Tokyo5am

Sataa sataa ropisoo zaazaazaa. Sadekausi alkoi virallisesti viikko sitten ja sen jälkeen ei oo pilvimuurista valo välähdellyt. Seuraavat pari kuukautta kaduilla lotisee ja kengissä litisee. Sateentekijältä on tosin homma karannut vähän lapasesta vaikka sadekaudella ollaankin. Tokion landella Hachioojin kaupungissa on annettu muutamiin talouksiin evakointimääräyskin, kun vettä on muutamassa päivässä kertynyt kokonaisen kesäkuun verran. Ilmankosteusprosentti on yli 90 ja ilma nihkeää. Yhtenä päivänä siivotessani kokeilin vähän siirtää jääkaappia, josko sen alle olis jäänyt muutama riisinjyvänen. Olihan sinne. Ja mustanvihreän homemömmön peittämä muovilattia. Aina välillä tässä datatessani havahdun kun päähäni tipahtaa katosta sinne tiivistynyt vesipisara. Juoksujalkaiset juoksentelee ja minä niiden perässä (gejigeji vaan kuvahakuun jos kiinnostaa tämän veijarin ulkomuoto, se ei oo vaarallinen mutta häjyä teköö kohtaamisemme kuitenkin). Onneksi aikani tässä asuntolassa on parin viikon päästä ohi. Muutan ensin Setagayaan ja sieltä Miyagiin koska oon liikkuvaista sorttia. Suomessakaan en omista esim. sänkyä. :D

Ennen muuttoa pitäis hoitaa kaikenlaista. Lajitella tavarat. Lähettää osa Setagayaan ja osa Miyagiin ja loput laivapostilla Suomeen. Ja pitää seminaariesitelmä. Yhyy. Käännöstieteen seminaarissa tunnelmani on lähinnä että pitikö mun taas tänne ulkomaahan saakka tulla itseni nolaamaan. Jännäilen tätä esitelmävuoroani muutenkin sen verran että en oikein saa järjesteltyä aatoksiani esitelmäkelpoiseen japaninkieliseen muotoon.

Esitelmäni aihe on lempipelini Persona nelosen lokalisaatio. :-----D Tyypit on pitäneet vakavamielisiä esitelmiä vakavamielisestä kirjallisuudesta ja sit meitsi saapuu sinne että no tää Persona on sellanen peli jossa japanilaiset maalaisteinit ratkoo uutisankkurin murhaa ja sit ne voi matkustaa tavaratalon television läpi toiseen maailmaan ja käyttää siellä sellasia siistejä personia ja tapella niillä shadoweja vastaan ja siellä toisessa maailmassa on kans söpö karhu ja sit pitää kans käydä koulua ja hankkia social linkkejä ja tässä on tosi paljon puujalkavitsejä. :--------).

Aaaa alotan uuden saven heti ensitöikseni kun palaan Suomeen!! Saan muutenkin tästä pelistä all the feelssit kun omakin eloni on viimeiset kolme vuotta kulkenut vuoden sykleissä polkuja joille ei ole paluuta. Mulla tulee Persona nelosesta mieleen vuoteni Yamagatassa. Oli samanlainen maalaismeno ja maalaiskoulu ja joulu ja onsen-matka ja kesäleiri ja ilotulitus ja itku pitkästä ilosta ja auton sivupeilissä loittoneva maisema.

Juunijigookan! Rakennus numero 12. Seminaarini on täällä. Olin kuullut juttua, että Toodaissa on eliittimaineesta huolimatta moni asia retuperällä, mutta todellisuus oli silti odotuksianikin karumpi. :D Näitä kuluneita käytäviä en jää kaipaamaan.

Viime aikoina oon opiskelujen sijaan keskittynyt käännöshommiin. Käännän japanista englantiin kaikenlaista lolloa ja vähemmän lolloa. Normaalisti en näe tekelettäni käytössä, joten voin unohtaa sen ja mennä elämässäni eteenpäin, mutta hiljattain käänsin pari teksiä vaateketjun nettisivuille ja nyt mua ahdistaa, että ne on siellä kaiken kansan nähtävissä ja epäonnistunut sanavalintani paistaa silmään enkä voi enää muokata sitä. Mutta muuten kääntäminen on parasta puuhaa ikinä. Saan rahaa tekemällä kivoja juttuja omassa kotonani! Vielä kun tästä ura urkenis. Suomessakin on syksyllä luvassa pari jännää oman alan työkuviota. Ehkä Itä-Aasian tutkimuksen päässä on sittenkin valoa. Sellanen käsipelillä toimivan taskulampun heikko kajo mutta valoa kuitenkin. (Syön nämä sanat viimeistään graduseminaarissa.)

Tilasin itelleni yukatasetin! Tämän numero kakkosen sinisenä. En kyllä tiedä, onnistuuko geta-sandaalien käyttö minulta kun mulla on jaloissa sen verran monta senttiä pituuseroa etten yleensä laita kenkää jalkaan ilman rakasta korokepalastani. Aion pukeutua yukataani kun mennään Akitaan. Yukata ja lyhdyt ja matsurifiilis kuulostaa tässä vaiheessa vielä romanttiselta suunnitelmalta, mutta luultavasti tositilanteessa laattaan autossa hihaani, kaadan jotain selittäessäni juomat yukatalleni, ulisen kun poikaystäväni hinkkaa juomatahraa rätillä ja kompastun jalkoihini matkalla bajamajaan.

Poikaystäväni keksi mulle tällasen hiiriasun! Korvat Daison kengänvenyttäjistä 100 jeniä kappale, pienjyrsijän naama omasta takaa. Yksi lempinimistäni on Suomennezumi (nezumi ollen hiiri/rotta). Se, olisinko kammannut tukkani tai laittanut jotain naamaani mikäli olisin tiennyt kuvasta etukäteen jää ikuiseksi mysteeriksi.

Itse asiassa alkuperäinen tarkoitusperäni tälle merkinnälle oli vain pistää nämä yöbussinjälkeiset aamuviiden tunnelmat tyhjästä Tokiosta, joten tässäpä ne.