Gokigen'you, sayonara

Avasin matkalaukun. Laitoin sinne tavaroita. Lähden Miyagista huomenna. Mikä onkaan tämä elon tuska syömmessäin! Sain vihdoin aikaiseksi kattoa Kaze tachinu/Tuuli nousee -elokuvan, mikä oli virhe. Älä katso tätä elokuvaa, mikäli olet jättämässä poikaystäväsi ja kesähattusi valtameren taakse ja suuntaamassa vuodeksi Seinäjoelle (opetan Seinäjoen kansalaisopistossa kahta japanin kurssia, tervettä tuloa iloiseen mutta vaivaannuttavaan seuraani). Sitä vollotuksen määrää. Vaikka tässä kenelläkään ei oo keuhkotautia tai edes peräpukamaa.

En tiedä, tuntuuko tää lähtö tällä kertaa helpommalta vai vaikeammalta. Kävin keväällä Suomessa kääntymässä, joten shokki ei ehkä oo niin valtava, mutta toisaalta oon sujahtanut mukaan tähän miyagilaiseen eloon sen verran hyvin, että tuntuu oudolta ajatella, että oon joskus asunut muualla. Eilen säädin jotain omia juttujani kun poikaystäväni yhtäkkiä tokaisi, että umaku tokekonde kurete arigatou. Kiitos, että oot sulautunut joukkoon niin hyvin. Oon myös saanut kuulla alkaneeni kuulostaa poikaystäväni äiteeltä, jonka kanssa vietän suurimman osan päivistäni. :D Kerran suustani jopa lipsahti miyagilaisittain appekeddomo kun tarkoitus oli sanoa aru kedo.

Käytiin Sendain uudessa Ikeassa. Ostin silliä ja pualukkamehua. Poikaystäväni ja mun sisustusmaut eivät oikein kohtaa. Yritin myös saada sitä tuloksetta ymmärtämään, miksi musta on kiva käyttää suomalaisia astioita ulkomailla kotoisan tunnelman saavuttamiseksi, mutta paperisen lampunvarjostimen luona se koki valaistumisen, koska huomasi sielunsa väräjävän varjostimesta koska se muistutti sitä japanilaisista paperilyhdyistä. Ylitimme jälleen yhden kulttuurierojen jos nyt ei virran niin ainakin marraskuisen noron auton tuulilasissa, hurraa!

Ikeassa oli myynnissä vanha kaapinoveni. Kuvan mini-ihminen ei kuulu hintaan.

Sininen Sendai. Ehkä asun täällä vielä joskus.

Koska oon nyt saanut hakemani stipendit, opiskellut Japanissa kahdesti sekä suorittanut JLPT:n ja bisnesjapanin lollotestin, päätin siirtyä seuraavaan tavoitteeseeni ja ostin tekeleen japanin opettajan pätevyyskoetta varten Kurosawa-sensein muinaisten sanojen innoittamana.

Mulla on vielä yksi reissupostaus rästissä ja varmaan teen vielä pari muutakin postausta Suomeen palattuani, mutta sitten tää blogi hiljenee määrittelemättömän pitkäksi ajaksi, koska Suomi-elämässäni ei oo mitään kiinnostavaa. Ehkä joskus saatan jonkun Japani-aiheisen jorinan suoltaa interneetin eetteriin. Silloin tällöin. Choichoi. Chokochoko. Shibashiba. Tokidoki. Kunnes tieni jälleen käy tänne ennemmin tai myöhemmin, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.