lauantai 12. lokakuuta 2013

Komaba Lodger


Roadtrip-raporttini on vielä loppuhuipentumatta, mutta jorisenpa siitäkin huolimatta välillä muista jutuista. Oon asunut asuntolassani nyt pari viikkoa ja kotiutunut tänne sen verran, että on tullut aika esitellä tyylikästä asumistani intterneetissä.

Asun Komaba Lodge -nimisessä asuntolassa Komaban kaupunginosassa Meguron kaupungissa koska minulle oli tilaa majapaikassa. Yliopistolle on tästä kävellen viis minuuttia, Komaba-Toudaimaen juna-asemalle ehkä neljä. JR-linjat ei liikennöi tänne, mutta Inogashira-linjalla ajelee Shibuyaan alle viidessä minuutissa ja Shibuyasta ajelee kaikkialle. Shibuyan läheisyydestä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen täällä Komabassa ei oo juuri mitään. On melkeinpä nopeampaa käydä junalla kaupassa Shimokitazawassa ku kävellä paikalliseen huonon valikoiman minimarkettiin nimeltä My Basket. Shimokitan asemalla on mainio ruokakauppa Foodium, jonka yläkerta on auki 24/7 ja alakertakin yhteen saakka yöllä. Oon muutenkin aika mieltynyt Shimokitaan, teen siellä aina pienen kävelykierroksen ennen ruokaostoksia. Shibuya sen sijaan lähinnä ahdistaa mua ja oon käyny siellä kaks kertaa ja niistäkin toisen pakon sanelemana. :D

Näitä Komaba Lodgeja on tässä vähän joka lähtöön, mutta itse asun kuivakasti naisten siivessä, jonka ulko-ovella tervehtii kissankokoiset punaiset kirjaimet NO MEN ALLOWED BEYOND THIS POINT. Toimiston viiskymppiset pukumiehet toki ravaavat täällä yhtenään, mutta ilmeisesti heidän läsnäolonsa on tarkoitus olla jotenkin vähemmän häiritsevää. Yamagatassa asuin seka-asuntolassa ja se sopi kyllä persoonallein paremmin ku tää siveellisyyden maja.

Suihkun ja vessan sisarteni kanssa jakaminen ei ookaan ollu yhtä traumaattista kuin pelkäsin. Huoneeni on ruma mutta pienellä tuunauksella ihan pirteä ja sentään folioton. Karseinta tässä asuntolassa on ötökät. Shibuyaan voi olla junalla viis minuuttia, mutta viidakkoon on kävellen kymmenen sekuntia. Heinät ja puut rehottaa pihalla ja jokaisella rikkaruoholla soittelee hepokatti. Sirkat huutaa päivät ja yöt, yökköset on lepakon kokoisia ja torakat vilistää pihalampun kajossa. Asun ensimmäisessä kerroksessa enkä voi avata ikkunaa ellen halua näitä luontoäidin ihmeitä huoneeseeni lähempään tarkasteluun. Ensimmäisenä iltanani kohtasin käytävällä jättikokoisen torakan. Hain kämpästäni myrkyn ja sumutin varmaan minuutin kunnes se torakka lopulta kellistyi ja lopetti sätkimisen. Raato tuijotti mua lavuaarin alta neljä päivää. Tämä tapaus inspiroi mua jynssäämään lattiani joka päivä.

Toinen tyytymättömyyden aihe on käytävän lamppu, joka loistaa öisinkin oven lasiosan läpi niin että joudun nukkumaan silmälappu päässä. Enkäymmärrä ton lasiosan funktiota muutenkaan.


Tervettä tuloa! Keltainen ovi on lempijuttujani tässä kämpässä koska se piristää näitä ankeita likaisia kiviseiniä ja rumaa muovilattiaa. Ostin oveen sopivat läpsykätkin. :D


Mulla ei tosiaan oo omaa vessaa eikä siten oikein mitään kaappia, missä säilyttää erinäisiä purtiloitani. Tämä työpöytä sen sijaan on tismalleen sama ku taannoinen pöytäni Yamagatassa, tässä ollaan jatkuvasti nostalgian äärellä.


Mulla on peili! Tätä luksusta ei Yamagatasta löytyny eikä kuulemma kaikista tämän asuntolan huoneistakaan. Chibalainen omenapäärynälaatikko toimittaa pesuainekaapin virkaa............. Sisäinen marko paanaseni on valloillaan.


Hieman köyhää on vielä kaapissani. Merileväsoppaa, riisimausteita (furikake), riisikaakkuja, tomaatin makuisia suolatikkuja sekä sitä itse riisiä. Kaappi oli ruma, joten laitoin mansikat luomaan mummoisaa tunnelmaa.


Kamala vaiva ottaa vaatteet hyllystä. D: Mutta en viittiny tuonne hyllylle mitään vähemmän pehmoistakaan laittaa siltä varalta jos maa järisee kunnolla ja saan koko roskan yöllä päälleni. Reppuni poni on Seinäjoen Sopurahasta, kiitos kysymästä. <3____<3


Yks lempiasioitani Japanissa on Tutuanna! Siellä myydään maailman söpöimpia sukkia ja sukkahousuja sekä alushepeniä ja tunnelmaa tahdittaa vain ja ainoastaan Abba. En tiedä, minkä takia Abba on otettu mukaan tähän konseptiin, mutta kyllä se toimii: on hankala olla huonolla mielellä, jos taustalla soi Lay All Your Love on Me -urkudisko ja kädessä on kanaa esittävä sukka. Työntekijöiden mielenterveys tosin vähän mietityttää. :D Tutuannassa on muuten aika täydellinen kokoelma ihonvärisiä sukkahousuja, joka on hieman toista ku citymarketin beige täticollection! Tokiossa oon löytäny Tutuannan ainakin Shimokitazawasta, Shibuyasta ja Harakujusta ja olipa Yamagatan asemallakin yks. ♥


Tein lounasta! Ainekset ostin toki valmiiksi pilkottuina kaupasta, ruuanlaitto tässä maassa on tehty melko helpoksi. Tämä tekeleeni on sumopainijoiden bulkkausruoka chankonabe, jossa oli tällä kertaa kalaa, kaalia, aburaagea (uppopaistettu tofusuikale), sipulia ja suuri mochi-klöntti (mochi on riisistä tehty sitkeä ja venyvä taikina-asia).



Lounastanut iloinen Siiri. Koska en oo tainnu postata vielä ollenkaan tämän vuoden naamaani härregyyd mikäs blogi se semmonen on. Naama on sama ku viime vuonna. Mutta etutukkani on kasvanu ja viimeisetki hiusvärin jämät poistuneet kuontalostani!!!! Mulla on jostain syystä aina tää sama kolttu kuvissa.

Sit ajattelin vielä olla informatiivinen ja esitellä teille satunnaisen päiväni kauppaostokset! Mikäli joku on kiinnostunut arkielon kustannuksista tässä maassa.


katkarapukevätrulla 6 kpl ¥380
pötti ¥298 
ruokaöljy ¥188
jauheliha 100g ¥112
huoneilman kosteuden poistaja 3 kpl ¥158
gooyaa chanpuruu -kastike ¥100
gooyaa/karvaskurkku ¥198
kokis ¥98
maitotee ¥98
kananmuna 4 kpl ¥128
momen-tofu ¥108
yhteensä ¥1866 = 14 euroa
(+240 ¥ matkakuluja sillä käyn aina kaupassa junalla Shimokitazawassa)

Käytin siis kauppareissuuni 14 euroa. Aika halvalla täällä nälkänsä tyydyttää, ainakin jos tykkää levistä, tofusta ja merenelävistä. Gooyaasta, tofusta, jauhelihasta ja kaappini riisistä valmistan okinawalaista ruokaa, josta riittänee toisellekin päivälle. Vastaavia säilytyspöttejä saa sadalla jenillä Daisosta ja kumppaneista, mutta ei huvittanu lähteä raahailemaan tota kosteudenpoistajaa ympäri kyliä niin ostin vähäsen kalliimmalla marketista. Aina toisinaan tai no ok melko usein sallin itelleni tollasen muutaman sadan jenin eineksenkin kun ne on niin helppoja ja hyviä.


Tämä on eines. Se maksoi euroissa 2 euroa ja 80 senttiä. Ei tuu saarioisia täällä ikävä ei.

6 kommenttia :

  1. Ah voi ei, tuonne Tutuannaan suunta siis jos ikinään Japaniin satun tupsahtamaan ;-; Oon niin kyllästynyt niihin Cittarin "ihonvärisiin" sukkiksiin, joista tulee sellanen instant tan-efekti kun ne vetää jalkaansa! Vaalean ihon kirous :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa tuntuu vaihtoehdot olevan just toi tan-efekti tai sit liiallinen kiiltely. D: Täällä uniformujen ja jakkupukujen luvatussa maassa sen sijaan on tarjolla aika monta muutaki sävyä ku se cittarin camel ja nää sukkikset jopa kestää käyttöä. Tutuannasta saa 3 tuotetta 1000 jenillä et aika halapaa lystiä!

      Poista
  2. Oi, kun näyttää kivalta! Odottelen innolla sitä, että saat elämän kunnolla siellä käynnistymään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tää asuntolahuoneeksi ihan semiviihtyisä jopa joo! Mut taitaa silti jäädä vipaksi asuntolavuodekseni tää. :D

      Poista
  3. Voi ei gooyaa! Eikö se oo ihan liian karvas. En kyllä pysty yhtään syyä. 8D

    Mutta Tutuanna sen sijaan on jees. Tokyo Domellakin on yksi. (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari ekaa kertaa sitä sai kyl vetää aika naama irvessä mut nykyisin se on mun daikoubutsu. :D Ja jos huolellisesti raaputtaa sisukset ja viskoo ankaralla kädellä suolaa päälle niin se ei edes oo niin tujua!

      Pitäiskin koittaa metsästää noita eri Tutuanna-mestoja Tokiosta ja kattoa onko niillä kuinka erilaiset valikoimat. :D

      Poista