen Japanissa? Tarkottaako se että naimisiin täytyy mennä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä oli kuulkaas heti kotiovella viis yakuzaa mua aseella osoittamassa että nyt se häämekko päälle perkele! Toisin sanoen ei ollut mitään avioitumiskontekstia tässä tapaamisessa ja se oli selvää kaikille osapuolille. Myös niille vanhemmille. Jotka mut luokseen ihan itse kutsuivat koska luonnollisesti tällanen ulkomaanelävä kiinnostaa. Jos olisin japanilainen niin juttu olisi ehkä toinen, mutta tällasessa kauhavalais-ishinomakilaisessa suhteessa kun ollaan niin tehdään asiat omalla tyylillä.

      Poista
  2. Ihan huikee postaus, kiitti! Vähän rivien välistä on tullut kyllä luettua, että jotain teerenpeliä siellä taitaa paikallisen kanssa olla. ;-) Hieno homma, että pääsit tapaamaan perheen.

    Koskettavia kuvia Ishinomakista. Ja upeita nuo lumiset vuoristomaisemat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mulla aina jää näitä kommentteja huomaamatta. D: Mutta kiitosta! Vähän mietin että onko näistä vispilänkaupoista tarpeen täällä blogissa mitään mainita mutta tulipan nyt tehtyä tää ulostulo lopulta kuitenkin. :D

      Poista
  3. Kyllä, Tohoku on parasta. Akita oli Yamagatan tapaan onnekas ollessaan toisella puolella saarta, mutta silti porukka näyttää puhaltavan samaan hiileen prefektuurista riippumatta... myös baseballissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakutenin kannattajajoukoissa on aina tilaa yhdelle kauhavalaisellekin. :D

      Poista
  4. Minä täällä taas hei :D vaihtohakemukseni on edistynyt sen verran, että sain tänään kutsun parin viikon päästä tulla haastatteluun :DDD nyt vielä kun treenaan suullista ulosantiani sen verran, että saan ne haastattelijat vakuuttumaan vaihdon tarpeellisuudesta ja tarkoituksen mukaisuudesta niin sitten japan here I come ;) hihih

    onko nuo koirat muutes shiba inuja? ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeee! Ja huuh, onneksi Suomessa ei pahemmin harrasteta noita haastatteluja tai muuten en olis päässy varmaan Lapuaa kauemmas.

      Koirat on poikaystäväni sanoin tada no inu eli pelkkiä koiria. :D Rotunsa on mysteeri mut pystykorvaisia ne ainakin on.

      Poista
    2. Hehe pitää toivoa, että puutteelliset artikulaatiotaitoni tulevat vakuuttamaan raadin :D siihen päälle tietenkin vielä kauhia jännitys.. no nähtävästi ne kurmoottaa vain ~15min niin kyllä siitä selviää, mutta pitäisi sitten osata selittää vain järkevistä asioista, että ei mene sitten aiheen ohi ja hups aika onkin jo loppu..

      taisit joskus mainita, että pidät attack on titanista
      https://www.youtube.com/watch?v=NQkgmHEA5_E
      näyttääkö ne oikeasti tuommosia mainoksia siellä telkkarissa? :D

      Poista
    3. Mainostaminen on täällä vähän toista luokkaa ku rakkaassa pohjolassamme, ei piisaa möreä-ääninen mies tai dubattu saksalainen. :D Ja attack on titan on aika suuri juttu just nyt! Ostin kaupasta Levin teekeksejä. ::::::::D

      Poista
  5. Postausidea! Tuon tuostakin pläjäyttelet noita "ääniefektejä" japaniksi tekstiin. Tee niistä ihan oma pikku postaus! Käsittääkseni japanissa on omat "kirjoitetut äänensä" aika monelle maailman asialle ja ilmiölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mä en oo jotenkin huomannut niitä kamalasti pläjäyttelisin. :D Mutta kokeellaha! Palaan aiheeseen lähipäivinä (ehkä).

      Poista