Merikuri

Sinne meni joulu, sinne meni vuosi. Viime joulun vietin poikaystävän xl-kalsareissa Yamagatassa. Tämän joulun vietin Seinäjoella suurimmaksi osaksi tonttulakki päässä, koska en jaksanut pestä limaista fledaani. Toisinaan ihmettelen itsekin, kuinka en oo tämän pahemmin vanhapiikautunut (vuonna 2009 olen nähtävästi ilmaissut ihmissuhdetilanteeni sanoin "kestofeilaamiseni ihmiskohtaloiden yhteenkietoutumisen kentällä tunnetaan") kun oon tällanen hikinen hikky. :----D Yhtenä yönä minulta tuli verta nenästä, koska läppäri kaatui naamaani korjatessani Nyanko-sensei-tyynyni asentoa. Menneisyydessäni olen myös jäänyt jumiin Ruisrockin bajamajaan sekä laittanut libressen kääremuovit kuumalle hellalle, josta saimme silloisen poikaystäväni kanssa niitä veittellä raaputella pitkin iltaa. Kun olin yläasteella, säikähdin uuden vuoden rakettia niin että peruutin suoraan ulkoroihuun ja kenkäni syttyi palamaan. Näistäkin pienistä takapakeista huolimatta jatkan menestyksen tavoittelua.

Tässäpä joulutunnelmia kuvan muodossa.

Iskän jokavuotinen joulukuusi. Sorppa pikaotos poikaystävälle whatsapissa -laatu.

Joulunaama.

Jouluhauta.

Joulukuu 2013.

Että sellaane vuasi! Tein monia uusia juttuja. Asuin japanilaisessa perheessä, kävin yukata päällä matsurissa, valmistin itse dashin-liemen kuivatusta kalasta ja merilevästä, opetin kansalaisopistossa. Aloitin gradun. Tein myös monia vanhoja juttuja. Roadtrippailin Akitassa, ryypiskelin opettajieni kanssa, itkin Naritan lentokentän vessassa. Kaikista päivistä ja hetkistä lempparini oli varmaankin se elokuun perjantai-ilta, kun poikaystäväni tuli töistä ja sanoi että Siiri laita kengät jalkaan koska nyt mennään. Oli pimeää ja ympäröivät vuoret välähteli välillä äänettömistä salamoista. Tarkoitus oli vain käydä nopeasti lähimmässä Family martissa ostamassa sinä iltana ilmestyneet Shingeki no kyojin -arvat, mutta palkinnot oli jo loppuneet kaikista lähiseudun kaupoista, joten viivyttiin tällä reissulla lopulta aamuneljään. Söin Ministopin ranskanperunat sekä meno- että tulomatkalla.

Tattis kaikille, jotka ovat näitä jorinoitani jaksaneet tänäkin vuonna seurata! n__n Mulei oo mitää tähärellistä asiaa mutta nähärähän silti enski vuanna! Olen siunannut internetiä läsnäolollani jostain vuodesta 98 kun perustin virtuaalisen virtahepohoitolan expagelle, nyt on liian myöhäistä perääntyä. Ehkä meen vuonna 2015 jälleen Japaniin, ehkä en! Sitä ennen aion mennä veljieni kanssa jonnekin Britannian kolkkaan kippistelemään. Minulla on myös ongelma: olen vaihto-opiskeluaddikti. Jos olisin muutaman vuoden nuorempi ja aika monta tonnia rikkaampi, lähtisin vielä kolmannen kerran ulkomaille jonnekin englanninkieliseen maahan. Salainen haaveeni on löytää takin taskusta 10 000 euroa, jättää ankea ja varaton laitoksemme ja lähteä suorittamaan maisteria alani johtavaan kouluun Soasiin (School of African and Oriental Studies) Lontooseen. Haaveissani minun ja kansainvälisen tutkinnon välissä on toki vain taloudellinen tilanteeni eivätkä esim. älylliset ja akateemiset vajavaisuuteni sekä yleinen kämäisyyteni.

Päätän vuoden kuvalla ystävästäni laatikossa.