Sivut

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Viheriää

Matkustin bussilla Miyagiin toiseksi viimeistä kertaa. Seuraavalla kerralla jään sinne kunnes Suomi kutsuu. Kesäloma poikaystäväni vanhempien valvovan silmän alla on ajatuksenkin tasolla melkoisen kuumotteleva, mutta ehkä tästäkin jotenkin kaikki osapuolet hengissä selvitään. Porskutellaan miyagilais-pohjalaisessa suhteessamme kuitenkin jo kolmatta vuotta etiäpäin, vaikka olosuhteet ovat olleet vaihtelevat ja enimmäkseen epäsuotuisat.


Riisipelloilla on jo rairuahon viheriää!


Matkajalaat.


Ja ohi vilisevät sugimetsät.


Vuorilla oli jänniä pilvijuttuja.


Mr. Miyagi ja chiliraameninsa.

Miyagissa syötiin kylmää soomenia ja vaihdettiin teehuoneeseen kultakalakuvioidut kesätatamit. Poikaystäväni korjasi autoa varmaan kakstoista tuntia, mä möyrin koirien kanssa maassa ja väijyin mustasiipisiä sudenkorentoja (haguro tombo). Tuli sade ja maanvyöryjä. Kävin kaupungintalolla rekisteröitymässä Ishinomakin asukkaaksi. Tuuli oli suolainen. Ishinomakin kaupungintalo toimii vaaleanpunaisessa tyhjilleen jääneessä tavaratalossa (ei tullut kameraa mukaan joten tässä wikipedistin näkemys): virallisten asiakirjojen jälkeen sain vielä alakerrasta parit meikki- ja rasvanäytteet. Yhtä aikaa asioimassa oli myös joku poikaystäväni judoaikojen hieroja. Tyypin ensimmäiset sanat koskettavalla jälleennäkemisen hetkellä olivat ootpas sä läskistynyt. Heitettiin kuollut käärme veteen. Poikaystävän sisko tuli käymään Kiotosta. Mentiin kaikki syntymäpäivien kunniaksi popsimaan miyagilaista herkkua grillattua lehemän kieltä. Mä tosin pitäydyin raaoissa merenelävissä, kun ei gyuutan ihan vienyt kieltä mennessään ehhehee. Poikettiin paluumatkalla tavaratalossa metsästämässä kaakkua. Paitsi poikaystävän isä, joka meni nukkumaan auton takapenkille. Yhtenä iltana poikaystäväni halusi kertoa minulle englanniksi, että sillä tulee pää kipeäksi kakigoorista: "when I eat kakigoori, my head is......... damage."


Tokiossa on KUUMA. Meinasin läkähtyä kun jolkottelin tässä koltussa ympäri kyliä ja sit vastaan hiihteli tyyppi tyytyväisenä takki päällä.


Yamagatalainen kirsikka! Kallista lystiä, mutta tämän lähemmäksi en armasta Yamagataa tule enää tänä vuonna pääsemään.

2 kommenttia :

  1. Täällä on yksi n. lpt 5 -tason työväenopiston japanin opiskelija, joka on ihan koukussa näihin netin japsi-blogeihin ja joka on menossa (ei kaiketi: tulossa...) Japaniin ekaa kertaa nyt syksyllä. Luin melkein kaikki ne sun Yamagata monogatari -jutut (vrt. Tokyo monogatari, joka on yksi mun lempparielokuvista) ja nehän oli yleensä ihan hauskoja. Erityisesti jäi mieleen juttu siitä, kuinka sinä länkkärinä olit siellä niin 'kawaii', että et halua tulla takaisin tänne Suomeen :). Taidan liittyä tämän sun uudenkin blogin vakkarilukijaksi. Kai sä vielä jatkat tätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa olla tääkin Japanin-vuoteni jo ehtoopuolella, mutta kyllä mä vielä jokusen postauksen verran täällä heilun. n__n Olkoon matkasi mainio!

      Poista