Vastauksia: sono ni

Tässä osassa joristaan lähinnä korealaisista Japanissa! Kuvat eivät liity tapauksiin.

Tunnetko ketään japanilaista, joka olisi rasisti? Viittaan lähinnä näihin ulkomaalaisvastaisiin mielenosoituksiin, jossa tyypeillä on kyltit että korealaiset ja kiinalaiset pois maasta. Onko nää tyypit vähän niinkö perussuomalaisia?

En tunne ketään japanilaista joka ainakaan avoimesti olis rasisti, koska mulle se on sen verran suuri dealbreaker etten halua vapaaehtoisesti kaveerata näiden hienojen ajattelijoiden kanssa. Poikaystäväni sen sijaan on raportoinut mulle useammankin kerran varsin epämiellyttävistä kahvipöytäkeskusteluista, joten korealais- ja kiinalaisvastaisuus elää ja voi hyvin. Tilanne on tässä viime vuosien aikana lähinnä pahentunut, ja esim. korealaisiin ravintoloihin kohdistuva ilkivalta on lisääntynyt. Harva se päivä joku iso kiho ottaa jossain täysin asiaan liittymättömässä tilanteessa kantaa siihen, oliko vai eikö ollut Japanissa lohtunaisia toisessa maailmansodassa. Japanin yleisradion uus pääjohtaja päätti mesota tästä virkaanastujaispuheessaan, vaikka on jäävi ottamaan poliittisesti kantaa mihinkään???

Tossa kesällä Japanin ykkösuutinen oli tää kunnallispoliitikko, joka jäi kiinni käytyään verorahoilla onsen-lomalla 195 kertaa ja veti sit sekavat itkupotkuraivarit kesken lehdistötilaisuutensa. Internetissä päätettiin, että kääpä on varmasti zainichi-korealainen, koska se asui Nishinomiyassa ja peitti vesilasinsa kädellään ottaessaan kulauksen (Koreassa alkoholit juodaan piilossa mutta vettä ei) ja tapauksen youtube-videot täyttyi korealaisia halventavista kommenteista. Korean laivaturman jälkeen pääni oli räjähtää, kun Meiji-keisarin karsea äärioikeistolainen lapsenlapsenlapsenlapsi Takeda Tsuneyasu vaahtosi televisiossa, kuinka laivan kapteenin kommentti siitä, kuinka tämän päähän ei mahtunut tilanteessa muuta kuin halu selviytyä, saa varmasti ymmärrystä länsimaissa (joihin Korea tässä tilanteessa ilmeisesti luettiin) mutta ei todellakaan japanilaisten sydämissä, japanilainen jalo sielu kun ei voi tällaista itsekyyttä ymmärtää. Kommentti siis keisarisuvun vesalta, jonka sukulaismies armeijoineen on käynyt ympäri Aasiaa riehumassa. Samoihin aikoihin kotimaan uutisissa oli tarjolla mm. lukiolaistyttö, joka murhasi kaverinsa koska halusi tietää, miltä tappaminen tuntuu, että se siitä jalosta japanilaisesta sielusta. Japanissa on tosin yleistä nähdä kaikki rikokset zainichi-korealaisten tekeminä vähän samaan tapaan kuin Suomessa raiskaajan uskotaan olevan aina ulkomaalainen. Lisäksi zainichi-korealaisiin liittyy vahva yakuza-maine. Muslimit on Euroopassa kaikki terroristeja ja korealaiset Japanissa yakuzoja. Tässä äsken mainitussa keskusteluohjelmassa muuten äänestettiin samassa jaksossa, ovatko panelistit tyytyväisiä Ban Ki-Moonin toimintaan YK:n pääsihteerinä. Kaks vasemmistorouvaa oli tyytyväisiä. Lopuille Banin aikaansaamattomuus oli ongelma. Ei suinkaan hänen korealaisuutensa. (Kyseinen keskusteluohjelma on muuten Yomiurin karsea Takajin no Sokomade itte iinkai, sitä katsoessa jää homo- ja kannabisiltojen trollipeikot kauas taakse.)

En oo perehtynyt asiaan sen tarkemmin minkään tutkimuksen kautta, joten vähän mutu-hengessä tämän nyt heitän, mutta mä itse ainakin näen kiinalais- ja korealaisvastaisessa retoriikassa yhteyksiä nihonjinroniin (japanilaisten japanilaisista tekemä huuhaa-tutkimus, jonka tarkoituksena on eksotisoida Japania ja esittää japanilainen kulttuuri jotenkin kaikista muista poikkeavana ja japanilaiset uniikkina rotuna). Varsinkin tämän herra Takedan jorinat on välillä kuin suoraan nihonjinronin kultakaudelta japanilaisine sieluineen. Persujen kanssa yhtymäkohtia on varmaan ainakin halu kääntyä sisäänpäin ja palata johonkin ihmeelliseen puhtaaseen kulttuuriin. Toki rasistien riveistä löytyy kaikenkarvaista sakkia. On 2chan-hikikomoreja ja keisarin jumaluuden palauttamisesta haaveilevia vanhoja patuja. Mutta argumentit ei yleensä liity pelkästään siihen, että korealaiset vie meidän rahat/naiset/marjat, vaan korealaiset nähdään jotenkin likaisina. Lisäksi toisen maailmansodan tapahtumat ja niistä vaikeneminen on vahvasti mukana menossa. Toki japanilaisvastaisuus vuorostaan kukoistaa Kiinassa ja Koreassa, joten mitään ihan yksipuolista toimintaa tää ei ole, mutta en osaa lukea kiinalaisia ja korealaisia lähteitä, niin en uskalla sen kummemmin ottaa kantaa. Japanin televisiossa on joskus näytetty, kuinka korealaislapsosille opetetaan Japani-vihaa jo ala-asteella, mutta kun konteksti on tosiaan Japanin televisio niin en tiedä, oliko se propagandaa propagandasta.

Tiiätkö millaset oikeudet kuuroilla ja mykillä ja muilla vammaisilla on Japanissa? Näkyykö heitä koskevia asioita yhtään normielämässä? Rampit kauppoihin portaiden vieressä, pyörätuolipaikka leffateatterissa, pistekirjoitusta ruokapaketeissa yms.

Huonot. Meininki oli pitkään samanlainen kuin Suomessa ennen vanhaan, eli vammaiset piilotettiin jonnekin peräkammariin, ja vaikka niistä ajoista on toki tultu eteenpäin niin aika kaukana ollaan vielä ideaalitilanteesta. Tuettuja asumismuotoja on Japanissa hyvin vähän, joten jos ei pärjää kokonaan omillaan, on itsenäistyminen vaikeaa. Japanissahan ei siis oikeastaan oo sosiaaliturvaa. Mun Toudain asuntolan siivoojat oli kaikki kehitysvammaisia, mikä oli jees. Liikuntarajoitteisille Tokio on aika paska kaupunki, monilla juna-asemilla ei oo edes hissiä. Pistekirjoitukseen en muista törmänneeni kuin asemilla. Näkövammaisia varten on asemilla myös keltaiset korokkeet laitureilla. Kaiken kaikkiaan vammaisia ihmisiä näkee katukuvassa vielä harmillisen vähän. Jokunen aika sitten oli lehdessä juttu kehitysvammaisesta pojasta, joka kävi olikohan se kerran viikossa oppitunneilla ns. normaalissa luokassa. Koulun rehtori oli sitten päättänyt, että luokasta pitää ottaa kaksi luokkakuvaa niin, että toisessa ei näy tätä kehitysvammaista poikaa.

Miten japanilaiset suhtautuvat esimerkiksi menestyneisiin julkisuuden henkilöihin, joilla on japanilais-korealainen tausta? Vaikuttaako se, että henkilön toinen vanhempi on korealainen, hänen itsensä saamaan kohteluun?

Mulla ei nyt tähän hätään tuu muita zainichi-korealaisia julkkiksia mieleen kuin Wada Akiko. :D Jolla vihamiehiä piisaa. Kyseessä on siis melko rääväsuinen naishenkilö sekä iskelmälaulaja, joka on ottanut Japanin kansalaisuuden. Moni vihaa Akko-sania koska se ei persoonaltaan ja ulkonäöltään sovi japanilaiseen naisihanteeseen (tai siis tyypit ynisee, kuinka Akko-san on "erasou" eli kuvittelee itsestään liikoja, mutta tulee kyllä mieleen sata ja yks miesjulkkista, jotka käyttäytyy vähintään yhtä erasou mutta ei saa samanlaista paskaa niskaansa), mutta lyhyen hatethread-googlailun tuloksena löytyi kyllä aika monta kommenttia, joissa nostettiin esille nimenomaan Akko-sanin korealainen tausta ja käytettiin sen korealaista syntymänimeä oikein alleviivaten. Laitetaas Akko-sanin humppaa tähän väliin. :D



Mutta siis. Kyllä se japanilais-korealainen tausta toisinaan vaikuttaa ja nimenomaan negatiivisesti. Nyt kun muistiani oikein pinnistän, niin puoliksi korealaisista julkisuuden henkilöistä muistui mieleeni Miyavi! Ja kun vähän googlasin, niin aihetta kommentoitiin tyyliin että cooleja biisejä vaikka onkin korealainen. Että semmonen meriitti se.

Ja vaikka tämä olikin tällanen rageilupostaus niin loppudisclaimerina mainittakoon, että japanilainen poikaystäväni on lempihenkilöni maailmassa koska se on niin aidosti avoin kaikenlaisille itselleen vieraillekin jutuille ja muutkin japanilaiset toverini ovat mainioita kuomia, joten ei tää korealaisten vihaaminen todellakaan oo mikään jokaisen japanilaisen perustarve tahi harrastus.

Lopuksi haikeita kukkia sekä nyyhkybiisi, jota olen obsessoinut viime päivät.



Sayonara to te wo futta nanimo nai hibi e to, soredemo kimi no koe ga yobu hou e mune wo hazumasete sa, isso ue mo shita mo nakushite tokeatte ikou ze. Yhyyyy. Kenties eloni olisi yksinkertaisempaa, mikäli olisin keskittänyt opintoni sekä romantilliset toilailuni esim. Lapualle. Mutta näillä mennähän! Niin ja voinko tässä kohtaa vielä kertoa, kuinka yksi lempisanoistani japanin kielessä on sa. Jolla ei oo edes mitään varsinaista suomeksi kääntyvää merkitystä kun se on lähinnä you know -tyyppinen painotus-/täytesana, mutta toisinaan yksi oikein asemoitu sa voi viedä lauseen ja sen rytmin aivan toisiin sfääreihin. Niin kun vaikka tässä nimenomaisessa kappaleessa. Ja sit kun sen kaverina lauseen lopussa on vielä ze, sieluni liekehtivässä pikarissa roihuaa.