Kevät sanoo pokapoka

Kuten on jo moneen kertaan todettu, japanin kieli on mahdollisesti lempiasiani maailmassa ja siksi olen sitä pääaineenani opiskellut ja tähän graduvaiheeseen saakka itseni tsemppaillut vaikka tulis mitä talouslamaa ja humanistimollausta ja eksistentiaalista kriisiä naamaan. (Tykkään myös korean kielestä tosi paljon ja haaveeni olis osata sitä paremmin ja päästä Koreaan kielikurssille, mutta ei oo japanin voittanutta.) Japanista joriseminen on iloni! Nimimerkki Anonyymi ehdotti joskus, että jorisisin onomatopoeettisista ilmaisuista ja ideofoneista japanin kielessä. Tässäpä tää nyt tulee, sata vuotta myöhässä toki!

Onomatopoeettiset sanat jaetaan japanissa kahteen ryhmään: giongo (擬音語, ääntä jäljittelevät sanat) ja gitaigo (擬態語, tilaa tai olemusta jäljittelevät sanat). Näitä sanoja on arkikäytössäkin satoja ja niillä voidaan kuvata kaikkea ulkoa kantautuvista äänistä omiin ruumillisiin tuntemuksiin. Ideofoneja käyttämällä japanista tulee jollain tapaa luonnollisempaa, eläväisempää ja kaikin puolin japanimaisempaa ja siksi musta niihin pitäisikin panostaa paljon enemmän esim. japanin oppikirjoissa. Onhan se ihan kiva osata alkuaineiden nimiä japaniksi, mutta arkielossa on mielestäni hyödyllisempää osata kertoa, onko tämä tuskani nyt laadultaan zukizuki, shikushiku, kirikiri, chikuchiku vaiko kenties piripiri. On myös ihan kiva, että voidaan poikaystäväni kanssa keskustella yhteiskunnallisista asioista, mutta arkielossa sitäkin tärkeämpää on, että voin sanoa sille että lol sun hiukset on ihan bosabosa tai että laita rasvaa sun käsiin ku ne on ihan kasakasa tai että kuulu sellanen GASHAN yhyy apua.

Tässäpä muutamia sanoja maailman havainnointia auttamaan.

gerogero: yrjöily & laattailu
mesomeso: pillittely
pasapasa: jokin asia on kuiva ku korppu
bishabisha: litimärkä
nurunuru: sellanen ällön märkä ja limainen
sarasara: kiiltävä ja ilmava, esim. hiukset kun ne on sellaset silkkiset
kyorokyoro: vilkuilla ympärilleen
betabeta: tahmainen ja tarttuva, esim. hikinen selkä
pakupaku: availla suuta apposen ammolleen, pistellä ruokaa poskeen hyvällä ruokahalulla
iraira: pinna kireällä ja ärsyttää
sakusaku: rapea ja rouskuva
boroboro: ränsistynyt, nuhjuinen tai muute vaan kärsinyt
berobero: änkyräkännissä. vielä tästäkin pahemmat kaatokännit on beronberon.
barabara: asiat on levällään tai erillään. paloittelusurma on japaniksi barabara jiken.
pekopeko: maha tyhyjä ja kauhia näläkä!! myös ankara kumartelu.
moyamoya: utuinen tai alakuloinen fiilis
kutakuta: rättiväsynyt
bukabuka: esmes kengät kun ne on liian suuret ja hölskyvät
batabata: tunnelma ku on kauhia kiirus ja asiat puolitiessä
motemote: tyyppi jolla vientiä piisaa
ukiuki: pirtsakka ja vähän sellanen ettei meinaa housuissaan pysyä
kokkurikokkuri: pilkkiä esmes oppitunnilla
urouro: haahuilla
soyosoyo: lempeä tuuli puhaltaa
tsuntsun: töks-töks
meramera: tuli roihuaa

Sitten on sellaisia kuin funwari, kukkiri, tekkiri, gacchiri, suppori, don'yari, bon'yari, kippari, pokkari, tappuri, kossori, patto, zatto, sotto, kichinto yyämäs yyämäs, mutta palataan niihin sitten 20 vuoden kuluttua kun julkaisen mestarillisen japanin kielen oppikirjani!

Koitan toteuttaa jatkossakin pienimuotoisia toivepostauksia jos ideoita piisaa! Kysymyspostaustakin joskus harkitsin, mutta sitten ajattelin että entä jos saisinkin nolla kysymysta ja lannistuisin liikaa. :::D

Kuvituksena jotain random asioita hoodeiltani. Tänään oli lämpöisä kevätpäivä. Sellanen pokapoka.

Naapurissani on tollanen siirtolapuutarhatyyppinen riisipellontynkä. Sitä tänään risukon läpi katselin ja Yamagatan laskevassa auringossa keikkuvia olkihattuja muistelin ja olin iloinen, että oon saanut kokea ja oppia tuntemaan molemmat Japanit.