Myrskyn jälkeen on poutasää

Perjantaina televisiossa vilkkui pyörremyrskyvaroitus. Myöhään iltapäivällä istuin tatamilla pyyhkimässä hikeä naamastani, kun poikaystäväni säntäsi innoissaan huoneeseen ja hihkui että Shiiri Shiiri, ota äkkiä kamera ja tuu. Survaisin jalkaani okaasanin pupukuvioiset läpsykät, jotka poikaystäväni oli asetellut nätisti kynnyksen eteen minua varten, ja pinkaisin halki märän pihamaan riisipellolle. Iltakaskaan terävä laulu ja kaukaa horisontista nousevat kaksi sateenkaarta halkoi kilpaa sinistä taivasta.



Sateenkaari haalistui ja liukeni pois. Päivät käy entistä kuumemmaksi ja kaskaiden laulu voimistuu. Tällä menolla kesä on hetkessä ohi. Olin jo aikaisemmin palaamassa Suomeen ihan seesteisessä mielentilassa, koska olin jo saanut Tokiosta enemmän kuin tarpeekseni (onneksi en mennyt sinne ekalla vaihtokerrallani, koska voisi muutoin olla aika toisenlainen Japani-kuva mulla - tai ehkä ongelma on nimenomaan, että mulla oli jo valmiiksi Japanista elävä kokemus, johon Tokio ei sitten mätsännyt), mutta päästyäni takaisin Touhokun avaraan maisemaan oon taas onnistunut muuttamaan mieltäni. Yamagatasta lähtiessäni mielessäni kyti jo tämä Toudai-suunnitelma, joten vuosi Suomessa oli vain väliaikainen, mutta tällä kertaa mun on turha tehdä mitään paluusuunnitelmia ennen kuin oon saanut alta pois tuskan ja kuoleman manifestaation joka gradunakin tunnetaan. Mulla umpeutuu kyllä opinto-oikeuskin vuoden päästä, joten saan joka tapauksessa pitää aikamoista hoppua valmistumisen suhteen. Ehkäpä ensi kesänä elossani puhaltavat siis jälleen muutoksen tuulet! Mistä ja minne jää nähtäväksi.

Perjantai-ilta kului vaihteeksi rautakaupassa. Tyypit osti obon-juhlan koristeita ja lapsoset vinkui ilotulitteita. Ennen auringonlaskua taivas oli täynnä söpöjä pilviä. Okaasan oli käynyt aamupäivällä Kawabiraki-matsurissa ja tuonut sieltä hattaraa. Otousankin oli käynyt samaisessa matsurissa ja halusi näyttää siellä opetustarpeisiin videoimansa suotukilpailun. Haettiin hattara buddha-alttarilta (kaikenlaiset tuliaiset ja lahjukset on tapana tarjota ensin vainajille alttarilla ja popsia ne vasta tämän jälkeen) ja ryhdyttiin penkkiurheiluhommiin. Siinä vaiheessa kun olimme tuijottaneet liikkumattomia paatteja kymmenen minuuttia ja kuuluttaja kuulutti kisan alkavan viiden minuutin päästä, otousan ilmoitti että ei ole editoinut videota joten tämä voi olla aika rankkaa katsojalle.

Viikonlopun vietin Akitassa matsuri-meiningeissä! Oli sen verran tuhti reissu, että teen aiheesta 2-3 postausta tässä lähiaikoina. Siispä kuulemiin!