Kesän päiviä

Matkustin Miyagiin viimeistä kertaa pitkään aikaan. Matkan varrella oli suuria valkoisia kumpupilviä jotka näytti partavaahdolta.


Tochigin Nasu-Koogenin pysähdysalue ulkoa.


Fukushiman ekat maisemat.



Fukushiman vuoret höyrysi samalla tavalla kolme vuotta sitten kun ekaa kertaa saavuin Touhokuun.



Käytiin Sendaissa popsimassa Yoshinoyan ankeriaspötit ja ajeltiin pimeää tietä Ishinomakiin. Ja nyt oon ollut täällä viis päivää. Jokainen päivä on edeltäjänsä kaltainen. Seittemältä poikaystäväni ampaisee töihin. Kahdeksalta syön okaasanin kanssa aamupalaksi riisiä ja misosoppaa ja eilisen tähteitä. Televisiosta tulee 15-minuuttinen aamusarja (asadora), joka tällä hetkellä kertoo Anne of Green Gablesin japanintaja Muraoka Hanakon elosta 1900-luvun alkupuolen Japanissa. Kymmenen aikoihin posteljooni saapuu mopolla. Keskipäivällä syön okaasanin kanssa sobaa ja mehujäätä ja katson televisiosta kotirouvien keskusteluohjelmaa. Iltapäivät tuijottelen paperiovea ja toivon, että siihen ilmestyis kabuki-esseen varjo, jonka voisin wordiin jäljentää. Kolmelta higurashi alkaa sirittää puissa. Viideltä vien Takin ja Tsumujin jolkottelemaan riisipeltojen välistä. Puolikuudelta alkaa ruoanvalmistus. Eilen tein nakkisoppaa okaasanin kasvattamista perunoista, ja se jopa osui ja upposi, vaikka otousan söikin toisen lautasellisensa puikoilla. :D Seittemältä syön okaasanin kanssa. Televisiosta tulee uutisia ja Kioton Gion-matsuri. Seittemän ja yhdeksän välillä poikaystäväni ja otousan karauttaa pihaan. Pilkataan poikaystävän kanssa tovi toisiamme ja juodaan limpsalasilliset. Kymmenen ja yhdentoista välillä mennään ofuroon ja päivä on pulkassa.

En ihan visioinut tällasta eloa itselleni kun japanin alkeita kallooni tankkasin. :---D Mutta tähän saakka oon hanskannut hommat paremmin kuin oletin! Otousanin kanssa käymme tosin päivän mittaan lähinnä seuraavat lennokkaat keskustelut:

-Ohayou gozaimasu!!
-Hai ohayou.

-Konnichiwa!!
-Hai hai otsukaresama.

-Konbanwa!!!!
-Doumo doumo.

-Ora ga rglölflföglfölg (en oikein saa selvää puhetavastaan)
-Sou desukaaaaaaaaaa (@__@?????)


Okaasanin kasvattamat edamamet! Nyljin nämä karvaiset pavut ja sitkeät oksat omin minikätösin ja nyt kädessäni on reikä!

Ja kuuma on. Lämpötila 33, ilmankosteus 69%. Päivän huippulämpötila mitattiin Gifussa 38 astetta. Ja tästä kesä vasta alkaa. Istun tatamilla tuulettimen edessä ryystämässä mugichaa ja haaveilemassa siitä hetkestä kun okaasan tuo kaupasta lisää mehujäätä. Tietokonetuoli on zaisu, joten jalat kramppaa, mutta uloskaan ei huvita mennä jaloittelemaan. Lähimpään conbiniinkin on pari kilometriä. Kaskaat ja sirkat pitää meteliä. Joskus bambujen lomasta kuuluu uguisu eli öö idänsilkkikerttunen. Se on kuulemma yksi Japanin kolmesta kauneimmasta laululintusesta, mutta eipä oo kotoisan kuikan voittanutta.

Viikonloppuna sentään pääsen vilvoittelemaan Miyagin merimaisemiin! Kalastajakylän riemuja. Mieluummin paahdun naamassani merisuolat kuin Tokion pakokaasut. En vaan kestä, jos joudun koko automatkan kuuntelemaan poikaystäväni jostain kätköistä paljastunutta cd-levyllistä koulunsa tunnusmarsseja. Japanissa jokaisella koululla on oma laulunsa, ja poikaystäväni lukio kun sattui olemaan ankara poikakoulu, on näitä laulujakin koululla joka lähtöön: on hautajaismusiikilta kuulostava valitusvirsi urheilutappioihin ja mahtipontinen marssi vastustajakoulujen pelotteluun. Marsissa lauletaan, että oomme Sekikoun nuoria kauniita poikia, ja vastustaja kuulemma aina tässä kohtaa huusi väliin että omeera busu daro, rumiahan te ootte kaikki. Taistelen vastaan Vaasan marssilla.

Kunnostauduin muuten hyönteiskuvajaana! Kaskaan mötikkä rääkyi ja räpiköi hämähäkinverkossa ja sitten tämä onigumo-möhkäle tuli ja söi sen.

Japanilaisten kesälaulujen aatelia on tämä Joe Hisaishin tekele Kikujiron kesästä.