Vappupäivänä mulla oli mustat sukkahousut ja lyhythihainen mekko ja Tokiossa tuli kuuma. Bussi poimi mut pilvenpiirtäjän juurelta, ja aloitin kuuden tunnin istumalihastyöskentelyn kohti Miyagia. Söin onigiria. Sakuroiden esi-isät oli vielä kukassa Fukushiman vuorilla. Päivä oli kirkas ja Adataran tulivuoren huippu näkyi selvästi. Fukushiman vuoristolla on jotenkin erityinen paikka syömmessäni, koska kun ekaa kertaa tulin Japaniin vuonna 2011 niin vasta rankkasateista höyryävät vuoret luotijunan ikkunasta nähtyäni alkoi tuntua, että tänne kannatti tulla. (Saavuin sillon just kun taifuuni pyyhkäisi maan yli ja kaikki junat oli peruttu ja istuin tuntitolkulla ypöyksin Tokion aseman lattialla kolikkopuhelimen vieressä yltä päältä hiessä ja oksennusmoodissa ja vailla tietoa siitä, miten mun on tarkoitus päästä Yamagataan.)
Sendaissa oli vielä viileää. Pidin sadetta Family martin katoksen alla enkä meinannu tunnistaa mun poikaystävää kun se tuli suoraan töistä ja sillä oli puku päällä. :D Japanissa joidenkin ammattikuntien pitää tunnistautua käyttämällä komiaa rintanappia, ja valtion virkamies on yksi näistä. Oltiin huomaavinamme, että asiakaspalvelijat taipui astetta syvempiin kumarruksiin kun takissa kiilui virkamiehen merkki. Täällä kun ihmisten arvo määritellään titteleissä.
Ekaa kertaa izakayassa virkamiehen kanssa! :D Jos satutte joskus Miyagiin, niin Marutoku on mainio paikallinen mereneläviin erikoistunut izakaya-ketju!
Ishinomakissa oli aloitettu veden pumppaaminen riisipelloille, minkä johdosta kaikki tienoon sammakot oli kömpineet piiloistaan ja pimeän tullen niiden kurnutus oli korviahuumaavaa. Välillä talossa särisi lamput kun vesipumput imi kaiken sähkön. Päivisin taivas oli korkealla ja iltaisin täynnä tähtiä. Kerran koiraa ulkoiluttaessani melkein tipahdin riisipellon vesiojaan. Popsittiin kuivattua kalmaria ja pelattiin Ni no kunia kalsareissa ja käytiin rautakaupassa verkkareissa. Poikaystäväni isä toi mulle vaihteeksi joka päivä kaakkua. :'D
Yhtenä päivänä jopa vaihdettiin kalsarit treffiasuun ja käytiin katsomassa 1600-luvun laivan rekonstruktiota! Laivan nimi on San Juan Bautista ja sen rakennutti Sendain lääniherra Date Masamune vuonna 1613. Laivalla seilasi sekalainen samurai-joukkio Ishinomakista Meksikoon. Laivan yhteydessä on pieni teemapuisto, jossa saattoi käydä katsomassa 20-minuuttisen pukudraaman laivamatkan vaiheista simulaattorissa, jonka penkit heilui ja tärisi kun laiva kamppaili myrkyssä. Olin että yhyy ja poikaystäväni dissasi reaktiotani, koska se vietti toissa kesänä kolme viikkoa hikisessä purtilossa Kyuushuulla keräämässä jotain näytteitä.
Aattelin, että tällanen häikäistynyt merirosvoilme vois sopia tunnelmaan!
Teemapuistossa mainostettiin myös pian järjestettävää San Juan -festivaalia, jonka yksi vetonauloista on cm-songu no jo'oo, mainoslaulujen kuningatar, jolla on kuulemma nimissään tuhansia mainoslurituksia. Ishinomaki is where it's at! :D
Tässä oli ennen koulu. Nyt siinä on vaan tsunamin painosta vääntyneitä puita.
Tsunamirojua.
Pysähdyttiin keskellä tuhoutunutta omakotitaloaluetta, jonka tyhjyydessä liehui siniset koinoborit. Raunioista puski yksinäinen narsissi.
Ishinomakin vilkasta katukuvaa. Poikaystäväni on kotoisin Ishinomakin syrjäkyliltä. Kauhavan kasvattina voitan silti landepaukkukilpailun, Ishinomakissa on sentään elokuvateatteri ja jokunen ravintola.
Sekalaisia tunnelmia poikkiksen kotoa.
Riisinviljelyä auton ikkunasta.
Käväistiin matkalla Sendaihin Matsushimassa vilkaisemassa lokkien pesimäsaarta! Haju oli karsea ja lokki ruikkaisi auton ikkunaan mutta I regret nothing.
Ei hullumpi sää Matsushiman halki ajelemiseen. Vuoroveden paljastamalla rannalla oli tyyppejä kyykkimässä sankoineen kaivelemassa asari-simpukoita, mikä hieman trollasi seuralaistani, koska asarin pyydystäminen on tänä vuonna kielletty ja Matsushiman kalakannat kuuluvat vastuualueeseensa.
Shiogama.
Sendai! Sendai on varmaan ainoa paikka Japanissa, jossa voisin kuvitella joskus jopa asuvani. Tässä kohtaa kamerani akku myös loppui, joten vipat kuvat on rupuista ipod-laatua.
Fukushiman auringonlasku.
Sain lahjaksi poikaystäväni vanhan pääsykoelipukkeen, koska en voinut lakata lollaamasta tolle sen kulmakarvattomalle 17-vuotiaalle judo-obsessoituneelle versiolle, joka näyttää siltä niinku olis ottamassa valokuvaa nuorisohuligaanielokuva Crows Zeron koekuvauksia varten. :D
Miyagiin palaan jälleen parin viikon päästä, sillon ollaankin matsuri-tunnelmissa!
Ja koska havaitsin kävijämäärieni hieman nousseen viime aikoina niin tervettä tuloa keitä ikinä sitten olettekaan!
heheh minäkin heti kahtoin, että tuossa kuvassa oli kyllä Crows Zero tunnelmaa :D
VastaaPoistaEn tiedä, onko se hyvä vai huono juttu etten oo ainoa joka näkee tän yhtäläisyyden. :D
PoistaTodellakin ilmetty Crows Zero!! ihana
VastaaPoistaJa Ninokunia kalsareissa, olen kade!
Pitää ottaa kaikki ilo irti kalsareista vielä kun lämpötilat on alle 30 astetta!
PoistaKysyisin yhtä juttua, jos sopii! Kun oma oppikirjani selittää asian epämääräisesti tarkemmin asiaa avaamatta ja sanakirja heittelee silmille sianpäitä ja kärsiä, niin ajattelin että Siiri-chan osaa paremmin! :D
VastaaPoistaPartikkeli 'yo'. "Reippautta lisäävä partikkeli, sijoitetaan lauseen loppuun). Siis häh? Jos haluat ilmaista asian reippaasti niin lätkäset lauseen perään ...yo? Missä yhteydessä tätä oikeasti käytetään? Ei ihan mee kielellisesti tasapaksun suomalaisen jakeluun tämän partikkelin funktio...
Huuh. :D Yo on taas näitä japanin kielen hienouksia, joille ei oo mitään suoraa käännöstä ja jonka käytöllä sisällön sävy muuttuu. Partikkelin funktio on oman sanottavan vahvistaminen. Se oma sanottava voi olla esim. käsky, ehdotus tai jokin puhekumppanin lausahdukseen liittyvä vastatoteamus. Nyanssi on sellanen, että minä sanon nyt jotain sellasta, minkä oletan olevan sinulle uutta tietoa ja haluan sinun olevan vastaanottavainen tälle tiedolleni. Jos sanon vaikka, että reizouko ni keeki ga arimasu niin se on vaan toteamus että jääkaapissa on kaakkua. Jos taas lisään perään yo, tulee nyanssiksi sellanen, että jääkaapissa on kaakkua ja voit sen sieltä syödä. Jos sanon että watashi ni wa mou nanimo nai niin se tarkottaa että minulla ei oo enää mitään. Jos lisään perään nda yo niin se tarkottaa että byhyyyy mulla ei oo enää mitään tajuutteks te.
PoistaKäytön kanssa kannattaa olla varovainen, koska kyseessä on tuttavallinen puhekielen partikkeeli, joka ei sovi kirjoitettuun tekstiin (paitsi siis kavereiden tekstarit ja twitterit yms) eikä itseään ylempiarvoisten puhutteluun. Aika vähän tulee mieleen sellasia tilanteita, joissa yo olis kieliopillisesti pakollinen (esim. mou kaette ii desu vs mou kaette ii desu yo, kumpikin tarkoittaa että voit jo lähteä mutta ensimmäinen on sävyltään tosi kylmä eikä ota vastapuolta huomioon kun taas jälkimmäinen on ehdotus), kun taas montakin sellasta tilannetta tulee mieleen, jossa yo särähtää pahasti (esim. jos sanoo pomolle wakarimashita yo niin sävy ei oo mikään käyn reippaasti tuumasta toimeen -tyyppinen vaan joojoo kyl mä tajusin oo jo hiljaa siinä). Jos ei oo varma käytöstä niin kannattaa mieluummin jättää käyttämättä, kyllä sen käytön sitten myöhemmin oppii kun kielikorva kehittyy. Oon huomannut, että monet tykkää viljellä tätä ikään kuin varmuudeksi, mikä ei oo hyvä taktiikka.
Toivottavasti tästä selityksestäni nyt sai jotakin selkoa. :D
PS. Tässäpä vielä joitakin esimerkkejä käyttötavoista.
Poista- Nanda yo = wtf, yo ilmaisee tässä turhautumista
- Soto ame futtemashita yo = ulkona satoi vettä, yo ilmaisee tässä uutta tietoa ja tilanne vois olla vaik sellanen että tyyppi jarmo tulee pihalta eteiseen jossa gunilla on just lähdössä ulos ja jarmo lausuu nämä sanat ikään kuin kommenttina nähtyään gunillan pihavarustuksen ja gunilla tästä sit poimii että ahaa otanpa siis sateenvarjon.
- Shikkari shiro yo = Ryhdistäydy hyvä ihminen, yo on tässä käskyn painotus
- Kinou karaoke itta yo = kävin eilen karaokessa, yo on tässä nyanssiltaan sellanen että kuulkaas tätä juttuani kuomat
- Tabete mite, tottemo oishii yo = maistapa tätä, tää on tosi hyvää lupaan sen, yo merkitsee tässä tietoa, jonka uskon olevan kuulijalle uutta ja tätä hyödyttävää. Tällaset mielestäni kuulijaa hyödyttävän uuden tiedon tarjoaminen edellyttää, että loppuun tulee yo, muuten lause on outo.
Härregyyd! Tyhjentävä vastaus, kiitos! :) Selvensi asiaa tosi paljon! Kaiken tuon sinun selostuksen jälkeen = älä käytä :D
PoistaAloin nyt epäilemään tuota omaa nihongo opustani, että onkohan se juurikaan se paras alkeiden opiskeluun... Muutamat ekat kappaleet on tosi hölmöjä asioiden ja lauseiden jatkuvaa toistoa, eikä niissä juuri oo mitään järkeä. Toisaalta, onko olemassa kielten opiskeluun tarkoitettua kirjaa, jossa ihan ensimmäiset kappaleet olisi jotain muuta, kun "HeiolenPerttiOlensuomalainen.Yksikahvikiitos.Kiitos.Olehyvä.Mitäkuuluu?TämäonvaimoniRaili." :D Verbeistäkin puhutaan tarkemmin vasta kappaleessa nro 9... Lisäksi ärsyttää, ettei krjan sisällysluettelossa ole mainittu kappaleiden kielioppiasioita! Nimim. pläräily on elämäntehtäväni
Sattuisitko tietämään, mistä voisi etsiä language tandem paria japanin opiskeluun? Ehtona ois ehkä natiivia enemmänki se, että henkilön englannin kielen taito olisi tasolla, että kommunikaatio kieliasioista (ja muutenkin) hoituisi ilman ongelmia. Yritin yhdeltä nimeltä mainitsemattomalta sivulta etsiä, mutta en hirveästi ilosta hypi ainakaan vielä. Yhden potentiaalisen ehdokkaan hylkäsin, kun näytölle pamahti viesti "What mean verb?" Ihan kivaa ja mielenkiintoista kommunikointia: oma englanti on 4/5, japani 1/5 ja vastapuolen japani 5/5, englanti 1/5... Hämmentää ja kummastuttaa laskea oma englanti ihan ala-astetasolle! :D
Mulla ei oo kokemusta alkeiden itseopiskelusta enkä tiedä mikä kirja sulla on nyt käytössä, mutta ajattelisin et esmes Genki vois olla ihan ok kirja siihen hommaan, vaikka se kummallisesti sivuuttaakin kirjakielen ihan kokonaan. Englanninkielisissä kirjoissa on tosin se ongelma, että englanti on huomattavasti kauempana japanista rakenteellisesti ku suomi, jollon monet kielioppiselitykset ei oo suomalaisen kannalta optimaalisia. Ja useimmat alkeisoppikirjat on suunniteltu nimenomaan Japanissa japania opiskeleville, joten sanastossa opetellaan kaikkea epäinspiroivaa niinku kynä ja kumi ja skenaariot liittyy liikaa koulumaailmaan. Mut japani on kuitenkin niin fraasiutunut kieli, että mun mielestä aluksi kannattaa opetella niitä lauseita ulkoa vaik se onkin puisevaa puuhaa. Luova ehtii olla sitten myöhemmin. :D
PoistaLuulis noilta erilaisilta kirjeenvaihtosivuilta löytyvän tyyppejä, kun aika monet japanilaiset kuitenkin haluaa sen coolin ulkomaalaisen kanssa päästä jotain puhumaan. Mut kielitaidon osalta ei kannata kamalasti odottaa, se on monella just tota tasoa. :D Kieliopilliset termit varsinkin on monella varmasti tosi hakusessa, mutta se on musta ihan ymmärrettävääkin kun esim. verbi on japaniksi doushi, joten ei toi verb varmaan monelle sano kamalasti mitään vaikka muuten oliskin edes jonkinlainen englannin kielen taito. Olkaamme armollisia! :D
Täällä yksi uusi lukija paljastaa stalkkauksensa!
VastaaPoistaLöysin tän sun blogin joku aika sitten en-edes-muista-mitä-kautta, ja oon kyttäillyt siitä asti näitä ihastuttavia kuvia ja tekstejä Japanista ja kasvatellut omaa reissukuumetta siinä sivussa. Niin ja ilahduttavaa huomata myös, että ei vissiin kannata suuremmin huolestua, vaikka kokeekin jatkuvia WTF Japan -olotiloja opiskelun lomassa! Oon kylläkin itse vielä hyvin aloittelija kielen opiskelun suhteen (ekat 100 kanjia opiskeltu oih<3), mutta tuntuu, että mitä enemmän tuohon kieleen ja kulttuuriin perehtyy, niin sitä suurempi hämmennys iskee... :D
Tämän Suuren Paljastuksen myötä lisäilen itseni näkyväksi lukijaksi enkä ehkä ole enää ihan niin creepy stalkkaaja! :D
Jee! n__n Mua aina jänskättää, että minkälaiset tyypit näitä juttujani lukee ja persoonaani taivastelee, niin kiva kuulla tälleen epäanonyymisti. (^^)
PoistaJapani on musta just sellanen että mitä enemmän tietää niin sitä enemmän tietää ettei tiedä vielä mitään, mut ainakin pysyy mieli vetreänä vielä eläkepäivilläkin kun haastetta piisaa. :D