Koska puhun usein maantieteellisistä paikoista Miyagissa ja muuallakin Japanissa, laitan tähän kaks jostakin pöllimääni karttaa Miyagista ja koko Japanista. Häpeäkseni hahmotan nykyään Japanin maantieteen paremmin kuin Suomen. :D Katoin Tangomarkkinoita eikä mulla ollut hajuakaan, mistä suurin osa niistä kilpailijoista oli, mutta jos käsketään merkitsemään Gifu tai Nagasaki tai Tokushima karttaan, se onnistuu alta aikayksikön.
Kohta mä oon taas pienenpieni liikkuva piste tolla kartalla! Matkustan junalla Aichista Fuji-vuoren ohi ja Fukushiman halki Miyagiin. Kävin Mr Miyagin kanssa romanttisen keskustelun aiheesta:
Siiri: Nagoyan kentällä ei varmaan oo suihkua????
Mr Miyagi: En usko
Siiri: Yhyyyyy sit oon iha likaane ja haisen ennenkä oon edes Sendais.
Mr Miyagi: Musta sä oot ihan ok vaik haiset. =)
Siiri: Lolllll ei mua sun mielipide kiinnosta vaan ne kaikki tyypit joiden kans matkustan hahahahahaaaa.
Mr Miyagi: Hai sayounara.
Kaks viikkoa!! Haaveissani nousen shinkanseniin hellehame hulmuten, katselen ikkunasta pittoreskia maalaismaisemaa vuoristoineen ja riisinviljelijöineen aina silloin kun maltan nostaa katseheni Laadukkaasta Japanilaisesta Romaanista, ostan vaihtojunaani odotellessani Tokion asemalta söpön ekibenin (asemilla myytävät lounaslaatikot), jota söpömpi on vain hulmuava hellehamoseni, nousen vuorten jylyä tarkoittavan Yamabiko-shinkansenin kyytiin, katselen haltioissani Touhokun suuria vuoria ja käyn miellyttävää pinnallista smalltakia vieressä istuvien herrasmiesten ja -naisten kanssa, kohtaan poikaystäväni Sendain asemalla kuin hidastetuissa filmeissä ja pysähdyn vielä aseman sisäänkäynnillä ostamaan kivan kesähyytelön ennen kuin menemme ravintolaan nauttimaan ankeriasta. Todellisuudessa saavun Nagoyaan kasilta aamulla Japanin aikaa, pyörin ikuisuuden koomassa löytääkseni Kuroneko-Yamaton toimipisteen jotta voin lähettää matkalaukkuni Miyagiin, kirjoitan osoitteen kolme kertaa väärin ja neljännellä kerralla pökerryn, peitän naamani shinkansenissa jollain turisti-infosta nappaamallani esitteellä, yritän nukkua mutta konduktöörin ashimoto ni go-chuui kudasai herättää aina kun oon saamassa unen päästä kiinni, oon puolet matkasta oksennusvalmiudessa, saavun Tokion asemalle likaisena ja hikisenä ja tukka limassa, istun puoli tuntia penkillä toipumassa äkillisestä auringonpistoksesta, hoipertelen käsiini ekibenin tai minkä tahansa muun syötäväksi kelpaavan, itken Yamabiko-shinkansenissa pelkästä Touhokun jälleennäkemisen riemusta, hoen vierustovereideni kanssa KUUMA, HUH HUH, KUUMA, HUH, paiskaan poikaystävän kanssa kättä ja sanotaan yhtä aikaa DOUMO, meen kauppaan ja ostan sieltä kuppinuudelin ja kaljan.
Poikaystävästä puheenollen hän suositteli minulle tänään animea Himouto Umaru-chan, koska olen kuulemma siinä päähenkilönä.
=======================================D Mitä tämä on ja merkitsee.
Vipa osa poikaystäväni muistikortin sisältöä seuraa nyt. Kuvamateriaalia vuosilta 2013-2014 douzo.
Matkalla pois mökiltä ja Fujisanilta! Tämä Yamanakako Hana no miyako kouen on ankein nähtävyys, missä oon koskaan käynyt. Tuolta putkesta piti olla suora näköyhteys Fujisanin huipulle. Tässä ottamani kuva näköyhteydestä:
Paluumatkalla kävin asioimassa Softbankissa, ja jostakin syystä tämäkin merkittävä tapahtuma elämässäni on valokuvaan ikuistettu.
Jotain random syömiskuvia ovat nämä!
Random Matsushima-kuvia! Toi Matsushiman nuhjuinen akvaario purettiin tänä vuonna. Tilalle tulee kuulemma osteribaari. :::D
Sit olis vielä tää Akitan Kantou-matsuri vuosimallia 2014! Jos ootte joskus Japanissa elokuussa, suosittelen todellakin harkitsemaan pientä matsuri-matkailua. Matsurissa on sitä taianomaista Japani-fiilistä. Akitan Kantou-matsuri järjestetään joka vuosi 3.-6. elokuuta ja kolme muutakin Touhokun suurta matsuria samalla viikolla (Aomorin Nebuta-matsuri, Sendain Tanabata-matsuri ja Yamagatan Hanagasa-matsuri), joten ahkera matkailija ostaa junapassin ja käy vaikka kaikissa! Yöpaikat kannattaa tosin varata jo hyvissä ajoin, koska matsuri vetää hulluna väkeä ympäri maata. Me tehtiin hotellivaraukset ehkä parin kuukauden varoitusajalla ja jouduttiin toiseksi yöksi toiseen kaupunkiin, mikä ei ollut tragedia kun oltiin muutenkin autolla liikkeellä, mutta ilman autoa oltais oltu lirissä.

Seuraavan kerran päivitänkin sit varmaan Miyagista! Luvassa jälleen omia vinoja ja tärähtäneitä kuviani. Ehkä mun pitäis palkata toi eliittikumppanini myös hovikuvaajakseni, kun sillä on aika paljon mua parempi kamerakäsi ja -silimä. :D Mut joka tapauksessa koitan tehdä tältä tulevalta reissulta enemmän kuin yhden postauksen, että on sit jotain mille itkeskellä seuraavat viis kuukautta. Siispä o-tanoshimi ni shite kesain!