Oodi Fukushimalle

Tie poikaystäväni kotikonnuille käy Fukushiman halki. Yli pilviä peilaavien riisimattojen ja ohi lähes kahteen kilometriin kohoavien tulivuorijonojen. Uutisoinnin perusteella on maailmalle ehkä välittynyt kuva, että Fukushima on ydinvoimala Japanissa, mutta tosiasiassa Fukushima on pinta-alaltaan Japanin kolmanneksi suurin prefektuuri, joka ennen vuotta 2011 oli tunnettu lähinnä riisistä ja hedelmistään. Sitten tuli ydinvoimalaonnettomuus, joka muutti kaiken. Fukushiman rannikon talous nojasi vahvasti ydinvoimaan, jota ei enää ole. Sisämaan elinkeino puolestaan on painottunut maatalouteen, mutta voimalaonnettomuuden jälkeen Fukushima-merkintäisten tuotteiden kysyntä on romahtanut. Säteilymääriä mitataan ja osa Fukushimasta on kauempana voimalasta kuin naapuriprefektuurien reuna-alueet, mutta silti mäkin katson, että kurkkuni tulee Miyazakista eikä Fukushimasta.

Valitettavasti karttaminen ei rajoitu vain fukushimalaisiin tuotteisiin. Fukushimalaisista on tullut monille spitaalisia. Uskotaan, että säteily tarttuu. Säteilyalueilta muihin prefektuureihin evakkoon lähteneet kohtaavat syrjintää ja ennakkoluuloja. Eräskin toverini just kertoi, kuinka oli Kiotossa osunut matkamuistopuotiin yhtä aikaa fukushimalaisen perheen kanssa. Omistajamummo oli udellut lapsosilta että mistä nämä ovat tulleet ja lapsoset olivat vastanneet että Fukushimasta. Mummo oli haukkunut perheen likaiseksi ja käskenyt tehdä ostoksensa sukkelaan. Etenkin vanhan kulttuurin alueella lännessä syrjinnällä on pitkät perinteet, joten sinällään ei mitään uutta nousevan auringon alla, mutta onhan se silti kohtuutonta, että ensin menee ehkä koti ja elinkeino ja sitten vielä ihmisarvokin.

Kuvasin Fukushimaa liikkuvan bussin ikkunasta. Oon ajanut vuoden sisällä Fukushiman halki 16 kertaa. Keskellä päivää ja keskellä yötä. Siitä on tullut mulle melko rakas maisema ja tila, jonka korkeita vuoria katsella toiveikkaana kun oon matkalla perille ja jonka pimeyteen kietoutua kun oon matkalla pois. Rituaaliin kuuluu myös kuunnella lempiyhtyeeni Qurulin Fukushima-inspiroitunut kappale Soma, jota en nyt saanut tähän upotettua mutta joka on kuunneltavissa tästä. (Nää mun kuvat menee muuten aina alkuperäistäkin tuhnummaksi tässä blogisivulla kun oon kämmäri, mutta ne on klikkaamalla katseltavissa albumimoodissa.)



Seuraavassa jaksossa ollaan perillä Miyagissa! Luvassa sammakoita ja koirakavereita sekä tuulahdus japanilaista kesämuotia ala miehekäs japanilainen mieshenkilö miehekkäässä verkkarit&kumpparit-päivänasussa! Kirsikkana kaakun päällä äänitaideteokseni Riisipellolla suhisee!