Sivut

perjantai 29. elokuuta 2014

Gokigen'you, sayonara

Avasin matkalaukun. Laitoin sinne tavaroita. Lähden Miyagista huomenna. Mikä onkaan tämä elon tuska syömmessäin! Sain vihdoin aikaiseksi kattoa Kaze tachinu/Tuuli nousee -elokuvan, mikä oli virhe. Älä katso tätä elokuvaa, mikäli olet jättämässä poikaystäväsi ja kesähattusi valtameren taakse ja suuntaamassa vuodeksi Seinäjoelle (opetan Seinäjoen kansalaisopistossa kahta japanin kurssia, tervettä tuloa iloiseen mutta vaivaannuttavaan seuraani). Sitä vollotuksen määrää. Vaikka tässä kenelläkään ei oo keuhkotautia tai edes peräpukamaa.

En tiedä, tuntuuko tää lähtö tällä kertaa helpommalta vai vaikeammalta. Kävin keväällä Suomessa kääntymässä, joten shokki ei ehkä oo niin valtava, mutta toisaalta oon sujahtanut mukaan tähän miyagilaiseen eloon sen verran hyvin, että tuntuu oudolta ajatella, että oon joskus asunut muualla. Eilen säädin jotain omia juttujani kun poikaystäväni yhtäkkiä tokaisi, että umaku tokekonde kurete arigatou. Kiitos, että oot sulautunut joukkoon niin hyvin. Oon myös saanut kuulla alkaneeni kuulostaa poikaystäväni äiteeltä, jonka kanssa vietän suurimman osan päivistäni. :D Kerran suustani jopa lipsahti miyagilaisittain appekeddomo kun tarkoitus oli sanoa aru kedo.

Käytiin Sendain uudessa Ikeassa. Ostin silliä ja pualukkamehua. Poikaystäväni ja mun sisustusmaut eivät oikein kohtaa. Yritin myös saada sitä tuloksetta ymmärtämään, miksi musta on kiva käyttää suomalaisia astioita ulkomailla kotoisan tunnelman saavuttamiseksi, mutta paperisen lampunvarjostimen luona se koki valaistumisen, koska huomasi sielunsa väräjävän varjostimesta koska se muistutti sitä japanilaisista paperilyhdyistä. Ylitimme jälleen yhden kulttuurierojen jos nyt ei virran niin ainakin marraskuisen noron auton tuulilasissa, hurraa!

Ikeassa oli myynnissä vanha kaapinoveni. Kuvan mini-ihminen ei kuulu hintaan.
Sininen Sendai. Ehkä asun täällä vielä joskus.


Koska oon nyt saanut hakemani stipendit, opiskellut Japanissa kahdesti sekä suorittanut JLPT:n ja bisnesjapanin lollotestin, päätin siirtyä seuraavaan tavoitteeseeni ja ostin tekeleen japanin opettajan pätevyyskoetta varten Kurosawa-sensein muinaisten sanojen innoittamana.


Mulla on vielä yksi reissupostaus rästissä ja varmaan teen vielä pari muutakin postausta Suomeen palattuani, mutta sitten tää blogi hiljenee määrittelemättömän pitkäksi ajaksi, koska Suomi-elämässäni ei oo mitään kiinnostavaa. Ehkä joskus saatan jonkun Japani-aiheisen jorinan suoltaa interneetin eetteriin. Silloin tällöin. Choichoi. Chokochoko. Shibashiba. Tokidoki. Kunnes tieni jälleen käy tänne ennemmin tai myöhemmin, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.

8 kommenttia :

  1. Älä lopeta bloggaamista! Kerro vaikka siitä kuinka tunnet itsesi viisaaksi/hajoilet opettaessasi japania Seinäjoella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä jostain hajoilen niin se on gradu ja oma tyhymyyteni. :D Musta on kivaa selittää asioita ja tuntea itseni edes vähäsen hyödylliseksi, niin ei mua noi opetushommat niinkään hajoilututa. n__n Mut asun väliaikaisesti äiteeni peräkammarissa Seinäjoella niin ei tässä nyt oikein oo mitään kirjoittamisen arvoista.

      Poista
  2. Tervetuloa Seinäjoelle :) Nyt alkoi ihan harmittaa,että tälläkään kertaa saanut aikaiseksi ilmoittautua kurssille. Seinäjoki voi Japanin jälkeen tuntua ööö....pieneltä,mutta kyllä sä tästäkin kulttuurishokista selviät !
    T: Hanski

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! n__n Melkoinen shokki tää Seinäjoki on ollut, mutta koitan tsemppailla, että ainakaan en oo Kauhavalla. :D

      Poista
  3. Sä se vain porskutat eteenpäin. Tuuli nousee on tuossa tilanteessa kyllä varsin ikävä valinta, vieläpä, kun kyseessä on ainoa Miyazakin oma elokuva, jota katsoessa hän itse on itkenyt :c Itsekin itkin aikamoisen joen ilman mitään eroon liittyvää pakaasia. Pidän peukkuja teitin tulevaisuudelle.

    Olet päässyt japanin kielessä pitkälle! Sulla kulkee suomen kielikin niin sujuvasti (ja hauskasti), että voin kuvitella, että ihan letkeä japanin opettaja susta kuoriutuisi. Ei lainkaan hassumpi ajatus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasin jotain crying a river -tyyppistä reaktiota odottaa, koska poikaystäväni on nähnyt kyseisen elokuvan neljästi ja pillittänyt joka kerta, mutta yllätyksekseni sainkin pinnisteltyä melkein elokuvan loppuun saakka kunnes tuli se loppulaulu, joka oli mulle vähän liikaa. ^^;

      Kiitos kaunis kannustuksesta! n__n Ehkä tästä itsesäälin suosta vielä nousen ja maailmalle näytän!

      Poista
  4. Hih, minäkin opetin Seinäjoen kansalaisopistolla japania vuodet 2007-2010. Se on kivaa puuhaa ja opiskelijat olivat ainakin tuolloin erittäin motivoituneita. Tsemppiä! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. (^^) Nähtäväksi jää, pystynkö edeltäjieni saappaat täyttämään. Aion kohdistaa viattomiin opiskelijapoloihin kaiken japanin kielioppiin liittyvän liekehdintäni, jota kukaan lähipiirissäni ei oo kiinnostunut kuuntelemaan. :D

      Poista