Sivut

torstai 20. maaliskuuta 2014

Miyagi sa igu be!

Viivähdin jälleen Miyagissa. Puheessani on jälleen miyagilaisia viboja. Miyagissa soinnittomista konsonanteista tulee soinnillisia: iku on igu, ikanakatta on iganegatta. Kedo on keddoo. I:stä tulee u niin että kahdeksaan lasketaan izu, nu, san, su, go, rogu, suzu, hazu. Kysymyslause päättyy be ga. Tcha on vähän niin kuin yleiskielen yo. Poikaystäväni äiti sanoo aina hon de itcha (sore de ii yo) ja tekee käskyjä lisäämällä -assha (okiru -> okirassha). Puhetyyli on sellainen hidas ja venyvä.



Tochigissa oli aurinkoinen maaliskuu. Ostin mummolta tamakonnyaku-vartaan ja lämmittelin sillä jäisiä jäseniäni niin että konnyakun haju meni takin hihasta sisään. Tamakonnyaku on mukulapökkövehkasta tehty nollan kalorin kuminen pallo, johon sivellään pikanttia japanilaista karashi-sinappia ja jonka koostumus soveltuu hyvin kaltaiselleni järsimisestä pitävälle pienjyrsijälle.



Söin eväsonigiria ja katselin ikkunasta Fukushimaan. Sendaissa satoi lunta, poikaystäväni autossa oli samanlaista niin kuin aina, Ishinomakissa oli ilta ja pimeää.

Ishinomakissa ohjelmistoon kuului imurointia ja haudan siivoamista. Tuuli puhalsi mereltä. Niin että illalla varastohökkelissä oli katto ja aamulla ei.

11.3. oli tsunamin vuosipäivä. Ishinomakissa soitettiin suurta kelloa auringonnousua vasten. Maanjäristyksen tapahtumahetkellä kaupungissa kuulutettiin hiljainen hetki. Seisottiin minuutti hiljaa pankkiautomaatin edessä. Televisiossa näytettiin dokumentti tsunamin keskellä syntyneistä lapsista. Pienen synnytysklinikan ruokavarat huuhtoutui kaikki tsunamin mukana, mutta sitten klinikan keittäjä pyöräytti evakointipaikassaan 40 onigiria ja matkasi ne laukussaan monta kilometriä tulvan halki random kadunmiehen reppuselässä.



Ishinomakin talossa on paperiovet ja tatami-lattiat. Eräänä päivänä poikaystäväni pukeutui vilttiin ja vaati itseään kuninkaaksi puhuteltavan. Hän myös vastasi kaikkiin kysymyksiini että teen nyt kuninkaan työtä.



Koska talo on perinteinen japanilainen talo, sisälämpötila oli 8 astetta. :----------D



Ishinomakin talossa on myös sekä buddhalainen butsudan-alttari vainajille että shintolainen kamidana-alttari jumalille. Tässä huoneessa viihdytetään vieraita, mutta talonväki itse hengailee aina chanoma-huoneessa. Visiittini aikana sattui olemaan o-higan (keväänkorvalla vietettävät buddhalaiset menot), joten alakerrassa viipyili monta päivää suitsukkeen tuoksu kun naapuruston mummot kävivät sitä alttarin ääressä polttelemassa.



Poikaystäväni edesmennyt mummo teki lipastoja ja tämmösiä kivoja koristeita.

Päätettiin käväistä pienellä hupireissulla naapurikaupungissa Matsushimassa! Kävin Matsushimassa pari vuotta sitten kiinalaisten kanssa ja aiheesta vanhassa blogissani jorisin, mutta tässäpä Matsushima vuosimallia 2014.



Käytiin myös Shiogaman satamassa tarkistamassa poikaystäväni työpaikan sijainti.



Ja sitten palasimme Ishinomakiin, hurraa! Radiossa kuulutettiin alkaneeksi sakurazensen eli öö sakurarintama.



Ja tänään palasin yksin Tokioon. Byhyy. Tällä viikolla puhalsi vihdoin haruichiban (kevään mukanaan tuoma vuoden ensimmäinen voimakas etelätuuli) ja sakurarintaman pitäisi ennättää Tokioon näinä päivinä, joten seuraavaksi varmaan sakuratunnelmia!

4 kommenttia :

  1. Kiva päivitys, kivoja kuvia :)

    Uteliaisuuttani tiedustelisin (ja hei, postausidean samalla antaisin!), oletko nähnyt juuri Suomen ensi-iltaan tulleen japanilaisen elokuva Isänsä poika (Soshite chichi ni naru)? Näyttäisi olevat ollut Japanin ensi-illassa viime syyskuun lopussa. Kävin sen katselemassa ja tykkäsin. Kivat arvostelut saanut, ja eräässä sellaisessa todettu, että harmillisesti Suomessa on vähän japanilaisia elokuvia tarjolla (tarkoittanee teatteriesityksiä).

    Josta pääsemmekin postausaiheeseen! Ehdottaisin, että kokoaisit - joko omasta, ystäväsi tai muun tahon mieltymyksestä - muutamia japanilaisia katsomisen arvoisia elokuvia. Tässä tarkoitan siis ei-animaatioita.

    Kiitos kaunis ja mainiota päivää sinne :) Blogiasi on ilo seurata. Verkkainen päivitysvauhtikaan ei häiritse, koska postauksesi ovat täynnä asiaa (kulttuuria, kieltä ja tapoja) sekä kuvia eikä mitään päivittäistä liibalaabaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennytkään, että Koreeda Hirokazu on päässyt Suomen levitykseen. Se on mun lemppariohjaaja, joten mainioita uutisia nämä! En oo tota uusinta elokuvaa vielä jostain syystä saanut aikaiseksi kattoa, mutta aikaisemmasta tuotannosta suosittelen varsinkin sellasia kuin Aruitemo aruitemo, Kiseki ja Daremo shiranai! Japanilaisella elokuvalla on pitkät perinteet ja nykyelokuvassakin on vaikka mitä ja ketä kiinnostavia nimiä, harmi että Suomessa saatavuus on vain niin heikko.

      Kiitos kivasta kommentista. (^^) Tää päivitystahtini on aika säälittävä kieltämättä, mutta koitan tässä jossain vaiheessa tähän elokuva-aiheeseen tarttua!

      Poista