Sivut

torstai 5. helmikuuta 2015

Suomijapanilove

Oon ollut tämän kääpäsen kanssa yli kolome vuotta! ^___^



Kolme vuotta on lyhyt aika, mutta tähänastiset sangen monimutkaiset olosuhteemme huomioon ottaen tällekin suoritukselle voi jo parit umeshu-maljat nostaa. Ensiksi asuimme vuoden samassa asuntolassa. Poikaystäväni oli asuntolaan työsuhteessa ja suhteemme oli järjestyssäännöissä kielletty, joten keinomme olivat monenlaiset. Yamagatassa kehittyivät sekä kieli- että hiippailutaitoni. Asuntolan tiukat säännöt kyllä enemmänkin houkuttelivat pahoille teille kuin niiltä pois. Jukkapalmun virkaa toimitti usein ykköskerroksen nurkan varjoissa Mariko-sanin katsetta pakoileva random tyyppi. Hollantilaisen toverini poikaystäväkin viihtyi asuntolassamme kaksi viikkoa putkeen eikä Mariko-san huomannut mitään. :D Joka tapauksessa asuntolavuosi oli kuumotteleva. Asuntolavuoden jälkeen asuttiin vuosi eri puolilla maapalloa. Aikaero on 7 tuntia. Poikaystäväni kävi Suomessa kerran. Sitten pakkasin kamani ja muutin Tokioon. Poikaystäväni asui yhä kuppaisessa asuntolassa Yamagatassa. Enpä olis japanin opinnot aloittaessani uskonut, että vielä joskus olisin kaukosuhteessa japanilaisen kanssa Japanissa, mutta tulipahan sekin koettua. Lukemattomia tunteja bussissa. Syksy oli mielenterveyttä koetteleva. Kuljin asuntolaan hätäuloskäynnistä ja ikkunasta. Jumitin yksin huoneessa sillä välin kun poikaystävä teki gradua labrassa. Vuodenvaihteessa käytiin ekaa kertaa Ishinomakissa. Olin viettänyt kaks viikkoa hikikomorina muutaman neliön asuntolakopissa ja auton ikkunan takana kohoavien lumisten vuorien tuoma vapaus oli huumaavaa. Kevät oli valoisampi. Kirsikkapuut kukki, poikaystäväni tuli valituksi valtion virkaan ja muutti takaisin Miyagiin mummonsa vanhaan peräkammariin. Käytiin huonekalukaupassa sillä mentaliteetilla, että kaiken tämän paskan jälkeen ollaan tässä vieläkin, joten miksei oltais vastaisuudessakin. Kesällä muutin itsekin Miyagin kammariin ja aloitin arkielon poikaystäväni äiteen kanssa. Kaskaat kuoli, lentokone lensi, lehdet lakastui, talvi tuli ja tässä ollaan vieläkin.

Ehkä nää ankeat asumisolosuhteet onkin menestyksemme salaisuus. Ei oo varaa kainostella, jos huoneessa on yhden hengen sänky ja vessassa läpinäkyvä haitariovi. :D Vaikka en kyllä todellakaan visioinut tätä nykytilannetta kun ulostauduin ravitsemusliikkeestä kohmeiseen iltaan maassa josta olin lukenut kirjoista ja haaveillut vuosia mutta joka oli silti totena vieras ja tämä vielä melko vieras tyyppi tarrasi hupustani ja käänsi sen oikein päin.

Tai ehkä tästä olosuhteet huomioon ottaen melko draamattomasta suhteemme tilasta on kiittäminen sitä, että olemme kummatkin kuivakkoja nörttejä, jotka viettävät aikaansa mieluummin hiljaa kuin huutaen. Poikaystäväni liekehtii edelleen Neon Genesis Evangelion -figuureista ja itseäni ei mikään fiktiivinen tai faktuaalinen tekele ole puhutellut samalla tavalla kuin eräs neljän miljoonan sanan eeppinen fanfic (jonka luettuani en kyennyt lukemaan HP-canonia loppuun koska kaikki oli väärin ja jonka pariin palasin tuossa yksi päivä kymmenen vuoden jälkeen tarkoituksenani harhauttaa itseäni vain vähäsen seminaarityön ja gradun aiheuttamasta tuskasta ja vilkaista että oliko tää nyt edes niin hyvä kuin silloin 18-vuotiaana tuntui ja vastaus on että todellakin on ja nyt oon taas niin syvällä tässä ficissä että herra mun vereni ja nyt on pakko lopettaa tästä aiheesta puhuminen tai muuten feelsit vievät minut mennessään :D).

Joskus heikkoina hetkinä Japanissa ärsyttää kaikki, mutta on nää japanilaisen kanssa jakamani kolme vuotta olleet silti antoisia myös niistä kulttuurieroista johtuen eikä ainoastaan niistä huolimatta. Mieleeni ei oo jäänyt montaakaan puhtaasti kulttuurista syntynyttä erimielisyyttä. Poikaystäväni on kasvatuksestaan johtuen perusjapanilaista ehkä asteen hartaampi shintolainen. Musta on kivaa kun se ostelee mulle suojeluksia ja soittaa temppelissä kelloa että taipaleeni olisi onnea täynnä. Elon tiellä on sopivasti vaihtelua, kun lollatessani poikaystävälleni joka valmistautuu hakemaan temppelistä maksullista manausta (harai) itselleen ja uudelle autolleen se sanoo, että lollaa vaan, mutta joudut kyllä itsekin seuraavan kerran Japanissa käymään manattavana mikäli autossa istua mielit. Sen sijaan mikä ei ollut kivaa oli viimeinen iltani Yamagatassa: olin tilannut asuntolahuoneeseeni kalliin siivoojan, koska mua ei todellakaan kiinnostanut viettää viimeisiä hetkiäni kuuraamalla lattioita, mutta poikaystäväni mielestä mun piti siivoojasta huolimatta jynssätä ympäriinsä kiitoksena huoneelle ja sen jumaluuksille majoittamisestani. Flippasin aika antaumuksella, koska mielestäni olin palkannut siivoojan nimenomaan siivoamaan enkä viimeistelemään jotain kiitosrituaaliani, mutta poikaystäväni oli niin järkähtämätön kannassaan että hoiti itse siivoamisen sillä välin kun angstasin maailman ankeutta nurkassa. :D Aurinkokin ehti nousta ja seuraavan päivän roadtripillä Touhokusta Tokioon oltiin niin zombeja että naurettiin hysteerisenä kuinka me ei vaan voida tehdä mitään normaalisti ja onnistuneesti.

Tähän väliin pari vanhaa kuvituskuvaa kyseiseltä roadtripiltä!

Vipassa kuvassa on juuri nautittu kaupan tujuinta energiajuomaa. :D


Tykkään japanin puhumisesta. Joskus harmittaa, että poikaystäväni ei osaa englantia, kun en voi näyttää sille internet-memejä tahi englanninkielisiä huumoriohjelmia, mutta jatkaisin silti japanin puhumista vaikka se jostakin englannin oppisikin, koska mikään ei vaan ilahduta samalla tavalla kuin pienellä trollailulla irronnut oi nanda temee (haista sinä siinä paska). Ehkä oon jotenkin päästäni vialla. :D Japani on maailman paras kieli ja on kivaa voida jakaa se eliittikumppanini kanssa! Sen sijaan tästä suhteesta ei oo kielitaitoni kehittymisen kannalta ollut ehkä niin suurta hyötyä kuin vois luulla. Oon japanilaisen kanssa elellessä oppinut, että kantapäästä irtoava kuollut iho on aka ja hikoilusta tullut ihottuma asemo, mutta kapulakielet ja kanjit oon joutunut takomaan päähäni yksin pakertamalla. Poikaystäväni ei osaa myöskään suomea (paitsi reipajuusto, karjaranpiirakka, hanhi ja perkele), mutta kerran se lähetti mulle mielestään suomalaisittain kirjoitetun viestin:



Poikaystäväni ei oo animehahmo, insinööri eikä samurai, mutta mainio japanilaisyksilö se kyllä on. Yhtenä päivänä poikaystäväni yritti suostutella mua, että se lähettäis mulle japanilaisen wc-insinööritaidon kulminaation washletin, koska televisiossa joku bulgarialainen oli kuulemma hamstrannut niitä tuliaisiksi kotimaahansa. Poikaystäväni palopuheetkaan eivät saaneet minua washletia kaipaamaan, mutta sen sijaan aloin käyttää tyypistä nimeä Woshuretto. Eilen poikaystäväni kertoi työkaverinsa kertoneen, kuinka televisiossa kerrottiin että Suomessa kaikki elää kuin Muumimamma. Kävimme seuraavan keskustelun:
Siiri: Loll ai oonko mäkin niinku Muumimamma???
Anonyymi poikaystävä: Sä oot esi-isä.

Kolme ja puoli vuotta sitten tämä tyyppi puhui mulle kohteliasta keigoa????? Sittemmin hän on sanonut minua muun muassa munakoison, rääkyvän siilin sekä edamamen näköiseksi. Japanilaisissa rakkauslauluissa tuntojen kohdetta puhutellaan usein pronominilla kimi. Mä oon ollut kimi nolla ja temee tuhat kertaa. Ja näin on hyvä. Iroiro atta keddo korekara mo yoropiku. :D

Laitan tähän lopuksi Nakajima Miyukin kynäilemän ja esittämän japanilaisen lemmenlurituksen Ito (lanka)!



Tässä lauletaan että naze meguriau no ka wo watashi tachi wa nanimo shiranai / itsu meguriau no ka wo watashi tachi wa itsumo shiranai / doko ni ita no ikite kita no / tooi sora no shita futatsu no monogatari / yoko no ito wa anata tate no ito wa watashi / orinasu nuno wa itsuka dareka wo / atatameuru kamoshirenai (emme tiedä miksi kohtaamme / emme koskaan tiedä milloin kohtaamme / missä olit missä elit / kaukaisen taivaan alla kaksi tarinaa / pystylanka olet sinä, poikkilanka olen minä / kenties vielä joskus niiden punoma kangas / jotakuta lämmittää) sekä au beki ito ni deaeru koto wo / hito wa shiawase to yobimasu (kun löydät langan joka sinun kuuluu kohdata [lolll tää idea ei oikein käänny suomeksi] / sitä sanotaan sattumaksi). Asfkgkfglkglfk tämä minua puhuttelee kun olen Kauhavalla kirmaillut täysin tietämättömänä siitä, että samaan aikaan toisella puolella maapalloa Miyagissa kirmailee tyyppi, johonka vielä monen sattuman kautta törmäisin. Ja kun tässä on tämä sana shiawase, joka nykykielessä kirjoitettuna 幸せ tarkoittaa onnellisuutta, mutta tässä se on kirjoitettu し合わせ, joka viittaa myös sanan alkuperäiseen merkitykseen hyvä tai huono sattuma. Asfkdlfkdlkf Nakajima Miyuki olet nero, aslkdslkdslk japanin kieli olet paras.

Joo heippa! Niin ja peeäs pahoittelen, että en oo täällä blogissani käynyt pyörimässä, mutta on aikamoista koettelemusta tämä graduasia.

7 kommenttia :

  1. Hih, ihana teksti :)
    Osaatko muuten sanoa onko tuo astetta hartaampi shintolaisuus kuinka paljon vähentynyt Japanissa? Onko tahti samaa luokkaa kuin esim. Suomessa luterilaisuus?

    Kauniit nuo sanat tuossa kappaleessa. Japanilaiset kyllä osaavat sanoittamisen taidon ^^ Eivät ole aina niin yksioikoisia, vaan runollisia ja puhuttelevia ja itse tykkään myös siitä, että luontotematiikkaa on usein mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo uskontotieteilijä enkä osaa mitään tilastoa tähän nyt heittää, mutta shintolaisilla rituaaleilla on yhä paikkansa perusjapanilaisen elämässä. Poikaystäväni on kuitenkin kotoisin maaseutukylästä ja kotonaan harrastellaan sellaisiakin rituaaleja, jotka kaupungistumisen myötä on monin paikoin kadonneet. Esim. buddhalaisen alttarin rinnalla on shintolainen alttari, jota harvemmassa kodissa enää on. Ja harva menee uuden auton ostettuaan temppeliin manauttamaan siitä pahat voimat pois, mutta poikaystäväni hc-taikauskoinen äiti vaatii sitä. :D Mut koska shintolaisuus ei oo sidoksissa mihinkään tiukkaan oppiin tai kirkolliseen jäsenyyteen niin sen vertaaminen kristilliseen maallistumiseen on vähän vaikeaa. Esim. shintolainen puhtauskäsitys on niin syvällä japanilaisessa kulttuurissa, että se vaikuttaa jokaisen yksilön elämään vaikka ei epäonnen vuotenaan (yakudoshi) käviskään manattavana.

      Poista
  2. Ootte älyttömän söpön oloinen pariskunta, kaikkee onnea teille! Eniten tästä tekstistä jäi kuitenkin kaivelemaan yks asia: mikä ficci tarkalleen on kyseessä? :D Tarviin uutta luettavaa ja hyvä HP-teksti toimii aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sacrifices arc! :D Ei oo varmaan ihan jokamiehen kuppi teetä se koska se on jumalattoman pitkä ja eeppinen ja porukkaa kuolee niinku game of thronesissa konsanaan enkä sitä random kadunmiehelle menis suosittelemaan, mutta jos pituus ja angstin määrä ei hirvitä niin sit suosittelen sitä hullunkiilto silmissäni! Alkuasetelma on että Harryn kaksoisveli on Boy-Who-Lived ja Harry on koulutettu sen suojelijaksi, mutta sit Harry lajitellaankin suunnitelmien vastaisesti Slytheriniin ja suuri pyörä alkaa pyöriä ja epicness ensues. :D Kirjoittaja on ottanut HP-maailman ja tehnyt siitä omansa ja korjannut siinä ohessa melkein kaiken mikä mua alkuperäisessä häiritsi. Eka kirja ei tosin oo yhtä hyvä ku loput.

      Poista
    2. Oi helvete, toihan kuulostaa ihan mahtavalta! Pakko laittaa lukulistalle, emmää kestä. (Itsesuojeluvaisto puuttuu multa ficcien kohdalla melkein kokonaan, joten tuun luultavasti seuraavat viikot itkemään aamuneljältä räkä poskella samalla kun tenttikirjat oottaa pöydällä. Pfffft kyllä mä angstia kestän, pffffft kyllä mulla jää aikaa muuhunkin. Joo niin varmaan.)

      Poista
    3. Mä luin sen alunperin reaaliajassa kun kirjoittaja postasi livejournaliin luvun per päivä, ja sit kun se vihdoin loppu niin olin niin shokissa että jouduin seuraavana päivänä lintsaamaan luennolta kun en vaan kyennyt kohtaamaan maailmaa. :'D Siinä on ihan paras Snape ja Narcissa ja Harry ja ja Draco ja Scrimgeour ja Regulus ja muutama oc ja ne kirjeet ja pureblood ritualit ja dark magic ja light magic ja magical creaturet ja slytherin ja en kestä. <3____<3 Terveisin Minulla ei ole järkeä päässäni 87.

      Poista
  3. Nauratti niin kovin, kun näin poikaystäväsi lähettämän viestin. Meidän kokusaikekkonseikatsussa on sana "nemuinen" ollut käytössä jo useamman vuoden. Hauska huomata, että joku muukin on sen löytänyt! :D

    VastaaPoista