Siirin päivä, päivä Siirin

Sisäisesti sivistynyttä Siirin päivää! Siirit ovat tärkeä osa elämän kiertokulkua, joten on mukavaa, että meitä on omalla päivälläkin paiskattu! Valitettavasti minua paiskattiin tänään myös tosielämän realiteeteilla, kun kabukikurssilla sensei sanoi että 4000 merkkiä on yleensä sellanen sopiva pituus esseelle. Jos kukaan ei enää tunnista mua kun tuun täältä niin se johtuu siitä että naamani venähti. Onneksi voin stipendini ansiosta sentään viitata kintaalla yliopiston apurahan ja Kelan opintopistevaatimuksille. Kykenen aina toisinaan kovassa paineessa melko mielenkiintoisiin suorituksiin, mutta yli neljä japaninkielistä esseetä, pari muuttoa ja bisnesjapanin koe kuukauden sisällä saattais olla vähän liikaa, varsinkin kun esseöinti on ehkä maailman ärsyttävintä puuhaa heti pussilakanan vaihtamisen ja juoksemisen jälkeen. Että kiitos vaan menneisyyden meitsi, joka jaksoi tsemppailla parin stipendin arvoisesti!

Oon Japanissa koska tykkään japanista kielenä. (Ok nyt myös siksi että tykkään myös melonilimpsasta ja yhdestä Mr. Miyagista, mutta tämä ei ollut tiedossani kun ensimmäistä kertaa kohti Japania starttasin.) Tätä yhteiskuntaa on aika vaikea ymmärtää ilman jonkinlaista ymmärrystä japanin kielestä. Luulisin. Toisinaan kuitenkin mietin, että ilman kielitaitoa vois olla mukavampaa. Että vois nähdä ympärillään vaan kaikki ne jännät ja kivat asiat. Useimmiten tämä aatos on mielessäin kun avaan uutissivun ja katon, minkälaisia lausuntoja politiikan trollipeikot on tälle päivälle keksineet. Viime vuonna Japanin yleisradion uus pomo keksi virkaanastujaispuheessaan ottaa kantaa Japanin Koreassa tekemiin sotarikoksiin, vaikka nämä kannanotot eivät millään muotoa kuulu toimenkuvaansa. Viime kuussa joku Hiroshiman herra oli sitä mieltä, että valtion ei pitäisi tukea minkäänlaista homostelua rahoittamalla aids-valistusta. Tänään kuuma puheenaihe on, kun 35-vuotias naispuolinen Tokion parlamentin jäsen piti puheenvuoroa avioitumisiän noususta ja sen aiheuttamista ongelmista naisille ja jotkut käppänät liberaalidemokraattien riveistä koki tämän tilaisuutena huudella väliin seksistisiä ja henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Parlamenttiin on tullut aiheesta jo yli tuhat valitusta ja tapausta tutkittaneen seksuaalisena häirintänä, joten ehkä täälläkin jotain muutosta joskus vielä tapahtuu. Sukupolvien välinen kuilu on suuri. Perinteisen japanilaisen sovinismin liekki on tässä vuosikymmenten saatossa hiipunut. (Varmasti näitä vanhan liiton sovinisteja löytyy nuorisostakin, mutta itselleni ei ole suotu sitä iloa että olisin heitä kohdannut.) Poikaystäväni on 25-vuotias japanilainen virkamies, jolla on musta vyö judossa ja jonka lempiharrasteita ovat kalat, kamerat ja moottoripyörät, mutta sille ei tuota ongelmaa valmistaa mulle ruokaa, pestä pyykkiäni, siivota sotkujani tai ostaa libressejäni, ja aina ennen paluutani Tokioon sillä on tapana järjestää sekasotkuinen laukkuni ja poistaa sieltä viis päivää vanhat puoliksi syödyt onigirit. Valitettavasti poliittinen valta ei oo kivoilla 25-vuotiailla virkamiespoikaystävillä vaan kansasta vieraantuneilla kuivilla käivänöillä, jotka tulevat huutelemaan ja horisemaan myös jatkossa niin kauan kuin henki heissä pihisee.

Terveisiä asuntolasta: