Japanilaiset on kansa, joka ei osaa relata ilman käskyä. Sitä varten keksittiin Golden Week, kansallisten vapaapäivien smörgåsbord jollon juhlistetaan muunmuassa perustuslakia ja vehreyttä. Moni vapaapäivistä on vaihtanut nimeä vuosien saatossa, ja niiden sisältö on sivuseikka. Pääasia on, että lomapäivä on kansallinen, jotta yamada- ja tanaka-sanit vois huoleti jättää kellokortin leimaamatta kun kerran kaikki muutkin. Televisiossa näytetään kuvaa lentokentiltä ja lomaruuhkista ja haastatellaan tyyppejä lomasuunnitelmista. Television voimalla Golden weekista tulee kollektiivinen.
Vappupäivänä mulla oli mustat sukkahousut ja lyhythihainen mekko ja Tokiossa tuli kuuma. Bussi poimi mut pilvenpiirtäjän juurelta, ja aloitin kuuden tunnin istumalihastyöskentelyn kohti Miyagia. Söin onigiria. Sakuroiden esi-isät oli vielä kukassa Fukushiman vuorilla. Päivä oli kirkas ja Adataran tulivuoren huippu näkyi selvästi. Fukushiman vuoristolla on jotenkin erityinen paikka syömmessäni, koska kun ekaa kertaa tulin Japaniin vuonna 2011 niin vasta rankkasateista höyryävät vuoret luotijunan ikkunasta nähtyäni alkoi tuntua, että tänne kannatti tulla. (Saavuin sillon just kun taifuuni pyyhkäisi maan yli ja kaikki junat oli peruttu ja istuin tuntitolkulla ypöyksin Tokion aseman lattialla kolikkopuhelimen vieressä yltä päältä hiessä ja oksennusmoodissa ja vailla tietoa siitä, miten mun on tarkoitus päästä Yamagataan.)
Sendaissa oli vielä viileää. Pidin sadetta Family martin katoksen alla enkä meinannu tunnistaa mun poikaystävää kun se tuli suoraan töistä ja sillä oli puku päällä. :D Japanissa joidenkin ammattikuntien pitää tunnistautua käyttämällä komiaa rintanappia, ja valtion virkamies on yksi näistä. Oltiin huomaavinamme, että asiakaspalvelijat taipui astetta syvempiin kumarruksiin kun takissa kiilui virkamiehen merkki. Täällä kun ihmisten arvo määritellään titteleissä.
Ekaa kertaa izakayassa virkamiehen kanssa! :D Jos satutte joskus Miyagiin, niin
Marutoku on mainio paikallinen mereneläviin erikoistunut izakaya-ketju!
Ishinomakissa oli aloitettu veden pumppaaminen riisipelloille, minkä johdosta kaikki tienoon sammakot oli kömpineet piiloistaan ja pimeän tullen niiden kurnutus oli korviahuumaavaa. Välillä talossa särisi lamput kun vesipumput imi kaiken sähkön. Päivisin taivas oli korkealla ja iltaisin täynnä tähtiä. Kerran koiraa ulkoiluttaessani melkein tipahdin riisipellon vesiojaan. Popsittiin kuivattua kalmaria ja pelattiin Ni no kunia kalsareissa ja käytiin rautakaupassa verkkareissa. Poikaystäväni isä toi mulle vaihteeksi joka päivä kaakkua. :'D
Yhtenä päivänä jopa vaihdettiin kalsarit treffiasuun ja käytiin katsomassa 1600-luvun laivan rekonstruktiota! Laivan nimi on San Juan Bautista ja sen rakennutti Sendain lääniherra Date Masamune vuonna 1613. Laivalla seilasi sekalainen samurai-joukkio Ishinomakista Meksikoon. Laivan yhteydessä on pieni teemapuisto, jossa saattoi käydä katsomassa 20-minuuttisen pukudraaman laivamatkan vaiheista simulaattorissa, jonka penkit heilui ja tärisi kun laiva kamppaili myrkyssä. Olin että yhyy ja poikaystäväni dissasi reaktiotani, koska se vietti toissa kesänä kolme viikkoa hikisessä purtilossa Kyuushuulla keräämässä jotain näytteitä.



Aattelin, että tällanen häikäistynyt merirosvoilme vois sopia tunnelmaan!
Teemapuistossa mainostettiin myös pian järjestettävää San Juan -festivaalia, jonka yksi vetonauloista on
cm-songu no jo'oo, mainoslaulujen kuningatar, jolla on kuulemma nimissään tuhansia mainoslurituksia. Ishinomaki is where it's at! :D

Tässä oli ennen koulu. Nyt siinä on vaan tsunamin painosta vääntyneitä puita.


Tsunamirojua.



Pysähdyttiin keskellä tuhoutunutta omakotitaloaluetta, jonka tyhjyydessä liehui siniset koinoborit. Raunioista puski yksinäinen narsissi.

Ishinomakin vilkasta katukuvaa. Poikaystäväni on kotoisin Ishinomakin syrjäkyliltä. Kauhavan kasvattina voitan silti landepaukkukilpailun, Ishinomakissa on sentään elokuvateatteri ja jokunen ravintola.



Sekalaisia tunnelmia poikkiksen kotoa.



Riisinviljelyä auton ikkunasta.

Käväistiin matkalla Sendaihin Matsushimassa vilkaisemassa lokkien pesimäsaarta! Haju oli karsea ja lokki ruikkaisi auton ikkunaan mutta I regret nothing.


Ei hullumpi sää Matsushiman halki ajelemiseen. Vuoroveden paljastamalla rannalla oli tyyppejä kyykkimässä sankoineen kaivelemassa asari-simpukoita, mikä hieman trollasi seuralaistani, koska asarin pyydystäminen on tänä vuonna kielletty ja Matsushiman kalakannat kuuluvat vastuualueeseensa.


Shiogama.

Sendai! Sendai on varmaan ainoa paikka Japanissa, jossa voisin kuvitella joskus jopa asuvani. Tässä kohtaa kamerani akku myös loppui, joten vipat kuvat on rupuista ipod-laatua.
Fukushiman auringonlasku.
Sain lahjaksi poikaystäväni vanhan pääsykoelipukkeen, koska en voinut lakata lollaamasta tolle sen kulmakarvattomalle 17-vuotiaalle judo-obsessoituneelle versiolle, joka näyttää siltä niinku olis ottamassa valokuvaa nuorisohuligaanielokuva Crows Zeron koekuvauksia varten. :D
Miyagiin palaan jälleen parin viikon päästä, sillon ollaankin matsuri-tunnelmissa!
Ja koska havaitsin kävijämäärieni hieman nousseen viime aikoina niin tervettä tuloa keitä ikinä sitten olettekaan!