Riisipellolla suhisee

Sendai on lempikaupunkini Japanissa. Sen keskustassa on kaikki tarpeellinen: jokunen ostoskeskus, tuontielintarvikekauppa ja katu joka päättyy vuoreen. Tokiossa välillä ahdistaa se, että kadut ei näytä päättyvän minnekään. Touhokun mittakaavassa Sendaita ympäröivät vuoret on tosin matalia, minkä ansiosta se on voinut laajentua ja kehittyä touhokulaisittain harvinaiseksi miljoonakaupungiksi (joka on muuten isänmaamme Oulun ystävyyskaupunki!). Ehkä vielä joskus asun siellä joenvarsilähiössä kanssa lempijapanilaiseni ja shibainun. <3_____<3 Tai sitten en. Tuntemattomia ovat eloni tiet.



Kyyttini jumiutui iltaruuhkaan, joten vaeltelin ympäri Sendain asematasanteita alkukesän illankajossa. Käväisin Yodobashissa aikeenani räplätä elektronisia sanakirjoja haaveileva katse silmissäin, mutta käynnissä oli jotkin perjantai-illan megatarjoukset ja puolella myyjistä megafonit. Kesä-illat lähinnä kuikan lauluun ja amistraktorin basson jylhään sointiin yhdistävä herkkä kuuloaistini ei kestä japanilaista kaupantekoa, joten koitin livahtaa nopeasti paikalta, mutta siinä uloskäyntiä etsiessäni tuli joku myyjä vielä tarjoamaan, että miten olis tällanen laajakuvatelevisio.

Ishinomakissa oli paikallisvaalit. Vaalipäivää edeltävänä aamuna heräsin riisipellolta kantautuvaan megafoniin. Tateishi Mitsuhiro degozaimasu, arigatoo gozaimasu. Kulttuurit ovat monet. Itseäni ei välttämättä inspais lähteä vaaliuurnille, jos aamukasilta ikkunani alla Paavo Väyrynen ja kampanja-avustajansa huutais megafoniin että olen Paavo Väyrynen, kiitos kaikille.


Tästä pääsi kuulemma ennen eteenpäin, mutta mustat jätesäkit on tukkineet tien sen jälkeen kun läheinen silta romahti vuoden 2011 maanjäristyksessä.


Renge! En tiedä, mikä tämä kasvi on suomeksi.

Taloa ympäröivät bambut viskoo sinnesuntänne siemeniään, jotka versoo muina miehinä asfaltin läpi. Routavaurioilta näyttävät asiat on kaikki bambujen tekosia. :D


Lopuksi ääninäyte riisipellonlaidasta! Video on musta, koska alueella ei ole esim. katuvaloja.