Sivut

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Varrella virran

Kävelin sillan yli Kanagawaan. Ilma väreili kuumuudesta ja Nikotaman kauppakadun festivaalikoristeet kimalteli sähköjohtojen lomasta. Kesä on täällä. Laitoin kallista aurinkorasvaa ja petyin, kun siinä ei ollut aurinkorasvan hajua. Painoin juoma-automaatilla väärää nappia. Kyrsimys ja kärsimys valtasivat ruumiini ja jätin juoman laariin. Mutta! Ilmeisesti sain tästä jonkinlaista hyvää automaattikarmaa, koska mikäs se seuraavan automaatin luona odottikaan jollei jonkun hylkäämä vesihikeä puskeva jääkylmä vehnätee! Mieleni seestyi entisestään, kun vihanneskaupasta sai pussillisen munakoisoja sadalla jenillä, ja vihannesmies vielä kiiruhti vaihtamaan parsojani parempaan, koska mielestään valitsemani yksilöt eivät olleet sopivia arvolleni.



Esseet pitäis kirjoittaa ynnä palauttaa. Bisnesjapanin koe on sunnuntaina. Käyn vaihteeksi joka päivä drug storessa haistelemassa rasvoja koska se lievittää tuskaani.

Varasin parturiajan! Yamagatasta viisastuneena käyn kynimässä kuontaloni jo ennen kuin sen ulkomuoto alkaa muistuttaa elokuun auringon korventamaa peruukkia. Kuontalon lisäksi damagea on ottanut rakas atopianaamani. Tässä vähän jännäilen, parantuuko tää turpiin on otettu vasemmalta ja oikealta -tunnelmainen silmäalueeni ennen kuin istun ikemen-parturin tuoliin, vai pitääkö tässä vielä ihotautilääkärillekin ehtiä itkemään. Japanissa on ihan jees perusterveydenhuolto, kaikki lääkärit on yksityisiä joten mitään ajanvarauksia ei tarvita, sen kun menee klinikalle hoidettavaksi kun vaiva iskee. Paikallinen terveysvakuutuksen jälkeen jäävä omavastuuosuus on 30%. WHO:n listauksessa Japanin terveydenhuoltojärjestelmä on sijalla 10, kun Suomi on vasta sijalla 31. Toisaalta mulle on tehty 9 leikkausta, ja jos niistä jokaisesta olis pitäny kustantaa itse 30% kaikkine jälkiseurantoineen ja fysioterapioineen niin siitä olis kertynyt jo aika pitkä penni.

Hankin naamakriisiäni varten tämän:



Se on bayu eli hevosen rasva, muinaisina aikoina keksitty kauneustuote jonka pitäisi tepsiä kaikkeen ihottumasta ripsien vahvistamiseen. Olen jo laittanut tässä maassa suuhuni lehemän kieltä, sian korvaa, kanan rustoa ja mehiläisen toukkia, miksipä en siis laittaisi vielä naamaani hevosen rasvaa. :D

Paluulentoni lähtee Naritasta 31.8. Tähän mennessä oon pillittänyt asiaa nolla kertaa, mikä on ihan hyvä suoritus ottaen huomioon, että Yamagatassa taisin parkua lähtemistä jo toukokuussa. Myönnettäköön, että yksi ilta otti kyllä koville, kun televisiosta tuli Mononoke hime ja siinä on se loppukohtaus jossa sanotaan soredemo ii, San wa mori de, watashi wa Tataraba de kurasoo, tomo ni ikiyoo, aini iku yo (ei se haittaa, asu sinä metsässä niin minä asun Rautakylässä, eletään rinnakkain, tulen tapaamaan sinua). Anata wa Miyagi de, watashi wa Finrando de kurasoo, tomo ni ikiyoo. Huuh. No kaikkeen tottuu taas. Ja onhan tässä vielä aikaa. Varattiin just hotellit Akitasta. Ja 31. päivä sattuu olemaan sunnuntai, joten poikaystäväni ilmoitti kuskaavansa minut Miyagista lentokentälle henkilökohtaisesti. Tehtiin tää samainen roadtrip Yamagatasta Naritaan myös kaks vuotta sitten. Ne oli lyhyet kaks vuotta. Miksipä siis nytkään tätä pois heittäisin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti